mitä teen..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja on se
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

on se

Vieras
huoh.. mitä sitä tekis ku miehelläni huomenna pippalot kavereitten kans ja meinaavat lähteä baariin ym... tiedän että miheni tulee tekemään siellä jotain mikä satuttaa mua :( tiedän sen... :( odotan meidän lasta ja ajatuskin kaikesta mitä voi tapahtua on musertavaa :( emme ole nähneet viikkoon ja huomenna hän tulee ja ei nähdä ku ohimennen mikä ei tunnu häntä häiritsevän :( ja hän ei muusta puhu ku bileistä ja mikä fiilis ym... ei niinku yhtään odota kanssani olemista vaikka ollaan nyt viimeset puol vuotta nähty vain parinviikon välein viikonloppusin hänen töidensä takia.... olen niin odottanut sitä että hän tulee kotiin takaisin ja saamme taas olla yhdessä mutta lieneekö tunne molemmin puoleinen?? :/ tuntuu vaan niin pahalta ajatella koko huomista :(
 
Toivottavasti miehes rauhottuu lapsen syntymän jälkeen ja alkaa elämään perhe-elämää ja jättää baari/resuamiselämän taakseen. Anna sen mennä nyt, niin voit "vaatia" myöhemmin kotonakin olemista.
 
no ehkä tää asia ei ole niin vakava miltä se tuntuu.. on vaan paha mieli ku oon puolvuotta odottanu ja sitte menee kavereitten kans.. :( kyllä mä sen sinänsä ymmärrän ku onhan pojilla aihetta juhlia ja lupas viedä mut seuraavana päivänä syömään.. ja ollaan reilu 2v oltu ja on sinä aikana kerrsn ollu ilman mua liikenteessä... se on vaan yks ilta.. mutta silti pelottaa että jotain tapahtuu....
 
Alkuperäinen kirjoittaja alottaja:
no ehkä tää asia ei ole niin vakava miltä se tuntuu.. on vaan paha mieli ku oon puolvuotta odottanu ja sitte menee kavereitten kans.. :( kyllä mä sen sinänsä ymmärrän ku onhan pojilla aihetta juhlia ja lupas viedä mut seuraavana päivänä syömään.. ja ollaan reilu 2v oltu ja on sinä aikana kerrsn ollu ilman mua liikenteessä... se on vaan yks ilta.. mutta silti pelottaa että jotain tapahtuu....

On aihetta juhlia + on luvannut viedä syömään + kerran vaan ollut 2v aikana ilman sua liikenteessä = ei kuulosta huolestuttavalta. Kun oot raskaana, voi olla, että hormoonit tekee tepposensa: mielialat heittelee, ahdistaa, huolestuttaa jne. Varmaan koet epävarmuutta koko hommastakin, jos kyseessä eka lapsi. Mutta se on ihan normaalia.

Itse puhuisin miehen kanssa asiasta, jos tuolta oikeasti tuntuu. Mutta vasta jälkeenpäin, jottei mies tunne että ahdistat häntä ja syyllistät lähtemisestä. Eikös se ole myös hyvä, että miehelläsi on muitakin ystäviä kuin sinä? Vain prinsessasaduissa prinssi ja prinsessa menivät jonnekin kahdestaan elämään elämänsä loppuun saakka. Ihmiset tarvii myös ystäviä.
 
Ai niin, unohdin sanoa, että älä jälkeenpäinkään syyllistä miestä, vaan sano että susta tuntuu pahalta ja että hormoonit varmaan heittelee tai jotain kun mielialat vaihtelee. Se saa miehen pitämään susta parempaa huolta sen sijaan, että ärsyyntyisi epäluuloisuudestasi.
 
no uskon kyllä kans että tällä raskaudella on jotain tekemistä näiden tunteiden kans koska en koskaan millonkaan aiemmin ole ollu tällanen... oon puhunukki sen kans ja sano että oon aivan hölmö ym.. ymmärsi kyllä mutta pyysi myös multa ymmärrystä sillä mä oon menny ja temmeltäny ilman sitä monet kerrat vaikka sen on pitäny töihin... :/ kylläpäs olenki hölmö nyt ku oikeen rupee miettimään... mutta silti... onhan mulla ehkä oikeus vähä olla...??? ;)
 
Hei, sun reaktios on ihan normaaleja, eikä siinä mitään hölmöä ole. Ne hormoonit heittelee ja panee pohtimaan kaikenlaista vielä vauvan syntymän jälkeenkin. Mun suositus on, että keksit ittelles jotain niin mielenkiintosta tekemistä, ettet ehdi ajatella hölynpölyjä ainakaan koko aikaa. Sillä pitäshän sun nauttiakin raskaudestas, eikö? Joku hyvä kirja tai tykkäätkö piirrellä tai tehdä käsitöitä tai jotain?
 
joo enköhän mä jotain kivaa keksi :) kiitos neuvoista :) ja on se jo aika alkaa nauttimaan.. ollu vähä kaikkee tässä viimeaikoina niin ei silleen ole ehtiny keskittyä koko raskauteen.. tai on ehtiny mutta ollu niin paljo kaikenlaista muutki mietittävää ja touhua..no nyt pitäis helpottaa <3 :)
 
Tsemppiä ja iloa raskauteen! :)

Muista myös nauttia täysillä ja ilman epäluuloja siitä ravintolaruokailusta miehes kanssa! ;)

Itte olin kans joskus epäilevä, mutta joku tsemppas uskaltamaan vaan olla oma ittensä ja keskittymään epätoivon hetkillä itteä kiinnostaviin asioihin. Ja kyllä mieskin sitten rakasti mua, ja rakastaa vieläkin!
 

Yhteistyössä