mitä tehdä muksulle joka nauraa kielloille?

[hermo menee]

Mun neljävuotias ajaa mut hulluuden partaalle. Se ei kuuntele mun kieltoja, ei välitä uhkauksista(jotka kyllä toteutan). Lahjonta toimisi, mutten viitsi. Jos antaisin aina namia kun tekee tuhmaa, niin mitä oppisi?

Eikö uhmaiänkin ois jo pitäny mennä ohi?

Jos lapsi turhautuu/ei saa tahtoaan läpi, niin alkaa ensin huuto:tyhmä!!!, ja sitten lentelee tavaroita, kun kiellän tekemästä/sanon että ne tavarat mitä heittää lähtee jäähylle, niin lapsi lyö/potkii/puree joko minua tai pikkusisarustaan, sitten vien lapsen jäähyportaalle, jossa vaan nauraa ja karkailee. Sitten vien lasta takaisin portaalle MONTA kertaa, jossain vaiheessa vien omaan huoneeseen, jossa sitten heittelee tavaroita suljettuun oveen..

Mikään neljä minuuttia ei riitä rauhoittamaan tätä kakaraa. Otan lapsen huoneestaan vasta kun on rauhoittunut eli usein yli 10 minuuttia istuu. Sitten osaa kyllä pyytää anteeksi ja olla hyvinkin nöyrää ja usein loppu päivä menee hyvin.

Siis apua, loppuuko tää uhmaaminen ikinä? Ja mitä teen kun uhkaa mennä hermo, joskus on tullut kuskattua lasta melko kovakouraisesti jäähylle portaalle, jolloin on kolauttanut esim. polvensa tai huoneeseensa, jolloin on kaatunut. Kauheeta, en todellakaan haluaisi satuttaa lastani. Kertokaa nyt kiltit, mitä voisin vielä tehdä????

 

[her]

nii-in. Tahdot taistelee, eikä se toinen pikkuihminen tahdo tehdä toisen mielen mukaan, kuten ei aikuinenkaan mielellään noudata orjallisesti toisen käskyjä/tahtoa. "Uhmaaminen" jatkuu läpi yhteiselämän.

 

[valdemaria]

Kuulostaa tutulta, mulla täyttää uhmailija 4 keväällä. Se on kai tätä auktoriteettiongelmaa, jonka itsessäni huomaan. Rajojen koettelua. Näitä asioita toistetaan meilläkin MONTA kertaa päivässä niin kauan kun tarvitsee.

Esim. aamulla hän huusi ja läimäisi kun en antanut aamupalaksi vanukasta. Ilmoitin, että sen jälkeen ei saa sitä päivälläkään. Eli välillä usko loppuu, mutta yritän pitää pääni ja pysyä jämäkkänä. Jos on livahtanut uhkaus, niin se on pidettävä. Itkupotkuraivari ei auttanut vanukkaan saantiin päivälläkään. Ei tää ole kivaa, mut kaipa se rajojen testaaminen ja "minä olen pomo" joskus helpottuu... Väsyneenä joskus vaan tuntuu, että tekis mieli todeta "aivan sama senkun syöt"... Tsemppiä!

 

["kolmenäippä"]

Kuulostaa vähän sille et kannattais olla vaik neuvolaa yhteydes. Saatko yhtää vapaata et voisit hengähtää? Laske vaikka sataan jos ei muu auta. Muista myös et ton ikäi tarvii paljo liikuntaa ja ulkoilua et saa purettua energiaa. Ja saisko lapsi aikaa ihan ilman pikkusisarustaan?

 

[samat sanat]

Tuttua, niin tuttua. Meillä oli tuollaista 3-5 -vuotiaana...Vähän niin kuin jaksoissa, 2 viikkoa uhmaa, 2 viikkoa rauhaa Ja nyt on 6-vuotias eskarilainen ja ei olisi tämän päivän käytöksestä uskonut ikinä, mitä kauheeta uhmaa hänellä on ollut. Ovet on paukkunut tavarat lentäneet. Nyt ei tietoakaan entisestä, oikein rauhallinen ja tottelevainen poika.

Kannattaa vaan määrätietoisesti jaksaa näyttää, kuka oikein "määrää". Jos antaa nyt lipsua, niin ei hyvä seuraa. Meillä oli kyllä tarrasysteemit käytössä, laittoi ainakin pojan miettimään käytöstään ja jonkun verran auttoi. Tsemppiä! Murrosiässä sitten helpompaa, niinhän sanotaan

 

[juuh]

Mun murrosikäinenkin nauraa jos on sillä päällä. kurjaa. ja isänsä uhkailu kaiken menettäisellä ei auta yhtään.

 

[Tiukka täti]

Meillä on ollu ihan samaa. Ainoa mikä auttoi oli se että ensinnäkin vein pois yleisön (eli sisarusten) luota ja sitten otin katsekontaktin ja selkeästi annoin ymmärtää että nyt on raja ylitetty, nyt riittää sooloilu. Saattoi olla että jos liian nopeasti sitten annoin lapsen mennä niin sama jatkui. Kun sitten oltiin rauhottumassa tarpeeksi kauan ja tämä hysteriakohtaus selkeästi meni ohi niin sitten vasta päästin lapsen touhuumaan taas.

Näitä kohtauksia tuli ihan sietämättömän kauan mutta nyt ne on selkeesti loppuneet.

 

[dfs]

Vaikuttaako ollenkaan jos annat selkeasti ja rauhallisesti lapsen ymmartaa etta han aiheuttaa kauytoksellaan aidille tosi pahan mielen, vai nauraako vaan?

 

["vieras"]

Miten lapsi reagoisi, jos kesken uhman ja naurun sinä alkaisit itkemään ja vaan poistuisit paikalta?

 

[hermo menee]

Olen joskus alkanut itkemään kun lapsi oikein uhmailee ja lapsi joko ei huomaa tai sitten säikähtää että mikä äitille tuli.
Nyt olen vienyt lapsen vaan omaan huoneeseen suoraan, jos ei ole kuunnellut kieltoa, jäähyportaalla ottaa vaan vauhtia uuteen uhmakohtaukseen. Olen sanonut lapselle,että omasta huoneesta saa tulla vasta kun on rauhoittunut. Tämä on yllättäen toiminut oikein hyvin. Äitikin on saanut sitten hetken jäähdytellä omia tunteitaan ja osaa suhtautua lapsen uhmaamiseen paljon"aikuismaisemmin". Lapsi huutelee yläkerrasta, että nyt on rauhallinen, saako tulla? Ja yleensä vaan alkaa lukemaan kirjoja omassa huoneessa kun on jäähyllä!
Ja jos lapsi heittelee tavaroita, niin ne lähtevät jäähylle joko päiväksi tai viikoksi, riippuen heittääkö omia vai muiden tavaroita.
Lisäksi olemme toki käyneet lukemattomia keskusteluja miten saa toimia ja miksi ja minkä vuoksi äiti määrää. Lapsi kun puhuu, että kun hän kasvaa isoksi mieheksi niin hän sitten määrää(sekä itseään että pikkuveljeään .