Mitä tämä on???

[Huono omatunto]

Olen 3,5-vuotiaan tytön työssä käyvä yh-äiti.

Erosimme lapsen isän kanssa puoli vuotta sitten ja siitä lähtien olen huomannut eräänlaisen ilmiön itsessäni: eli kun lapsi käy isällään joka toinen vknloppu tunnen lähestulkoon koko viikonlopun huonoa omaatuntoa esim. sellaisista asioista kun olen pari päivää aikaisemmin ärähtänyt lapselle ja komentanut (ja ihan syystä) tai muista pitkin viikkoa tapahtuneista lapsen itkuista ym. Saatan itkeskellä koko viikonlopun, koska mietin, että onko lapsella ollut kurjaa kanssani enkä välttämättä näiden asioiden vuoksi saa nukuttuakaan kunnolla??? Saatan myöskin itkeä, koska pelkään että lapsi kuolee ja mietin sitä, että olenko antanut hänelle kaiken mitä voin ja mitkä olivat viimeiset hetkemme yhdessä. Mietin myöskin, että miksi en siinä tietyssä hetkessä silloin tiistaina ehtinyt antaa hänelle sitä 5minuuttia aikaa kun piti laittaa pyykkejä yms yms yms.

Olen kovin aktiivinen ja menevä ja teen lapsen kanssa paljon asioita yhdessä (jo pelkästään pakostakin) ja välillä tasapainon vuoksi olemme vain kotona katsoen elokuvia, maalaten, muovaillen, piirtäen yms. Edellä mainittuja asioita en ajattele ollenkaan silloin kun lapsi on kotona, en tunne huonoa omaatuntoa, hoidan tilanteen kuin tilanteen mielestäni siinä hetkessä yleensä aina niin hyvin kuin voin. MUTTA sitten kun olen lapsesta erossa, tulevat nämä kaikki ajatukset mieleen ja tämä alkaa tuntua jo aika raskaalta. En pysty yhtään nauttimaan vapaa-ajastani kun sitä sen harvan kerran saan...

TÄMÄ EI VOI OLLA NORMAALIA????

 

[Neljän Äiti]

On varmaankin ihan normaalia. Itsellä kanssa myöskin huono omatunto jotenkin, kun lapset isällään, ja mietin samantyylisiä asioita.
Meidän erosta jo 9 vuotta ja olen uudessa liitossakin.
Kai se on niin että äideillä on huono omatunto aina jostakin

 

[Birgitte]

Tuollaiset tunteet tuollaisissa tilanteissa ovat täysin normaaleja, mutta ne voivat äityä niin pahoiksi, että alkavat konkreettisesti vaikeuttamaan elämääsi. Silloin niitä voisi luonnehtia huolestuttaviksi.

Kutsuisin tuota eroahdistukseksi, josta voi päästä eroon, kun ymmärrät mistä on kyse ja tiedostat asian. Aina, kun lapsi lähtee isälleen, keskity tekemään jotain muuta. Pidä itsesi kiireisenä, haali sosiaalista tekemistä, koska muut ihmiset ovat paras lääke, joka pakottaa sinut keskittymään muihin asioihin. Pitävät ajatuksesi siinä, mitä tapahtuu juuri nyt, tai mitä tapahtuu kohta, ja täten siirtävät ajatuksesi pois siitä, mitä tapahtui aiemmin tällä viikolla, mitä tapahtui viime viikolla. Siirrä tietoisesti ajatuksesi tulevaisuuteen, täytä ajatuksesi asioilla, jotka eivät vielä ole tapahtuneet. Aina kun huomaat, että ajatuksesi lipsuu negatiivisiin asioihin, pistä tietoisesti niille stoppi, ja muuta ajatusvirran suuntaa.

Vaikutat hyvin tunnepitoiselta ihmiseltä. Kaltaisesi äiti rakastaa lastaan palavasti, mutta voi myös ärähtää pahasti. Sinulle tekisi varmasti hyvää jokin tunteiden hallintaa harjoittava harrastus, johon voisit täysin uppoutua silloin, kun lapsesi on poissa.

 

[Huono omatunto]

Tuollaiset tunteet tuollaisissa tilanteissa ovat täysin normaaleja, mutta ne voivat äityä niin pahoiksi, että alkavat konkreettisesti vaikeuttamaan elämääsi. Silloin niitä voisi luonnehtia huolestuttaviksi.

Kutsuisin tuota eroahdistukseksi, josta voi päästä eroon, kun ymmärrät mistä on kyse ja tiedostat asian. Aina, kun lapsi lähtee isälleen, keskity tekemään jotain muuta. Pidä itsesi kiireisenä, haali sosiaalista tekemistä, koska muut ihmiset ovat paras lääke, joka pakottaa sinut keskittymään muihin asioihin. Pitävät ajatuksesi siinä, mitä tapahtuu juuri nyt, tai mitä tapahtuu kohta, ja täten siirtävät ajatuksesi pois siitä, mitä tapahtui aiemmin tällä viikolla, mitä tapahtui viime viikolla. Siirrä tietoisesti ajatuksesi tulevaisuuteen, täytä ajatuksesi asioilla, jotka eivät vielä ole tapahtuneet. Aina kun huomaat, että ajatuksesi lipsuu negatiivisiin asioihin, pistä tietoisesti niille stoppi, ja muuta ajatusvirran suuntaa.

Vaikutat hyvin tunnepitoiselta ihmiseltä. Kaltaisesi äiti rakastaa lastaan palavasti, mutta voi myös ärähtää pahasti. Sinulle tekisi varmasti hyvää jokin tunteiden hallintaa harjoittava harrastus, johon voisit täysin uppoutua silloin, kun lapsesi on poissa.

Kiitos vastauksesta!

Olet täysin oikeassa, lapsi on minulle elämässäni tällä hetkellä se kaikkein tärkein ja lähes ainoa asia työn lisäksi ja rakastan häntä palavasti. En edes halua ottaa omaa aikaa, koska pelkään, että lapsi jotenkin kärsii siitä, koska on muutenkin erossa minusta töiden ja isävknloppujen vuoksi. Olen tulinen luonne ja tosiaan kun ärähdän, sen lapsikin huomaa. Olen tulinen sielu, niin on lapsikin. Olen myös hyvin tunteikas, juurikin lapsen syntymä on tehnyt minusta tällaisen hyvin herkän ja itkuisen ihmisen. Olen pyrkinyt keskittymään juurikin tähän tunteiden hallintaan, koska toivon toki että lapsenikin oppii sitä. Puhumme paljon lapsen kanssa asioista ja meillä on todella lämpimät välit.

Olen jotenkin sellaisessa tilassa etten edes halua olla sosiaalinen kun lapsi on poissa, viikonloppu menee vain odotellessa häntä kotiin..

 

[Birgitte]

Olen jotenkin sellaisessa tilassa etten edes halua olla sosiaalinen kun lapsi on poissa, viikonloppu menee vain odotellessa häntä kotiin..

Tämä voi olla kompastuskivesi. Vaikka ymmärrän hyvin, ettei muiden ihmisten seura kiinnosta isäviikonloppuina, muiden ihmisten seura voisi nimenomaan noina päivinä olla se tekijä, joka auttaisi sinua kääntämään kurssi pois pahemmasta ahdistuksesta. En ole töiden jälkeen itse kovin sosiaalinen ja ymmärrän hyvin, että itsensä pakottaminen sosiaalisiin tilanteisiin voi tuntua todella tympeältä, mutta kokeile edes. Toinen vaihtoehto on se harrastuksen aloittaminen. Jotain, mitä olet kauan tahtonut tehdä, muttet ole tullut aloittaneeksi. Nyt olisi timanttinen hetki sellaiselle.

Toivon, että löydät ratkaisun ja pääset yli ahdistuksesta. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

 

["noo"]

Mikä siinä nyt niin epänormaalia sitten on? Eihän se ole oikein normaalia muuten kuin tällaisessa yhteiskunnassa, jossa eroaminen on normi, että äiti joutuu lähettämään tuonikäisen pois luotaan. Jos nyt olisikin kysymys siitä, että lapsi menisi silloin tällöin mummolaan jotta vanhemmille jäisi parisuhdeaikaa, niin silloinkin voisi olla kova ikävä ja syyllisyydentunteita. Mutta sulla varmaan tulee mieleen kaikenlaista noin lyhyen aikaa eron jälkeen - olenko jotenkin pettänyt lapseni, tms?

Juttele jonkun kanssa nuo asiat läpi ja anna ittelles aikaa ja opettelet vaikka meditoimaan, eiköhän se sielu ala rauhoittua? Hyvähän se vain on, että mietit lapsesi parasta. Vähitellen saat rauhan liioittelusta. Voihan olla että se käyttövoima on erotuskaa, ja kun aika kuluu, olo helpottaa itsestään

 

[Meteli Seis]

Mulla oli tuollainen olo ja tunne pitkään,mutta ajan mittaan se haaleni,mutta häipynyt ei koskaan. Pitänee sanoa,että ei vieläkään. Aina, vaikka lapset jo isoja, niin tulee sellainen ikävä olla.
Aina jonkinlainen "pelko",että lapsille sattuu jotain.

Itsekkin mietin tätä,että ei ole normaalia,mutta olen niin monen lähivanhemman kanssa asiasta jutellut ja huomannut,että en todellakaan ole mitenkään epänormaali ajatuksieni kanssa.

Ainahan sitä vanhemmat lapsistaan huolehtii

 

[Huono omatunto]

Mulla oli tuollainen olo ja tunne pitkään,mutta ajan mittaan se haaleni,mutta häipynyt ei koskaan. Pitänee sanoa,että ei vieläkään. Aina, vaikka lapset jo isoja, niin tulee sellainen ikävä olla.
Aina jonkinlainen "pelko",että lapsille sattuu jotain.

Itsekkin mietin tätä,että ei ole normaalia,mutta olen niin monen lähivanhemman kanssa asiasta jutellut ja huomannut,että en todellakaan ole mitenkään epänormaali ajatuksieni kanssa.

Ainahan sitä vanhemmat lapsistaan huolehtii

No hyvä kuulla että muillakin on samanlaisia tuntemuksia... ja kai tää huono omatunto on vaan se juttu mikä kuuluu äitiyteen, jollei sitä olisi ei sitä ehkä olisikaan niin hyvä äiti?

Ärsyttää vaan kun en jotenkin saa asioilta rauhaa silloin kun olen yksin ja saisin otettua sitä omaa aikaa, silloin kulutan aikani siihe että mietin, teinkö jotain väärin silloin ja silloin. Vaikka koitankin toitottaa koko ajan itselleni ettei se rypeminen auta yhtään mitään, pää pystyyn vaan ja eteenpäin..

 

[Meteli Seis]

No hyvä kuulla että muillakin on samanlaisia tuntemuksia... ja kai tää huono omatunto on vaan se juttu mikä kuuluu äitiyteen, jollei sitä olisi ei sitä ehkä olisikaan niin hyvä äiti?

Ärsyttää vaan kun en jotenkin saa asioilta rauhaa silloin kun olen yksin ja saisin otettua sitä omaa aikaa, silloin kulutan aikani siihe että mietin, teinkö jotain väärin silloin ja silloin. Vaikka koitankin toitottaa koko ajan itselleni ettei se rypeminen auta yhtään mitään, pää pystyyn vaan ja eteenpäin..

Suosittelen sua hakeutumaan ystävien pariin ja koittaa elää normaalia elämää.
Kun saat ladattua akkujasi niin olet taas himpun verran parempi äiti ja jaksavaisempi.
Sinulla on täysi oikeus vapaa-aikaasi ja nauttia siitä.

 

[Huono omatunto]

Suosittelen sua hakeutumaan ystävien pariin ja koittaa elää normaalia elämää.
Kun saat ladattua akkujasi niin olet taas himpun verran parempi äiti ja jaksavaisempi.
Sinulla on täysi oikeus vapaa-aikaasi ja nauttia siitä.

Joo tarttis vaan väkisin kekiä jotain tekemistä ja ajanvietettä itselleni.

 

[ldbdk]

Perheen rikkomisesta täytyykin tulla huono omatunto.

 

[Huono omatunto]

Perheen rikkomisesta täytyykin tulla huono omatunto.

En rikkonut perhettä, lapsen isä lähti toisen naisen matkaan enkä oikein voinut tehdä asialle mitään....

 

["noo"]

En rikkonut perhettä, lapsen isä lähti toisen naisen matkaan enkä oikein voinut tehdä asialle mitään....

jaa jaa, selityksen makua. piraijageenit aktivoitava sitten vain ja purtava miestä persiiseen niin ettei irti pääse. jos toinen nainen ei sillä irtoa, puret sitäkin...

no ehkei. mutta onhan se jotenkin hassua, miten helposti meidät maanitellaan suostumaan semmoiseen. ja sitten semmoista pitäisi pitää normaalina, vaikka eihän se oikein ole. meidät on luotu sellaisiin oloihin, joissa elämä on ollut niin lyhyt, ettei ole paljon ehtinyt sivuille vilkuilla eikä omaansa kyllästyä.