Toggle sidebar

Mitä tehdä, kun väsyy omaan lapseensa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

väsynyt äippä

Vieras
Meillä taitaa olla asiat umpisolmussa 9v. tytön kanssa. Hän on lapsistani vaativin. Ollut aina. Tuntuu, että vain riitelemme koko ajan! Työni on vaativaa ja töiden jälkeen olen ihan loppu. Olisi kiva vain kotoisasti seurustella, tehdä ruokaa yms. mutta tyttäreni aloittaa jonkun aiheen, että saa minut suuttumaan. Ihan oikeasti tekee sen tahallaan! Minusta tuntuu joskus, että hän ei pidä minusta. Mutta toisaalta kaipaa varmasti minua. En ymmärrä missä on menty vikaan. Pojat ovat aina olleet ns. helppoja, mutta tämä perheen kuopus on vaatinut meiltä kaikilta. Kiusaa myös isoveljiään. Ei auta jäähyt, ei kännykän pois otto, ei kotiarestit eikä mitkään. "Pelkään" viikonloppuja, kun silloin kiukuttelu ja uhittelu on pahempaa =( Tyttö riitaantuu monesti myös kavereidensa kanssa. On kuin murrosikäinen!

MItä tehdä? Perheneuvolassa käytiin jo viime vuonna eikä saatu konkreettista apua.
 
En tietenkään voi työtäni jättää. Vapaa-ajan yritän keskittyä perheeseeni. Mies on aika usein illallakin töissä, joten aika usein olen yksin lasten kanssa. Isommat tosin omissa menoissaan. Ihan oikeasti tilanne väsyttää. Töissä jo mietin, että millainen tappelu illalla kotona odottaa. Ehkä ollaan päästetty tyttö liikaa ns. niskan päälle. On uhmaileva ja hankala.
 
Sinuna yrittäisin olla turvallisena vanhempana provosoitumatta tytön yrityksistä suututtaa sinua ja sen sijaan olla tynnyrinä lapsen tunteille. Joku siellä pinnan alla piilee. Kyllä hän varmasti pitää sinusta, vaikka lapsellahan ei sitä velvollisuutta vanhempaa kohtaan tietenkään ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miekin:
Keksikää jotain mielekästä tekemistä kahdestaan.
Click to expand...

Sitäkin kokeiltu. Ollaan leivottu vain kahden. Käydään leffassa ja uimassa ja shoppailemassa jne. En oikeasti tiedä enää mitä voin tehdä. Taas meni ilta riidellessä ja nyt on paha olo varmasti molemmilla. Kiukuspäissään tyttö nukahti raivariinsa. Ja raivari saattaa alkaa ihan mitättömästä asiasta. Ärsyttää, kun saa aina olla varpaisillaan ja pelätä lapsen reaktiota (ja omaa myös, myönnän huutavani).
 
[QUOTE="Niina";29717652]Sinuna yrittäisin olla turvallisena vanhempana provosoitumatta tytön yrityksistä suututtaa sinua ja sen sijaan olla tynnyrinä lapsen tunteille. Joku siellä pinnan alla piilee. Kyllä hän varmasti pitää sinusta, vaikka lapsellahan ei sitä velvollisuutta vanhempaa kohtaan tietenkään ole.[/QUOTE]

Näin. Nyt siellä on kaksi tappelemassa, kun toisen pitäisi olla aikuinen. Varmasti jos videokuvaisit tappelunne huomaisit miten olette kuin kaksi marjaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfd:
Näin. Nyt siellä on kaksi tappelemassa, kun toisen pitäisi olla aikuinen. Varmasti jos videokuvaisit tappelunne huomaisit miten olette kuin kaksi marjaa.
Click to expand...

En yhtään epäile. Hävettää, että itsekin sorrun ihan kakaraksi. Ennen olen pystynyt pitämään malttini, mutta vuosien ja kiireen keskellä se taito on hävinnyt =/ En siedä kohta itseäni ollenkaan.
 
[QUOTE="aapee";29718840]Ärsyttää, kun saa aina olla varpaisillaan ja pelätä lapsen reaktiota (ja omaa myös, myönnän huutavani).[/QUOTE]

Pystytkö olemaan rauhallinen? Tärkeintä olisi, että et provosoidu.
 
"Tyttäreni aloittaa jonkun aiheen että saa minut suuttumaan". Uskon että voi olla tosi ärsyttävä, mutta (itsekin varsin temperamentikkaana) tiedän että kyllä jokaisella ainakin aikuisella on omista tunteistaan lopulta vastuu ihan itsellään. Onko sun pakko riidellä kun se tyttö riitelee? Lähetä huoneeseensa kunnes rauhoittuu ja juttelette sitten.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Ehkä tyttö,on turhautunut jostain? Jos kokee että ajattelet hänen olevan hankala joten käyttäytyy odotetulla tavalla. Jos pojat vielä mielletään kilteiksi niin kyllä siinä on pienellä paha mieli. Puhun kokemuksesta, itse olin perheen ainoa ja "hankala" tyttö. Meidän perheessä kyllä multa odotettiin paljon enenmmän esim. Kotitöitä kuin veljiltä ja kun sanoin asiasta ja muutenkin hanakasti ilmaisin mielipiteeni niin hankalan maineenhan siitä sai. Eipä olla äidin kanssa missään tekemisissä, nyt on sairaalassa viimeisiä vetämässä eikä voisi vähempää kiinnostaa.
 
[QUOTE="Hmmm";29718893]"Tyttäreni aloittaa jonkun aiheen että saa minut suuttumaan". Uskon että voi olla tosi ärsyttävä, mutta (itsekin varsin temperamentikkaana) tiedän että kyllä jokaisella ainakin aikuisella on omista tunteistaan lopulta vastuu ihan itsellään. Onko sun pakko riidellä kun se tyttö riitelee? Lähetä huoneeseensa kunnes rauhoittuu ja juttelette sitten.[/QUOTE]

Voi kun menisikin huoneeseensa. Ei mene vaikka pakottaisin vaan tulee sieltä ulos vaikka raamit kaulassa. Jäkättää ja jatkaa huutoaan ja terästää välihuudoilla, että kuulitko, kuulitko ja jos en vastaa niin, sitten en kuulemma kuuntele häntä ikinä jne. Tätä on vaikea edes kuvailla. Eikö kellään muulla ole samanlaista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieruus:
Ehkä tyttö,on turhautunut jostain? Jos kokee että ajattelet hänen olevan hankala joten käyttäytyy odotetulla tavalla. Jos pojat vielä mielletään kilteiksi niin kyllä siinä on pienellä paha mieli. Puhun kokemuksesta, itse olin perheen ainoa ja "hankala" tyttö. Meidän perheessä kyllä multa odotettiin paljon enenmmän esim. Kotitöitä kuin veljiltä ja kun sanoin asiasta ja muutenkin hanakasti ilmaisin mielipiteeni niin hankalan maineenhan siitä sai. Eipä olla äidin kanssa missään tekemisissä, nyt on sairaalassa viimeisiä vetämässä eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Click to expand...

Lisäys vielä että äiti tosiaan riiteli takaisin. Siinä tuntee olon erittäin turvattomaksi, aika hirveetä oikeastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieruus:
Ehkä tyttö,on turhautunut jostain? Jos kokee että ajattelet hänen olevan hankala joten käyttäytyy odotetulla tavalla. Jos pojat vielä mielletään kilteiksi niin kyllä siinä on pienellä paha mieli. Puhun kokemuksesta, itse olin perheen ainoa ja "hankala" tyttö. Meidän perheessä kyllä multa odotettiin paljon enenmmän esim. Kotitöitä kuin veljiltä ja kun sanoin asiasta ja muutenkin hanakasti ilmaisin mielipiteeni niin hankalan maineenhan siitä sai. Eipä olla äidin kanssa missään tekemisissä, nyt on sairaalassa viimeisiä vetämässä eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Click to expand...

Pojat ovat oikeasti kilttejä, mutta tytön kuullen en vertaile lapsiani. Ja kotityöt kuuluvat kaikille. Niistäkin väännetään jatkuvasti tämän tytön kohdalla. Mikään asia ei mene ns. kerralla perille. Ja tyttö on erittäin terävä ja koulussa menee hyvin. Kaverisuhteissa usein kyllä ongelmia. On kova pomottamaan ja jos ei kaikki mene mielen mukaan niin suuttuu ja on ilkeä kavereille. Ja kun kaverisuhteissa menee huonosti niin minä saan ryöpyn päälleni.
 
[QUOTE="aapee";29718909]Voi kun menisikin huoneeseensa. Ei mene vaikka pakottaisin vaan tulee sieltä ulos vaikka raamit kaulassa. Jäkättää ja jatkaa huutoaan ja terästää välihuudoilla, että kuulitko, kuulitko ja jos en vastaa niin, sitten en kuulemma kuuntele häntä ikinä jne. Tätä on vaikea edes kuvailla. Eikö kellään muulla ole samanlaista?[/QUOTE]

Keskusteletteko riidoistanne silloin kun olette normaalilla moodilla? Yhdeksän vuotiaan kanssa pystyy keskustelemaan hyvinkin syvällisesti.
 
[QUOTE="aapee";29718931]Mitä minä sitten teen? Kuuntelen hiljaa? En vastaa riitaan? Sitten olen taas huono ja tyhmä äiti, joka ei edes vastaa. Kokeiltu on. Ja tiedän, että provosoidun aika helposti.[/QUOTE]

Niin mutta mitä sitten vaikka oletkin se tyhmä ja huono äiti hetken aikaa (tytön mielestä), jos se nopeuttaa työn rauhoittumista?
 
[QUOTE="aapee";29718920]Pojat ovat oikeasti kilttejä, mutta tytön kuullen en vertaile lapsiani. Ja kotityöt kuuluvat kaikille. Niistäkin väännetään jatkuvasti tämän tytön kohdalla. Mikään asia ei mene ns. kerralla perille. Ja tyttö on erittäin terävä ja koulussa menee hyvin. Kaverisuhteissa usein kyllä ongelmia. On kova pomottamaan ja jos ei kaikki mene mielen mukaan niin suuttuu ja on ilkeä kavereille. Ja kun kaverisuhteissa menee huonosti niin minä saan ryöpyn päälleni.[/QUOTE]

Tollasta se mulla oli kans kavereiden kanssa. Mulla oli kyllä paha olla sillon ja varmaan myös masennustakin mutta niihin ei sillon kiinnitetty mitään huomiota. Voisikohan tytöllä olla ongelmia ymmärtää mitä häneltä odotetaan tai kommunikaatio ongelmia, asperger tai adhd? Mä tein aikuisiällä testejä ja sain molemmista diagnoosit.
 
[QUOTE="aapee";29718931]Mitä minä sitten teen? Kuuntelen hiljaa? En vastaa riitaan? Sitten olen taas huono ja tyhmä äiti, joka ei edes vastaa. Kokeiltu on. Ja tiedän, että provosoidun aika helposti.[/QUOTE]

Kerrotko jonkun esimerkin mistä tyttö suuttuu ja alkaa haastamaan riitaa? Annatko positiivista huomiota tälle kun hän on nätisti ja onnistuu esim koulussa/harrastuksissa? Jaksatko olla kärsivällinen ja empaattinen vai oletko huonotuulinen ja kireä jatkuvasti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieruus:
Tollasta se mulla oli kans kavereiden kanssa. Mulla oli kyllä paha olla sillon ja varmaan myös masennustakin mutta niihin ei sillon kiinnitetty mitään huomiota. Voisikohan tytöllä olla ongelmia ymmärtää mitä häneltä odotetaan tai kommunikaatio ongelmia, asperger tai adhd? Mä tein aikuisiällä testejä ja sain molemmista diagnoosit.
Click to expand...

En usko, että taustalla on mitään neurologista. Tytöllä harrastuksia ja koulussa saa vain hyviä ja kiitettäviä arvosanoja ja osaa käyttäytyä. Vain kotona käytös ihan kamalaa....
 
[QUOTE="aapee";29718931]Mitä minä sitten teen? Kuuntelen hiljaa? En vastaa riitaan? Sitten olen taas huono ja tyhmä äiti, joka ei edes vastaa. Kokeiltu on. Ja tiedän, että provosoidun aika helposti.[/QUOTE]

Mietipä miltä tuntuu kun ihminen jonka pitäis olla turva ja tuki huutaa sulle 20cm pään yläpuolella? Pakko palata näihin veljiin että kun he tulevat jotain sinulta kysymään niin hymyilet ja vastaat lempeästi?

Kuuntele siis hiljaa, ota kainaloon kun rauhoittuu ja sano että ymmärrät että on paha mieli. Jos edes kerran mulle olis noin tehty niin elämä olisi ollut valoisampaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Lyi ja Happygirl-91
Alkuperäinen kirjoittaja Happygirl-91:
Kerrotko jonkun esimerkin mistä tyttö suuttuu ja alkaa haastamaan riitaa? Annatko positiivista huomiota tälle kun hän on nätisti ja onnistuu esim koulussa/harrastuksissa? Jaksatko olla kärsivällinen ja empaattinen vai oletko huonotuulinen ja kireä jatkuvasti?
Click to expand...

Kehun, kun on nätisti. Minusta on kivaa, kun hän välillä on sellainen hellyttävä syliin käpertyvä pikkutyttö, jollainen toivoisin hänen olevan aina. Mutta ne ovat vain pieniä hetkiä. Olen usein huonotuulinen kyllä, olen väsynyt! Mutta ei se tietenkään ole lapsen syy, mutta ei se ole lapsellekaan syy alkaa koettelemaan kärsivällisyyttäni, jos näkee minun olevan väsynyt. Isä on harvoin ratkaisemassa näitä riitoja. Toivoisin joskus, että se toinen olisi enemmän paikalla ja tukemassa minua. Melkein aavistan, kun purkaus on tytöltä pääsemäisillään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa