Mitä tehdä koiralle ja miten saada tämä toimimaan?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haaarmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

haaarmaa

Vieras
Mies on alkanut suorastaan vihaamaan meidän koiraa, syytä en ymmärrä eikä oikein osaa itsekkään sanoa. On sitä mieltä ettei koira meillä voi enää asua. Mä taas en siitä halua luopua ja olenkin suostunut siihen että koira viettää päivät ulkonu ja yöksi tulee sisälle. Silti mies jankuttaa siitä mitäs sitten kun tulee syksy ja talvi, hän ei halua sitä enää sisälle. Mä elän toivossa että hänen asenteensa muuttuu kun koira ei ole koko ajan "jaloissa". Mä tulen hulluksi!! Mitä ihmettä mä teen. Oisko vaan parempi suostua koirasta luopumiseen ja pahoittaa lasten sekä oma mieli, vai taistella vaan koiran pitämisen puolesta? Auttakaa!! Enkä todellakaan kaipaa mitään haukkumisia. Tämä on tarpeeksi rankkaa muutenkin!
 
Koira ei ole hankala! Loistava perhekoira, ei tekisi pahaa kärpäsellekkään, tottelee, on rauhallinen. Siksi luopuminen olisikin aivan kamala vaihtoehto. Joskus tuntuu että koiran olisi parempi muualla miehen takia! Kamala sanoa näin omasta rakkaasta miehestä, mutta se on täys kusipää tota koiraa kohtaan. :( Enkä voi käsittää syytä.. Yhdessä koira on haluttu hankkia aikoinaan ja alkuun oli miehellekkin rakas ja tärkeä, nukkuivatkin vierekkäin. Mutta jotain tapahtui kun aikaa kului.
 
yrittäisin kyllä takoa järkeä miehen päähän ja tosissaan selvittää että miksi ei enää yhtäkkiä koirasta pidä. Eihän perheenjäseniä tuosta vaan heivata pihalle jos ei enää huvitakkaan hoitaa! Joku sillä miehellä taitaa hiertää kiinni pahasti. Jos mies ei koiraa suostu hyväksymään ja satuttaa/muuten kohtelee koiraa huonosti etkä saa asiaa selvitettyä, niin kyllä koiralle on paras hankkia koti jossa saa rakkautta. tai sitten hankkia uusi koti sille miehelle... :P
 
Ei mies onneksi koiraa ole koskaan satuttanut. Ainakaan mun nähden. Kun mustakin tuntuu ihan hullulle luopua koirasta siksi että mies oikuttelee. No täytyy sen kanssa tänään puhua oikein kunnolla. Ja en mä odota että se alkaisi koiraa suunnattomasti rakastaa ja hoivata, mutta toimeen voisi yrittää tulla. Mä sen olen tähänkin asti hoitanut, niin mä siltä myöskään odota mitään tuntien lenkityksiä päivittäin. :D
 
[QUOTE="hmh";29827639]että saat puhuttua järkeä miehelles! Tsempit ja jos heittäytyy hankalaks, ainahan sä voit ottaa koiran sisälle ja laittaa miehen ulkotarhaan kera juomakupin :D[/QUOTE]

HAH! :D Ei tekis pahaa ollenkaan.
 
Ymmärtäisin tuon jos mies ei alunperinkään olisi halunnut koiraa, mutta jos on aikoinaan yhdessä päätetty hankkia, niin sitten yhdessä kannetaan vastuu eläimestä. Joku tästä vimmastuu, joten avaan sateenvarjon jo valmiiksi... mutta ei lapsiakaan anneta adoptioon kun niihin kyllästytään tai ne on jaloissa. Joo eläimet ja lapset on eri asia, mutta jos sellainen hankitaan niin se myös hoidetaan kyllästytti tai ei.
 
Olen monesti sille jankannut, että sä olet tota koiraa halunnut yhtä paljon kun minäkin! Mutta ehkä ei auta syyllistys ja haukkuminen. Eihän mieskään tunteilleen mitään voi, ja varmasti haluaisi koirasta pitää kun kuitenkin olen selväksi tehnyt että se on mulle rakas! Ei se kyllä siltikään oikeuta kohtelemaan koiraa väärin. Ehkä en vielä laita miestä vaihtoon, katsotaan miten keskustelu menee. ;)
 
[QUOTE="aapee";29827815]Eihän mieskään tunteilleen mitään voi...[/QUOTE]

Yllättävän paljon omille tunteillee voi niin halutessaan, toisen tunteisiin vaikuttaminen voi jo ollakin vaikeampaa.
 
Miehen kanssa käyty todella paska keskustelu. Mä koitin rauhallisesta saada oman kantani esiin. Mutta hän pysyy kannassaan, ei siedä koiraa eikä aijo niin tulla tekemään. Mä yritin saada ymmärtämään että antais vaan koiran olla, ei noteeraa sitä ja mä hoidan kaiken koiraan liittyvän. Sanoi vaan lopuksi, jääkööt en jaksa riidella tosta. Miten joku voi olla noi kylmä ja kamala elävää olentoa kohtaan!!? Vittu kun ei sen tarvis sen kanssa alkaa mitään pentuja tekemään, antais sen vaan olla rauhassa.
 
En osaa auttaa. Heivaisin itse varmaan miehen pellolle, koska en voi sietää tuollaisia ihmisiä. Mulle tuo kertoo ihmisestä vähän muutakin kuin vain sen että on kyllästynyt koiraan.
 
Sis kysyitkö mieheltä, että mikä mättää hänen suhteessaan koiraan? Kun sanoit, että koitit saada oman kantasi esiin ja taisit myös sanella miten miehen tulisi koiraan suhtautua.
 
[QUOTE="V ieras";29828658]Sis kysyitkö mieheltä, että mikä mättää hänen suhteessaan koiraan? Kun sanoit, että koitit saada oman kantasi esiin ja taisit myös sanella miten miehen tulisi koiraan suhtautua.[/QUOTE]

Kysyin. Sanatarkkaan näin, kun mies sanoi etten mä ymmärrä, "mitä mä en ymmärrä? Selitä mulle mikä tossa koirassa on vialla ja miksi sun suhtautuminen sitä kohtaan on muuttunut? Ennen halusin nukkuakkin sen kanssa." Kuuntelin ja olin hiljaa, miehen vastaus en mä tiedä, se kun se karkaili ja on varastanut ruokaa pöydiltä. Siis koira karkaili meidän vanhassa kodissa (ei ole tehnyt sitä enää täällä uudessa kodissa) Ja varasti muutaman kerran pöydiltä ruokaa, mikä ilmeisesti johtui madoista, koska madotuksen jälkeen ruokahalu muuttunut normaaliksi, eikä kyttää ruokaa koko ajan eikä ole vienyt pöydiltä mitään.
 
Mitä miettimistä sinulla sitten enää edes on? Kun kerran noin selkeä vastaus tuli.

Kun mies on mulle tärkeämpi ei tarkoita etteikö koira olisi tärkeä ja etten haluaisi sitä pitää, koska mies ei halua. Ei mun mielestä parisuhde mene niin että toinen sanelee ja mä myönnyn. Eikä tietenkään niin että mä sanelen ja mies myöntyy. Vaan olisi ihana löytää kultainen keskitie johon molemmat olisi tyytyväisiä. Ja musta olisi kohtuullista kun koira on yhdessä päätetty hankkia. Mä tulen vastaan ja olen valmis ottamaan kaiken vastuun koirasta. Miehen ei tarvi muuta kuin elää sen kanssa samassa kodissa. Ei pitäisi olla liikaa pyydetty.
 
Onko teillä tapahtunut jotain? Siis tullut uusi vauva tms. Tai onko arki muuten tällä hetkellä kiireistä/väsyttävää jne?
Itse huomasin nimittäin, kuopuksen vauva aikana että koitamme alkoi ärsyttämään itseäni. Olin väsynyt ja tuntui ettei aika millään riitä kaikkeen. Ja mietin kuinka olisi helpompaa jos tuota koiraa ei olisi, vaikka siis alunperin ihan mun koira onkin. Onneksi tajusin itsekin, että "siirsi" vain negatiiviset tunteeni ns. helpoimpaan kohteesen. Ja tiesin että helpottaa kun pahin väsymys on ohi. Koira siis jäi (en oikeasti olisi kyllä pystynytkään luopumaan, koska mun mielestä niin ei vain tehdä) ja nyt ei ärsytä enää yhtään.
 
Onko teillä tapahtunut jotain? Siis tullut uusi vauva tms. Tai onko arki muuten tällä hetkellä kiireistä/väsyttävää jne?
Itse huomasin nimittäin, kuopuksen vauva aikana että koitamme alkoi ärsyttämään itseäni. Olin väsynyt ja tuntui ettei aika millään riitä kaikkeen. Ja mietin kuinka olisi helpompaa jos tuota koiraa ei olisi, vaikka siis alunperin ihan mun koira onkin. Onneksi tajusin itsekin, että "siirsi" vain negatiiviset tunteeni ns. helpoimpaan kohteesen. Ja tiesin että helpottaa kun pahin väsymys on ohi. Koira siis jäi (en oikeasti olisi kyllä pystynytkään luopumaan, koska mun mielestä niin ei vain tehdä) ja nyt ei ärsytä enää yhtään.

Ei ole tullut vielä vauvaa mutta on tulossa. Sekin miestä rassaa että koira suunnilleen saastuttaa vauvan. Siihenkin sanoin että on miljoonia perheitä joissa on koira ja niihin syntyy vauva, ja vauvat ovat edelleen hengissä ilman saastumista..
 
No jospa sitä vaan ällöttää ne madot? Joita nyt ei kuitenkaan enää ole, mutta ajatus voi silti yököttää.

Meillä miestä alkoi kissa inhottamaan sen jälkeen, kun kissa kärsi madoista. Ei auttanut vaikka madoista päästiin eroon, mies pysyi kaukana kissasta, ei huolinut sitä enää sänkyyn eikä keittiöön.
 
Täytyy toivoa että aika auttaa. Tää meidän elämä tasaantuu ja koira viettää päivät ulkona. Jos toi mieskin taas huomais ettei toi nyt niin paha olekkaan. Mä kannan siitä vastuun enkä pyydä miestä osallistumaan koiraan liittyviin asioihin, enkä edes puhu sille koirasta. :)
 
[QUOTE="aapee";29828728]Ei ole tullut vielä vauvaa mutta on tulossa. Sekin miestä rassaa että koira suunnilleen saastuttaa vauvan. Siihenkin sanoin että on miljoonia perheitä joissa on koira ja niihin syntyy vauva, ja vauvat ovat edelleen hengissä ilman saastumista..[/QUOTE]

Täytyy tunnustaa, että mua inhottaa koirallisissa kyläpaikoissa päästää vauva lattialle konttaamaan. Koirat tepastelee ulkona ties missä, astuu paskojen päälle ja jokuset koirat vielä syökin sitä paskaa. Hyi! Ja sitten se kieppuu siinä lattialla vauvan lähellä.
 
Lapselle on hyväksi asua lemmikkitaloudessa, se suojaa allergioilta. Miehelläsi on nyt asenneongelma, ei koiraa, perheenjäsentä, hylätä noin vain. Miten käy jos eroatte, lakkaako mies olemasta isä? Jaksaako hän lasta alkuhuuman jälkeen? Jos koiralla ei ole hyvä olla teillä, niin etsi sille uusi, hyvä ja pysyvä koti. Miehen heivaaminen ei varmaankaan tle kyseeseen. Itselleni kyllä tuollainen käytös ja yhteisen koiran dissaaminen olisi todella turn off. Koirassa ei ole vikaa, karkailu ja pöydältä varastaminen ovat teidän omaa syytänne. Parempi kuri ja tapakasvatus koiralle olisi tarpeen, jos tuollaisia touhuaa ja koirahan asettaa itse omat rajansa, jos te ette niin tee.
 

Yhteistyössä