Mitä tästäkin pitäisi ajatella?

[kaihomieli ja surusilmä]

Meitä on kolme sisarusta. Tähän asti on pidetty yhteyttä, nähty monta kertaa viikossa ja käyty yhdessä shoppailemassa jne. Asumme 25km:n säteellä toisistamme. Kaikilla on perhettä, joten elämäntilanteetkin lähes identtiset.

Nyt olen huomannut jääväni yhä enemmän ulkopuoliseksi. Kuulen viikolla kuinka siskoni ovat viikonloppuna olleet baarissa tai kaupungilla kahdestaan. Eivät itse kerro asiasta, vaan kuulen muuta kautta. Eivät siis ole halunneet minua mukaan enää.

Katkeruus nostaa päätään, ja samalla jo entisestäänkin huono itsetuntoni murenee, mikä minussa nyt on vikana? Tätä on jatkunut nyt useamman kuukautta, kun huomaan olevani ulkopuolella kaikesta. Heillä on yhteisiä kavereita, enkä kuulu joukkoon, joten sekin lisää heidän yhteenkuuluvuuttaan. Ihmettelen vaan miksi aikaisemmin kelpasin seuraksi ja nyt en.

Nyt päätin että en itsekään kutsu heitä käymään tms., pitää sitten nauttia tästä yksinäisyydestä kun sitä on kerran minulle suotu.
:´(

 

[perskyrpänen]

nyt päätin... <---tyhmää!

mutta juu, tiedän sisaruskolmikon, josta yksi on jätetty pois, koska on lesoileva minä minä minä tyyppi. meidän perhe on niin hyvä-juttua, eihän sellaita jaksa kuunnella.. (vaikka totta olisikin) niin voisi ottaa muutkin huomioon, eikä vaatia huomiota aina itelleen

 

[Ensin tulee mieleen,]

että minkä ikäinen olet? Teinimeiningiltä kuulostaa. Onko sinulla oma perhe, lapsia? Sitoudu heihin, ei sisaruksiisi.

 

[ap]

nyt päätin... <---tyhmää!

mutta juu, tiedän sisaruskolmikon, josta yksi on jätetty pois, koska on lesoileva minä minä minä tyyppi. meidän perhe on niin hyvä-juttua, eihän sellaita jaksa kuunnella.. (vaikka totta olisikin) niin voisi ottaa muutkin huomioon, eikä vaatia huomiota aina itelleen

En ole tuollainen lesoileva ollenkaan, vaatimaton kylläkin. Meistä sisaruksista yhdellä on noita kuvailemiasi oireita, ja hän on kaikkien suosikki. Pitäisi varmaan itsekin alkaa samanlaiseksi k-pääksi vaan kun ei ole luonteeltaan sellainen niin ei onnistu. :/

 

[ap]

että minkä ikäinen olet? Teinimeiningiltä kuulostaa. Onko sinulla oma perhe, lapsia? Sitoudu heihin, ei sisaruksiisi.

Olen 30v, siskoni ovat 28v ja 26v. Minulla on kaksi lasta, siskoillani kummallakin yksi. Ei ole muita kavereita kuin siskot, ja heidän kanssa on tähän asti aikaa vietetty.

 

[Gariana]

En mä voisi kuvitellakkaan että loukkaantuisin jos perheetön siskoni lähtee perheettömän veljeni kanssa ulos, mulla on perhe enkä mä pääse. Ei voi mitään asialle

 

[Mahvia]

Jos sun sisko on k-pää, niin miks ihmeessä sä kaipaat hänen seuraansa?... Tsemppiä sinne vaan ja vietä aikaa muiden ystäviesi kanssa!

Toisaalta ymmärrän, kun on paska omatunto, niin sitä tulee paska fiilis melkeen mistä vaan.. Jopa sellaisesta josta ei oikeasti edes välitä...

 

[ap]

Olen tästä lähtien katkera paskiainen ja näytän että pärjään yksinkin. Piste.

 

[ap]

Jos sun sisko on k-pää, niin miks ihmeessä sä kaipaat hänen seuraansa?... Tsemppiä sinne vaan ja vietä aikaa muiden ystäviesi kanssa!

Toisaalta ymmärrän, kun on paska omatunto, niin sitä tulee paska fiilis melkeen mistä vaan.. Jopa sellaisesta josta ei oikeasti edes välitä...

Ei ole muita ystäviä/kavereita.

 

[+]

pitäsköhän niitä muita kavereita sitten hankkia? töistä? leikkipuistosta?

 

[ap]

pitäsköhän niitä muita kavereita sitten hankkia? töistä? leikkipuistosta?

Olen kotiäiti.
Ei se niin helppoa ole kavereita "hankkia". Kun en ole erityisen sosiaalinen luonne. Mistä täällä korvessa saat kavereita, kun ei ole leikkipuistojakaan eikä mitään toimintaa. Kaupan kassalla jos alat ventovieraalle juttelemaan et saa muuta kuin hullun maineen. :/

 

[ap]

Jännä miten kukaan ei ota kantaa itse asiaan, ei minua tässä tilanteessa paljon lohduta nuo kehoitukset etsiä kavereita. Itsetunto on poljettu niin alas jättämällä ulkopuoliseksi.
Mutta perkele minähän näytän että pärjään yksinkin, sen verran katkera sisu tästä nousee. Vaikka itku kurkussa saa päivän työt tehdä, en anna toisten nähdä sitä iloa että kärsin tästä yksinäisyydestä.

 

[Mahvia]

Jännä miten kukaan ei ota kantaa itse asiaan, ei minua tässä tilanteessa paljon lohduta nuo kehoitukset etsiä kavereita. Itsetunto on poljettu niin alas jättämällä ulkopuoliseksi.
Mutta perkele minähän näytän että pärjään yksinkin, sen verran katkera sisu tästä nousee. Vaikka itku kurkussa saa päivän työt tehdä, en anna toisten nähdä sitä iloa että kärsin tästä yksinäisyydestä.

Itse asiassa otin, mutta en kovinkaan voimakkaasti.

 

[Oompah]

Mulla on samanlainen sisko. Minä 26v siskot 24v ja 20v. Tuon nuoremman kanssa tuun tosi hyvin juttuun mutta tuo vanhempi. Olettaa olevansa niin paljon parempi kuin minä ja mun perhe.. (oon naimisissa, meillä on kaksi lasta.) tuolla vanhemmalla siskolla on yksi lapsi. En jaksa nyt koko tarinaa tässä ruveta kirjoittamaan mutta olen samassa tilanteessa kuin sinä ap. Kavereita ei ole, eikä osaisi varmaan tutustuakaan uusiin ihmisiin, kun on tottunu noiden siskojen kanssa olemaan aina. Nyt on tuon vanhemman siskon kanssa ollu tämän viikon tosi mojova riita ja ajattelin että annan nyt olla. Ei jaksa enää joka hemmetin asiasta riidellä.. Pitäisköhän sun kysyä siskoiltas, että miks eivät oo pyytäneet sua mukaan? Ne on sun siskoja, kyllä sun pitäis kehdata niiltä kysyä. Meillä yleensä tuleekin riidat siitä, että miks mua ei otettu mukaan? Ja sit sisko sanoo, että luultiin ettei mua kiinnosta, vaan haluan olla lasten kanssa kotona?.. Siis täh!? kyllähän mä haluan lasten kanssa olla, mut mukava olis joskus lähteä uloskin.. Luulis itsekin äitinä ymmärtävän..

Nyt tuli kyllä pitkä ja sekalainen kirjoitus, mutta jos haluat laittaa s-postia vaikka vaan haukkuessa siskoja =) niin tässä on osoite oompah82@hotmail.com
..