V
"voivoi"
Vieras
Olen ollut nykyisessä työssäni vuosia. Ainakin viimeisen vuoden, ehkä puolitoista olen kamppaillut lähes burnoutin partaalla. Työilmapiiri on meillä huono, esiintyy työpaikkakiusaamista, kaksinaamaisuutta, eristämistä, juoruilua. Kehittymismahdollisuuksia ei käytännössä juurikaan ole, pomojen tahoilta kyllä lupaillaan kaikenlaista mutta jäävät vain puheiden asteelle. Jos osoitat mielenkiintoasi jotain osa-aluetta kohtaan, jostain syystä et sitä pääse enää tekemään. Työ tuntuu pakkopullalta, en saa siitä enää mitään irti. Hyvinä puolina mainittakoon säännöllinen päivätyö ja siedettävä työmatka, joka menee noin 40 minuutissa. Kaikesta huolimatta työhön on tottunut ja työpaikallekin omalla tavallaan "kotiutunut", sillä työyhteisömme on suhteellisen pieni. Kivaa siellä kuitenkin on enää hyvin harvoin.
Toinen työpaikka olisi sitten ihan uusilla urilla, samaa alaa mutta täysin eri toimenkuvaa. Vastuu kasvaisi ihan huikeasti, kaikki olisi uutta joten haastettakin riittäisi. Mua kuitenkin pelottaa, että mitä jos uudet työkaverit ei hyväksykään mua vaan löydän itseni jostain ihmeellisestä keitoksesta? Entä mitä jos en tykkääkään perustyöstä tuolla ollenkaan, se kun olennaisesti kuuluu kuvaan mukaan? Entä jos vastuu onkin liikaa, jos joudun sen vastuun takia uhraamaan yksityiselämääni ja vapaa-aikaanikin? Lisäksi työmatka olisi tuplasti sen mitä nykyinen. Toisaalta tässä työssä pääsisin tekemään juuri sitä, mitä haluaisinkin, kehittämistyötä, uuden oppimista, itsenäistäkin työskentelyä, vastuullisuutta.
Mitä mä teen? Jatkanko näivettymistä nykyisessä helvetissäni vai hyppäänkö kokonaan uuteen ja pahimmillaan ojasta allikkoon?
Toinen työpaikka olisi sitten ihan uusilla urilla, samaa alaa mutta täysin eri toimenkuvaa. Vastuu kasvaisi ihan huikeasti, kaikki olisi uutta joten haastettakin riittäisi. Mua kuitenkin pelottaa, että mitä jos uudet työkaverit ei hyväksykään mua vaan löydän itseni jostain ihmeellisestä keitoksesta? Entä mitä jos en tykkääkään perustyöstä tuolla ollenkaan, se kun olennaisesti kuuluu kuvaan mukaan? Entä jos vastuu onkin liikaa, jos joudun sen vastuun takia uhraamaan yksityiselämääni ja vapaa-aikaanikin? Lisäksi työmatka olisi tuplasti sen mitä nykyinen. Toisaalta tässä työssä pääsisin tekemään juuri sitä, mitä haluaisinkin, kehittämistyötä, uuden oppimista, itsenäistäkin työskentelyä, vastuullisuutta.
Mitä mä teen? Jatkanko näivettymistä nykyisessä helvetissäni vai hyppäänkö kokonaan uuteen ja pahimmillaan ojasta allikkoon?