Mitä teen, kun mies ei enää sytytä?

[kele]

Ollaan oltu yhessä kymmenen vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Tuntuu, että olen lopen kyllästynyt mieheeni. Tuntuu kauhealta, kun olen saanut itseni kiinni ajatuksesta, etten juurikaan arvosta miestäni muuten kuin siinä, että hän on hyvä lasten kanssa. Seuransa ei kiinosta minua juurikaan enää.Oltiin viikonloppuna juhlissa ilman lapsia ja olisi ollut mahdollista irrotella. Mies oli hyvällä tuulella ja halusi koko ajan osoittaa "halipupuhellyyttä". Minusta tuntui lähinnä kiusalliselta. Muutenkin miehen sanomiset ja tekemiset on alkaneet ärsyttää. Näytän ärtymystäni ja siksi kiistelemme usein. En jotenkin jaksa edes yrittää olla "kohtelias" tai hienotunteinen miestäni kohtaan. On sellanen hälläväliä-fiilis.

Hitto...Meneeks tää ohi?

 

[Minä]

Ollaan oltu yhessä kymmenen vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Tuntuu, että olen lopen kyllästynyt mieheeni. Tuntuu kauhealta, kun olen saanut itseni kiinni ajatuksesta, etten juurikaan arvosta miestäni muuten kuin siinä, että hän on hyvä lasten kanssa. Seuransa ei kiinosta minua juurikaan enää.Oltiin viikonloppuna juhlissa ilman lapsia ja olisi ollut mahdollista irrotella. Mies oli hyvällä tuulella ja halusi koko ajan osoittaa "halipupuhellyyttä". Minusta tuntui lähinnä kiusalliselta. Muutenkin miehen sanomiset ja tekemiset on alkaneet ärsyttää. Näytän ärtymystäni ja siksi kiistelemme usein. En jotenkin jaksa edes yrittää olla "kohtelias" tai hienotunteinen miestäni kohtaan. On sellanen hälläväliä-fiilis.

Hitto...Meneeks tää ohi?

Toivottavasti menee ohi..Me oltiin oltu 12v yhdessä ja lapsiakin oli,mutta viimeiset kaksi vuotta tuntui juuri samalta.Sitten erottin ja nyt ollaan kavereita.Ihan samanlaiset tuntemukset kuin minulla oli silloin.

 

[evä]

Ollaan oltu yhessä kymmenen vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Tuntuu, että olen lopen kyllästynyt mieheeni. Tuntuu kauhealta, kun olen saanut itseni kiinni ajatuksesta, etten juurikaan arvosta miestäni muuten kuin siinä, että hän on hyvä lasten kanssa. Seuransa ei kiinosta minua juurikaan enää.Oltiin viikonloppuna juhlissa ilman lapsia ja olisi ollut mahdollista irrotella. Mies oli hyvällä tuulella ja halusi koko ajan osoittaa "halipupuhellyyttä". Minusta tuntui lähinnä kiusalliselta. Muutenkin miehen sanomiset ja tekemiset on alkaneet ärsyttää. Näytän ärtymystäni ja siksi kiistelemme usein. En jotenkin jaksa edes yrittää olla "kohtelias" tai hienotunteinen miestäni kohtaan. On sellanen hälläväliä-fiilis.

Hitto...Meneeks tää ohi?

Mä exän kanssa odottelin 6kk ja kun tuo tunne ei menny ohi niin erottiin ihan sovussa. Kaikki ärsytti,jopa se miten exä aukaisi oven ja käveli portaat,siinä vaiheessa tajusin että nyt ehkä olis aika jatkaa matkaa.

 

[muuttanut]

Jospa tarvisit pikku loman miehestä ja perhe-elämästä. Saattas sitten uusin silmin taas katella tilannetta.

 

[Kyllä se siitä]

Mä kyllä odottelisin ja yrittäisin tehdä töitä sen eteen että näkis miehen hyviä puolia. Mun mielestä nykyään erotaan niin surullisen helposti. Kyllä pitkään suhteeseen kuuluu kaikenlaisia kausia eikä kaikki todellakaan ole niin mukavaa aina. Uuden jos etsii,niin kyllä se edessä on taas ennen pitkää se mollivoittoinenkin kausi.
Mun mielestä siis yritä,yritä ja vielä yritä....ja toisaalta, elele vain parhaalla mahd tavalla,kyllä ne tunteet varmaan takaisin tulee

 

[karoline76]

kannattaa alkaa etsimään vikaa omasta käytöksestä muualta kuin miehestä.... Useimpien kohdalla se ongelma löytyykin ihan muista asioista.... minulle on käynyt juuri samoin... Halusin Rakastaa kuin ennen ja halusin tuntea kuin ennen MUTTA se ei vaan onnistunut.... miehessä alkoi ärsyttämään aivan kaikki ja kun hää kosketti se tuntui lähinnä epämielyttävältä jopa inhottavalta, huomasin että äksyilin ihan pienistäkin asioista, samaan aikaan kumminkin kärsin omasta käytöksestä kun olisin halunnut käyttäytyä toisin... Sitten kerran sanoin miehelle tämän kaiken, päästelin sisältä padot auki, niitä riitti, mies oli aivan sanaton mutta puhuttiin,puhuttiin ja puhuttiin... Yhteenvetona minä olin aivan täysin vaan henkisesti loppu, eikä mies sitä ymmärtänyt.. Meni menojaan vaan aina ja minä olin se marttyyri omassa maailmassani.... Tämän keskustelun jälkeen suhteemme meni aivan toiselle tasolle, tuntui kuin olisimme rakastuneet uudelleen ja sillä tiellä ollaan edelleenkin...

 

[Minulla on myös]

samanlaisia tunteita miestäni kohtaan. Meillä on erona se että mies ei huomio minua,helli,suukottele tai harrasta seksiä kanssani. Olemme olleet yhdessä 11-vuotta. En minäkään tiedä korjaantuuko tämä enää.Puhuttu ollaan viimeiset kolme vuotta ilman muutosta. Että siitäkään ei voi syyttää ettei oltais yritetty. Juuri tänä aamuna huomasin,että kun mies on ollut kolme päivää reisussa niin minulla ei ole ollut edes yhtään ikävä sitä,en ole kaivannut mitään sillä aikaa kun se on ollut poissa. Nyt se käväsee päivän kotona ja lähtee viikoksia. Mielenkiintoista nähdä tuleeko silloinkaan minkäänlaisia tunteita.

 

[ap]

Me puhutaan kyllä, on aina puhuttu.Mut näistä arvostamishommista en ole sanonut, kun en ole halunnut loukata miestä. Eihän se sen vika ole, jos en juurikaan enää arvosta häntä... Ja kyllä siis ajoittain on olo, että hyvähän tässä. Enkä todellakaan ole vielä tästä lähdössä, ihan lastenkaan takia. Mutten jotenkin enää kauheasti ajattele meitä pariskuntana. Ajatuksissa on minä ja lapset ja se mies on jotenkin "häipynyt" tai "sivussa", kun mietin tulevaisuutta.

Se mua kans huolettaa, etten viihdy miehen seurassa enää. ennen suhdettamme oltiin tosi hyvä kavereita ja se on ollut meidän voimavara... Viime kesänä oli jo näitä tuntemuksia: oltiin lomareissulla ja mies oli ihan fiilikissä ja mulla oli lähinnä olo, että pääsisi jo kotiin ja loppuis tää "lomalässytys". Esitin iloista, ettei mies olis pahottanu mieltään. Vieläkin se puhuu, kuikan ko.reissu oli mahtava, ja mulla on salaa paskat fiilikset....