Mitä tehdä kun kaikki kaatuu päälle, eikä vaan enää jaksa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut äiti

Vieras
Olen ollut pitkään työttömänä, mutta olemme jotenkuten pärjänneet eli laskut on aina maksettu ja ruokaa on pöytään.
Nyt sitten sain työkkäriltä karenssin, kun tyhmänä odottelin niiden yhteydenottoa asioiden tiimoilta ja en siis saa muuta kuin lapsilisät millä pitäisi miehen tulojen lisäksi elää muutama kuukausi.
Ja ei taida sekään riittää edes laskuihin, kun on vakuutusmaksut, sähkölaskut ja muitakin isoja laskuja nyt maksettavana.
En tiedä mitä tehdä, stressaan niin paljon että päätä särkee koko ajan, en edes muista koska olisin nukkunut kunnolla, eilen illallakin itkin itseni uneen. Ahdistaa ja rintaan sattuu, koko ajan jotenkin epätodellinen olo. Tiuskin ja olen vihainen, ja kun lapset eikä mies nää itken hysteerisesti.
Kaikki kaatuu niskaan ja en vaan jaksa enää..Tekisi mieli vaan mennä jonnekin metsään, käpertyä kuusen alle ja jäädä sinne ikiajoiksi nukkumaan. Tai hypätä sillalta alas mustaan kutsuvaan veteen :,(
 
Olen ollut pitkään työttömänä, mutta olemme jotenkuten pärjänneet eli laskut on aina maksettu ja ruokaa on pöytään.
Nyt sitten sain työkkäriltä karenssin, kun tyhmänä odottelin niiden yhteydenottoa asioiden tiimoilta ja en siis saa muuta kuin lapsilisät millä pitäisi miehen tulojen lisäksi elää muutama kuukausi.
Ja ei taida sekään riittää edes laskuihin, kun on vakuutusmaksut, sähkölaskut ja muitakin isoja laskuja nyt maksettavana.
En tiedä mitä tehdä, stressaan niin paljon että päätä särkee koko ajan, en edes muista koska olisin nukkunut kunnolla, eilen illallakin itkin itseni uneen. Ahdistaa ja rintaan sattuu, koko ajan jotenkin epätodellinen olo. Tiuskin ja olen vihainen, ja kun lapset eikä mies nää itken hysteerisesti.
Kaikki kaatuu niskaan ja en vaan jaksa enää..Tekisi mieli vaan mennä jonnekin metsään, käpertyä kuusen alle ja jäädä sinne ikiajoiksi nukkumaan. Tai hypätä sillalta alas mustaan kutsuvaan veteen :,(

<3 Olet selkeästi masentunut. Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin etkä ole voinut itse sitä aiheuttaa. Nyt varaat lääkärin ja kerrot kaiken siellä. Tarvitset terapiaa ja lääkitystä. Kaikki järjestyy kyllä. Voit pyytää laskujen maksuun lisäaikaa. Tsemppiä! Lapsille on tärkeintä että äiti on kunnossa, raha ja materia on toissijaista.
 
Olen ollut pitkään työttömänä, mutta olemme jotenkuten pärjänneet eli laskut on aina maksettu ja ruokaa on pöytään.
Nyt sitten sain työkkäriltä karenssin, kun tyhmänä odottelin niiden yhteydenottoa asioiden tiimoilta ja en siis saa muuta kuin lapsilisät millä pitäisi miehen tulojen lisäksi elää muutama kuukausi.
Ja ei taida sekään riittää edes laskuihin, kun on vakuutusmaksut, sähkölaskut ja muitakin isoja laskuja nyt maksettavana.
En tiedä mitä tehdä, stressaan niin paljon että päätä särkee koko ajan, en edes muista koska olisin nukkunut kunnolla, eilen illallakin itkin itseni uneen. Ahdistaa ja rintaan sattuu, koko ajan jotenkin epätodellinen olo. Tiuskin ja olen vihainen, ja kun lapset eikä mies nää itken hysteerisesti.
Kaikki kaatuu niskaan ja en vaan jaksa enää..Tekisi mieli vaan mennä jonnekin metsään, käpertyä kuusen alle ja jäädä sinne ikiajoiksi nukkumaan. Tai hypätä sillalta alas mustaan kutsuvaan veteen :,(

Mitä jos koittaisit ihan ensisijaisesti selvittää tilannetta työvoimatoimiston kautta? Sen jälkeen kävisit puhumassa jollekkin omasta jaksamisestasi ja ahdistuksesta?
 
Tarvitset uupumukseen sairaslomaa, et ole nyt työkykyinen. Sairauspäivärahaan ei työkkärin karenssit pitäis vaikuttaa yhtään mitenkään. Sairauspäiväraha lasketaan viimeksi vahvistetuista verotiedoista, joten etköhän muutaman pennin saa.
Nyt ensimmäisenä soitat lääkäriajan. Kerrot lääkärille ihan kaiken mitä kerroit tässä, unettomuudesta, kivuista, hysteerisestä itkemisestä. On pässi lääkäri jos ei tajua että paine on mennyt liian pitkälle, ja että et tuossa kunnossa voi olla työtön työnhakija. Laskuja voitte sovitella ja sopia niihin uudet maksupäivät, ja omilta vanhemmilta kannattaa reilusti pyytää apua.

Sinä selviät, me muutkin ollaan selvitty joskus ihan mahdottoman tuntuisista tilanteista. Voimia.
 
Soita työkkäriin , sitten haet toimeentulotukea, jos et saa sitä, kysy harkinnanvaraista oman kuntasi sosiaalitoimesta.

Tärkein : varaa lääkäriaika.

Olen ollut pitkään työttömänä, mutta olemme jotenkuten pärjänneet eli laskut on aina maksettu ja ruokaa on pöytään.
Nyt sitten sain työkkäriltä karenssin, kun tyhmänä odottelin niiden yhteydenottoa asioiden tiimoilta ja en siis saa muuta kuin lapsilisät millä pitäisi miehen tulojen lisäksi elää muutama kuukausi.
Ja ei taida sekään riittää edes laskuihin, kun on vakuutusmaksut, sähkölaskut ja muitakin isoja laskuja nyt maksettavana.
En tiedä mitä tehdä, stressaan niin paljon että päätä särkee koko ajan, en edes muista koska olisin nukkunut kunnolla, eilen illallakin itkin itseni uneen. Ahdistaa ja rintaan sattuu, koko ajan jotenkin epätodellinen olo. Tiuskin ja olen vihainen, ja kun lapset eikä mies nää itken hysteerisesti.
Kaikki kaatuu niskaan ja en vaan jaksa enää..Tekisi mieli vaan mennä jonnekin metsään, käpertyä kuusen alle ja jäädä sinne ikiajoiksi nukkumaan. Tai hypätä sillalta alas mustaan kutsuvaan veteen :,(
 
Kyllä minäkin lähtisin selvittelemään asioita ensiksi työkkärin kautta. Jos sieltä tulee torppausta, niin sitten - kuten aiemmin on jo neuvottukin - toimeentulotukea. Laskuille on pyytää lykkäystä tai muuta järjestelyvaraa. Ja kaikista tärkein olisi sitten omasta itsestäsi huolehtiminen. Eli varaisin lääkäriaikaa. Heti.

Vaikka nyt näyttää toivottomalta, niin selviät kyllä. Hetki ja asia kerrallaan. Voimia.
 

Yhteistyössä