Mitä tässä nyt pitäiisi ajatella?

["A p"]

Mies aukaisi sitten sanallisen arkkunsa viikonloppuna. Mies haluaisi oman lapsen. ikää meillä 33v ja minulla 9v poika. Mies sanoi muutama vuosi sitten että tuo minun poika riittää, ja tätä mieltä oli vielä viime vuoden lopulla kun tuttavat sai vauvan. Mies totes että onneks meillä ei ole vauvaa, että se sitoisi liikaa ja liikaa hommaa.
Nyt sitten yhtäkkiä käänsi kelkkansa. minä en lapsia enää halua tehdä. minulla pahat krooniset selkäkivut jotka säteilee jalkoihin. enkä jaksaisi taas pikkuvauva aikaa kun on niin kiinni vauvassa. Mies tietää ajatukseni, ja sen että raskaus olisi minulle rankka selän takia.

Toisinaan saatan mainita kun selkä todella kipeä eikä jaksaisi kotitöitäkään tehdä, mutta muuten en kivuistani liiemmin valita. Mutta niistäkin mies totesi ettei hän jaksa kuunnella kun valitan kivuistani. minulla lievä masennus, käyn terapiassa. masennuksesta mies ei halua kuulla ollenkaan mitään, vaihtaa aihetta jos mainitsen jotain. nyt sitten sanoin etten mainitse sairastamisestani ollenkaan enää, mutta ei sekään kuulemma ole hyvä. no olen nyt kuitenkin hiljaa ollut asiasta.

Mies rakastaa minua ja sängyn puolellakaan ei ongelmia ole. En vain tiedä mitä ajatella tuosta kaikesta...

 

["vieras"]

olipa kerrassaan sekava sepustus...

 

["noh"]

Ei sinun tarvitse ajatella mitään.

Annat ajankulua ja jonakin päivänä olet valmis uuteen raskauteen tai ilmoittamaan miehellesi, että selkäsi on niin huonossa kunnossa, että raskaus ei tule kysymyksen.

Aikaa molemmille miettiä asiaa, sitä te tarvitsette.

 

["ahaa"]

Ei teillä kaikki asiat ihan kunnossa ole, jollei miehesi halua kuulla masennuksestasi. Toista rakastaessa kyllä haluaa kuunnella, etenkin kun tuo vaikeuttaa myös lapsen saamista/haluamista. Kokeilkaa vaikka perheneuvontaa, sieltä saisi puolueettoman kuuntelijan ja ehkä saisitte kommunikoinnin toimimaan?

 

["silakka"]

Teillä on nyt kyllä muuta ongelmaa kuin se et mies haluaa lapsen ja sä et. Eihän se sun kertoman perusteella edes haluaa kuunnella sun tuntojasi.

 

["vieras"]

Mitä pitää ajatella. Että tämä on täysin normaalia. On paljon ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa sitä mieltä etteivät halua lapsia. Tämä mielipide on oikeastaan niitä kaikkein tavallisempia jossa tulee vastaan se kuuluisa mielipiteen totaalinen muutos. Jossain vaiheessa niitä omia lapsia vaan alkaa tekemään mieli. Ehkäpä miehelläsi on se aika. Ei väliä vaikkei niitä 10 vuotta, 2 vuotta taikka puoli vuotta sitten halunnut. Nyt on ruvennut ajattelemaan asiasta toisin.

Ongelma tässä toki parisuhteenne kannalta muodostaa halujen (ja mahdollisuuksien) eroavaisuus. Sinä et halua, sinulla on vaivoja jotka (ehkä) estävät sen. Tässä ei auta kuin yhdessä sopia pelisäännöt. Kuinka paljon toinen haluaa ja kuinka paljon taas toinen vastustaa. Sitten on vaan yhdessä päätettävä mitä tehdä.

Kivut, sairaudet ja masennus. Joskus meillä kaikilla varmaan tulee vastaan aikoja jolloin ei viitsisi kuunnella toiselta ihmiseltä "valitusta". Jatkuva ja toistuva selkäkipu on hirviömäistä, mutta niin on toistuvasti kuunnella siitä valittamista. Joskus sitä ei vaan jaksa ja tällöin tulee ehkä ylilyöntinä sanottua asiasta turhankin kärkkäästi. Aivan samoin kun nyt itse olet sitten marttyyrina vastannut ettet sitten enää ollekaan puhu aiheesta....

Masennus: Vaikea aihe monelle. Kumppanille on helpompaa piilottaa päänsä pensaaseen kuin ottaa kantaa ja kyetä yhdessä miettimään mitä asialle voisi tehdä.

Teillä on pieni ongelmavyyhti kasassa johon ei auta muu kuin rehellinen juttutuokio. Hyvä että käyt terapiassa, ehkä kaikki "ongelmatkin" muuttuvat valoisammaksi kun saat itsesi kuntoon.