Mitä teen? Parisuhdeasiaa

["nananna"]

Olemme olleet vasta pari vuotta yhdessä mutta mietityttää mihin suhde menossa. Rakastan miestäni ja tahtoisin jatkaa yhdessä mutta pelkään että tilanne ja hänen käyttäytymisensä menee koko ajan pahemmaksi. Mieheni on alusta asti ollut sellaine että hermmostuu pienistä asioista nopeasti ja korottaa äänensä huutamiseksi. On kyllä viime aikoina mielestäni parantanut käytöstään mutta pari päivää sitten riitelimme ja hän otti minua kurkusta kiinni. Ei kuristanut mutta kuitenkin.
Rakastan ja vihaan samaa aikaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä. Perheneuvolassa aloimme juuri käymään. Meiläl on yksi yhteinen lapsi ja toinen tulossa.

 

[Puuhippa]

No jos sun sisäinenääni kertoo, ettei kaikki ole ihan ok niin kuuntele sitä.

 

["nananna"]

Sanoo se mutta kun en tiedä mitä pitäisi tehdä.

 

[Puuhippa]

[QUOTE="nananna";30432698]Sanoo se mutta kun en tiedä mitä pitäisi tehdä.[/QUOTE]

Alottaa uusi elämä.

 

["nananna"]

Ai tosta noin vaan? ajattelematta sen enempää josko avioliitto olisikin pelastettavissa? Tai ajattelematta eron vaikutusta lapseen?

 

["random"]

Pari vuotta yhdessä ja jo toinen lapsi tulossa... Ja nyt sitten mies käy kurkkuun kiinni. Kyllä olet tyttöraiska itsesi melkoiseen tilanteeseen järjestänyt.

Mutta niin, käsiksi ei saa käydä, sinä tiedät sen itsekin. Tee tarpeelliset johtopäätökset.

 

[Puuhippa]

[QUOTE="nananna";30432714]Ai tosta noin vaan? ajattelematta sen enempää josko avioliitto olisikin pelastettavissa? Tai ajattelematta eron vaikutusta lapseen?[/QUOTE]

Asioita voi tehdä tosta noin vaan jos haluaa. Pakko ei ole kuin kuolla, muuten voi elämäleen tehdä mitä haluaa. Suosittelen elämään elämää missä on onnellinen.

 

["random"]

[QUOTE="nananna";30432714]Ai tosta noin vaan? ajattelematta sen enempää josko avioliitto olisikin pelastettavissa? Tai ajattelematta eron vaikutusta lapseen?[/QUOTE]

Enemmän olisin huolissani siitä, miten vaikuttaa lapsiin se, että isä huutaa ja riehuu ja käy äitiin käsiksi. Ehkä niihin lapsiinkin, mistä sinä tiedät?

 

["nananna"]

[QUOTE="random";30432722]Pari vuotta yhdessä ja jo toinen lapsi tulossa... Ja nyt sitten mies käy kurkkuun kiinni. Kyllä olet tyttöraiska itsesi melkoiseen tilanteeseen järjestänyt.
/QUOTE]


Joo, tiedän. En ole vielä varma onko lähteminen oikea vaihtoehto. Ehkä siihen vaaditaan musta silmä ja murtunut kylkiluu.. voi tätä elämää

 

["vvvv"]

Käy sielä perheneuvolassa sen verran, että saat sielä kirjatuks ylös, ett mies on VÄKIVALTAINE. Sen jälkeen uusi elämä, tuosta vaan.
Mikä avioliitto? Avioliitossa luvataan kunnioittaa toista, ei PAHOINPIDELLÄ. Jos mietit, että tämä on niitä "pahoja hetkiä", niin sinä voit puolellasi rakastaa, mutta MAHDOLLISIMMAN KAUKANA MIEHESTÄ.
Miten ero vaikuttaa lapsiin? Helpottavasti! Ei yksi ero vaikuta mitään sen rinnalla, että lapset joutuvat pelkäämään kotonaan, tai näkevät kun äitiä pahoinpidellään. Mieti miten itse kärsisit jos näkisit kuinka joku muuttuu hirviöksi ja hyökkää äitisi päälle. Miksi haluat altistaa lapsesi sille kauheudelle? Niin tai ethän sinä sitä aiheuta, mutta voisit tarjota lapsillesi jotain paljon parempaa, hyvän kodin, terveen iloisen äidin, ehkä hyvän uuden isähahmonkin joskus ja rakastuneen äidin ilman vihan tunteita.
Lähde.

 

["Pippuriina"]

Ennen kuin aletaan maalailla lapsille "uutta isähahmoakin", kannattaa mennä sinne perheneuvolaan, antaa miehen kuulla ammattilaisten neuvot ja katsoa, onko hänellä motivaatiota alkaa muuttaa itseään. Toki siihen tarvitaan myös ulkopuolisten apua, mutta tärkein on ihmisen oma motivaatio.

Mitä tehdään, jos pienten lasten äiti on väkivaltainen? Tuetaan ja autetaan häntä muuttumaan, ennen kaikkea lastensa vuoksi. Joten ei kaksoisstandardeja, vaan sama mahdollisuus myös isälle.

 

["nananna"]

Kiitos Pippuriina, ajattelin jo että olenko ihan hullu kun en ole heti kamojani pakkaamassa.

 

["Pippuriina"]

[QUOTE="nananna";30432796]Kiitos Pippuriina, ajattelin jo että olenko ihan hullu kun en ole heti kamojani pakkaamassa.[/QUOTE]

Sen kuitenkin lisään, että tuo kurkusta kiinni ottaminen pitää ottaa puheeksi siellä perheneuvolassa. Miehen on ymmärrettävä, ettei tuollainen käytös raskaana olevaa naista kohtaan voi toistua. Teette yhdessä ammattilaisen kanssa selvän suunnitelman, miten tästä eteenpäin, ja mitäs jos.

Mikä perheessä on muuttunut? Enemmän stressiä? Alkoholia? Unettomuutta? Rahavaikeuksia?

 

["nananna"]

Kerrottiin jo viime kerralla ja sanoin etä ei saa toistua ikinä. Miehellä on varmaan stressiä mutta kuten sanoin, on aina ollut nopeasti tulistuva. Ja stressaa asioista joista ei oikeasti tarvitsisi edes.

 

["Pippuriina"]

Minä sinun tilanteessasi pyytäisin perheneuvolasta sosiaalipäivystyksen tms. 24/7 auki olevan tahon numeron, jonka ohjelmoisin kännykkääni. Ja sitten sovitaan, että jos mies sinua vahingoittaa, se on vihreän luurin paikka. Heti. Paniikissa noita päätöksiä on vaikea itsenäisesti tehdä.

Nyt joku tietysti sanoo, että mitä jos mies pöllii puhelimen. Sitten ollaan tekemisissä jo sen sortin hullun kanssa, ettei kannata enää yrittää.

Mutta jos haluatte jatkaa, niin miehelle kaikki mahdollinen apu ja sinulle suunnitelma b selväksi.

 

[palstalaiset]

Lopeta se suhde heti. Perhesurmia ja väkivaltaa on aivan tarpeeksi. Miehen tulevia kumppaneita kannattaa varoittaa ja tehdä ilmoitus poliisille. Kuristamisessa on kyse tapon yrityksestä.

 

["nananna"]

Lopeta se suhde heti. Perhesurmia ja väkivaltaa on aivan tarpeeksi. Miehen tulevia kumppaneita kannattaa varoittaa ja tehdä ilmoitus poliisille. Kuristamisessa on kyse tapon yrityksestä.

ei hän kuristanut minua..ei sattunut ja pyatyin hengittämään, ei jälkiä. Piti vain kaulasta kiinni.

 

[kysymys]

Onko vielä abortti mahdollinen?

 

[Noita]

Onko vielä abortti mahdollinen?

Ai miehen abortointi? Kuka nyt lapsensa tappaisi? Ei miehen takia kannata lastaan murhata.

 

[jesuiitta]

jätä se sika!

 

[neuvoni]

Ota ero ja muuta pois. Itse olen myös raskaana ja meillä 2 v lapsi, en voisi kuvitellakkaan noin kamalaa tilannetta. Miehelläsi on vakavia ongelmia enkä kyllä kokisi olevani turvassa tuollaisen henkilön seurassa, lapsistani puhumattakaan. Toisesta ei oteta kurkusta kiinni riidan aikana, ei edes pienesti, vaikka olis kuinka tulistuva luonne. Se on sairas teko. Ja itse olet selvästi jo ajautunut tilanteeseen, missä puolustelet miehen tekoja. Eli et ehkä enää näe itse metsää puilta. Kaikkeen turtuu, myös väkivaltaan.

 

[jaa a]

oma mieheni ei ole käynyt käsiksi minuun nyt kolmeen vuoteen. toivon tämän jatkuvan. sitä ennen suutuspäissään juovuksissa lähinnämonestikin oli väkivaltainen..ei nyt ihan nyrkillä ruvennut lyömään, mutta kovasti kiinni pitämistä, tönimistä, tukistamista, kuristamista... myös ollessani raskaana. meillä on lapsia. olin pariin kertaan siinä pisteessä että halusin lähteä, pelkäsi. tosissani itseni ja lasten puolesta... mutta hei. ei ollut mitään paikkaa minne mennä. meidän paikkakunnalla tai edes missään lähelllä ole turvakotia johon voisi mennä. narkkareille ja alkoholisteille olisi kyllä yömajaa.. lähin turvakoti n. 100 km.. lähden sinne ilman autoa, illlalla pienten lasten kanssa millä.? lisäksi se häpeä.. niin pitkään kun kaikki pysyy omien seinien sisällä - uskoo siihen että tää voi muuttua. jos sen paljastaa niin kaikki hajoaa. pitää aloittaa ihan nollasta. miettikää itse että lähdette työpaikalla, päiväkodissa, jokapaikassa selittämään tilannetta. ja jos on vielä narsistinen kusipää se ketä lähdet pakoon on tiedossa vuosikausien pelkoa ja piinaamista. meillä tosiaan onneksi mies löysi jostain voimaa ja on nyt vähentänyt paljon juomista, eikä tosiaan ole käynyt käsiksi pitkään aikaan. en ole kokenut edes sen uhkaa. nyt olen iloinen että jäin. koska hän on kuitenkin hyvä isä. ja meillä on onnellista ja mukavaa elämää ainakin 80%.. on siis mahdollista että tilanne muuttuu. mutta miehen täytyy tietää, ..jos lyöt vielä kerrankin niin mä..

 

[neuvoni]

oma mieheni ei ole käynyt käsiksi minuun nyt kolmeen vuoteen. toivon tämän jatkuvan. sitä ennen suutuspäissään juovuksissa lähinnämonestikin oli väkivaltainen..ei nyt ihan nyrkillä ruvennut lyömään, mutta kovasti kiinni pitämistä, tönimistä, tukistamista, kuristamista... myös ollessani raskaana. meillä on lapsia. olin pariin kertaan siinä pisteessä että halusin lähteä, pelkäsi. tosissani itseni ja lasten puolesta... mutta hei. ei ollut mitään paikkaa minne mennä. meidän paikkakunnalla tai edes missään lähelllä ole turvakotia johon voisi mennä. narkkareille ja alkoholisteille olisi kyllä yömajaa.. lähin turvakoti n. 100 km.. lähden sinne ilman autoa, illlalla pienten lasten kanssa millä.? lisäksi se häpeä.. niin pitkään kun kaikki pysyy omien seinien sisällä - uskoo siihen että tää voi muuttua. jos sen paljastaa niin kaikki hajoaa. pitää aloittaa ihan nollasta. miettikää itse että lähdette työpaikalla, päiväkodissa, jokapaikassa selittämään tilannetta. ja jos on vielä narsistinen kusipää se ketä lähdet pakoon on tiedossa vuosikausien pelkoa ja piinaamista. meillä tosiaan onneksi mies löysi jostain voimaa ja on nyt vähentänyt paljon juomista, eikä tosiaan ole käynyt käsiksi pitkään aikaan. en ole kokenut edes sen uhkaa. nyt olen iloinen että jäin. koska hän on kuitenkin hyvä isä. ja meillä on onnellista ja mukavaa elämää ainakin 80%.. on siis mahdollista että tilanne muuttuu. mutta miehen täytyy tietää, ..jos lyöt vielä kerrankin niin mä..

Niin sä teet mitä jos lyö vielä kerran? Juuri edellä kuitenkin selität kuinka vaikeeta se on lähteä pois ja mitä naapurin kissatkin ajattelee. Niin, onko tuokaan sitten oikeasti kovin onnellista elämää, jos on mielessä aina se 20% mahdollisuus että mies käy (taas) käsiksi.

 

["nananna"]

oma mieheni ei ole käynyt käsiksi minuun nyt kolmeen vuoteen. toivon tämän jatkuvan. sitä ennen suutuspäissään juovuksissa lähinnämonestikin oli väkivaltainen..ei nyt ihan nyrkillä ruvennut lyömään, mutta kovasti kiinni pitämistä, tönimistä, tukistamista, kuristamista... myös ollessani raskaana. meillä on lapsia. olin pariin kertaan siinä pisteessä että halusin lähteä, pelkäsi. tosissani itseni ja lasten puolesta... mutta hei. ei ollut mitään paikkaa minne mennä. meidän paikkakunnalla tai edes missään lähelllä ole turvakotia johon voisi mennä. narkkareille ja alkoholisteille olisi kyllä yömajaa.. lähin turvakoti n. 100 km.. lähden sinne ilman autoa, illlalla pienten lasten kanssa millä.? lisäksi se häpeä.. niin pitkään kun kaikki pysyy omien seinien sisällä - uskoo siihen että tää voi muuttua. jos sen paljastaa niin kaikki hajoaa. pitää aloittaa ihan nollasta. miettikää itse että lähdette työpaikalla, päiväkodissa, jokapaikassa selittämään tilannetta. ja jos on vielä narsistinen kusipää se ketä lähdet pakoon on tiedossa vuosikausien pelkoa ja piinaamista. meillä tosiaan onneksi mies löysi jostain voimaa ja on nyt vähentänyt paljon juomista, eikä tosiaan ole käynyt käsiksi pitkään aikaan. en ole kokenut edes sen uhkaa. nyt olen iloinen että jäin. koska hän on kuitenkin hyvä isä. ja meillä on onnellista ja mukavaa elämää ainakin 80%.. on siis mahdollista että tilanne muuttuu. mutta miehen täytyy tietää, ..jos lyöt vielä kerrankin niin mä..

No meillä ei tilanne (vielä?) ole kärjistynyt niin pahaksi että hän olisi oikeasti fyysisesti minua satuttanut. Silti ylitti rajan. Tiedän että nyt raskauden aikana suhtaudun vieläkin herkemmin kaikkeen, en tahtoisi tehdä eropäätöstä siis raskaushormonien huuruissa. En tiedä, en todellakaan tiedä. Äsken tulistui taas yhdestä vähäpätöisestä asiasta, huomaan että olen vastahakoinen keskustelemaan hänen kanssaan koska pelkään että keskustelu johtaa väärille raiteille ja menee huutamiseksi. Se on niin ahdistavaa.

 

["Pippuriina"]

Ai miehen abortointi? Kuka nyt lapsensa tappaisi? Ei miehen takia kannata lastaan murhata.

Se samainen mies tosin sattuu olemaan 50 % lapsen geeneistä. Jos geenit ovat väkivaltaisen hullun (en nyt puhu ap:stä) , ja kasvuympäristöstä puuttuu kunnon isähahmo, saattaisi olla varteenotettava vaihtoehto katkaista kamaluuksien ketju sillä abortilla.