mitä teen jotta saan lapsen tulee päivisin syliin??

[mä]

ei se tuu pyytää kyllä leikkii ym. mä olen tähän itse vielä syypää oli vielä 6kk sitte sylissä viihtyjä.. mutta kun piti saada tehtyä ruokaa yms yms niin monesti tuli vaa hetki pidettyä ja sit lähdettyä pois ja tekee muuta mitä piti. ja nyt mua harmittaa ihan älyttömästi.oon opettanut sen just sellaiseksi mitä en halua.

ps nyt en tarvitse paskaa niskaan, sitä saan itseltäni. vaan neuvoja miten saan hänet jälleen hakeutumaan syliin?? on nyt llähemmäs 3v

 

[äiti 40plusplus]

entäs jos laskeudut sinne lapsen tasolle ihan kirjaimellisesti eli menet sinne lattialla istumaan ja leikkimään, lukemaan tms

 

[mä]

kyllä hän lukiessa tulee syliin. ja kiehnää kyljessä ku syödään mutta aiemmin se olisi ollut koko ajan tulossa jos mä istuin hetkeksi sohvalle niin se kiipes just heti syliin,vaan eipä enään. aiemmin tosiaan kyllä leikinkin enemmän hänen kanssaan,ei vaan tässä iässä leikkiminen enään jaksa innostaa juurikaan=( varsinkin ku 2v leikin joka päivä monta tuntia..sit vaan jossain vaiheessa alkoi tökkii.. ei musta em leegoilla rakentaminen ole kivaa yhtään. *häpeää*

 

[Mölököllimalli]

Kaikki lapset vaan eivät viihdy sylissä, eikä se aina edes ole kiinni siitä miten paljon niitä on opetettu sylittelyyn. Meillä on kaks poikaa 3v ja 1v 8kk. Esikoinen on oikea sylivauva ja kuopus ei ole juurikaan kiinnostunut mun sylistä. Kumpaakin on kyllä kohdeltu tasavertaisesti ja samalla tavalla. Se mikä mua on asiassa mietityttäny on se, että kuopuskin viihtyy kyllä isänsä sylissä mutta ei mun . Oiskohan syynä tämä mun valtava massu, kolmas tulossa :heart: . Eihän sitä yhtä rennosti pysty sylittelemään kun on kokoajan varjeltava pientä sisällään, tämä kun tuntuu vielä olevan aivan erityisen pinnassa...kantapäät vaan vilahtelee tuossa kylkiluiden alla.

Mutta ap:lle siis sanoisin ettei tosiaankaan kannata asiasta itseään syyllistää. Se ettei lapsi viihdy sylissä ei ole ollenkaan verrannollinen siihen kuinka paljon lapsi äitiään rakastaa. Minusta se on enemmänkin luonne kysymys, toiset nauttii läheisyydestä enemmän kuin toiset, niinhän se on meillä aikuisillakin. Voihan lapsen kanssa viettää muuten herttaisia hetkiä.


Itse saan kuopuksen pysymään sylissä kun luen hänelle kirjoja, muuten me leikitään paljon lattialla ja touhutaan yhdessä.

 

[mä]

sit oon vaan ärtyny jos yritän silti väkisin jaksaa leikkii. ja jos en yritä kolkuttelee omatunto=(

 

[mä]

niin onhan se totta että ihmiset on erilaisia pienestä pitäen mutta kun hän nimenomaan oli sellainen että halusi koko ajan syliin.mut ei enään. ihan melkein itkettää ku ajattelee miltä pienestä on tuntunut..kiipee äitin syliin ja hetken päästä äiti nousee ja menee tekee muuta.kun olisinki tehnyt sen pari kertaa.mut ei tein sitä pari kertaa yhden vrk sisälle,melkein joka päivä. nyt harmittaa ja ärsyttää omat valintani. vaikka kyllä me halitaan ja sanon hälle että on rakas minulle ja suukotellaan. mutta silti..