Mitä tai ketä pitäisi uskoa??

[entäs tämä]

meillä vedettiin herneet nenään, kun kerroin parturinani olleen kivan puheliaan nuoren naisen. Pitäiskö nyt sitten alkaa rajoittamaan ihan arkisiakin keskusteluja, jos niissä vilahtaa nainen?

 

[Daaaami]

Meillä koko perheen hiukset leikkaa vaimo kotiparturisetillä. Kuin myös vaimo värjää/raidoittaa suurperheen teinityttöjen tukat.

Vinkki: avokin käteen kotiparturilaite niin ei tartte edes maksaa kampaajalle/parturille. Huomattava taloussäästö!

 

[korpien elli]

Kyse on yksinkertaisesti siitä, että miksi valehdella sellaisesta asiasta, kun totuuden kertominen tapahtumayhteydessä ei aiheuta mitään draamaa? Sitä en ymmärrä, miksi silloin pitää valehdella kun toinen ei totuudenkaan kuullessaan aiheuta sen kummempaa kyselyä/tenttausta/mustasukkaisuuskohtauksia/draamaa.

Valehteliko mies OIKEASTI vai saitko vain sellaisen käsityksen? Eli kun mies kertoi, keitä mökillä oli, väittikö hän tämän yhden ylimääräisen tytön olleen joku Pertsa, tai väittikö peräti kivenkovaan, että "mökillä olivat nämä 12 hlöä" vaikka todellisuudessa oli 13? Vai kertoiko mies vain epätarkasti, että mökillä oli aineryhmän porukkaa, mutta eipä vain tullut maininneeksi, että mökillä oli yksi porukkaan kuulumaton. Tästä aika lailla voit määritellä, teetkö nyt kärpäsestä härkästä vai onko sinulla oikeus olla loukkaantunut.

Eli jos mies tosiaan valehteli, syy kiinnostaa. Onko syy siinä, ettei hän mustasukkaisuutesi pelossa uskaltanut kertoa? Vai onko syy siinä, ettei hän halunnut sinun kuulevan JUURI tästä ko. tytöstä ollenkaan? Jos taas mies vain jätti kertomatta, ehkä hän ei pitänyt ko. tytön mukanaoloa niin merkittävänä, että se olisi pitänyt erikseen kertoa. Ja kun mies ei heti tilittänyt kaikkien nimiä, ehdit jo käynnistää epäilysmyllyn päässäsi.

Sinulle ap. on vastattu teilaavasti, koska aluksi kerroit, miten "arvet miehen salailusta eivät ole parantuneet" ja sitten selviää, että salailu oli loppujen lopuksi noinkin harmitonta! Ihan totta, suhteellisuudentajua nyt. Kenen tahansa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä saa epäilyttäviä, kun niitä tarpeeksi vatvoo. Silloin vain mahdollisesti on itse keksinyt suurimman osan epäilyistään. Toki suhteessa pitää olla avoin ja luotettava, mutta ehkä miehesi ON OLLUT avoin ja luotettava, ja olet itse kehittänyt epäluulosi turhan takia - sitähän täältä ketjustakin kysyt, kuulostatko kuviteltujen pelkojen vai oikeiden pelkojen uhrilta. Kuviteltujen, väittäisin.

 

[Marigekko]

Onko syy siinä, ettei hän mustasukkaisuutesi pelossa uskaltanut kertoa?

Hieno tekosyy kyllä kaikkeen salailuun. Odottaisin aikuiselta ihmiseltä uskallusta ilmaista oman mielipiteensä, vaikka se ei aina toista miellyttäisikään. Tahallisesti kertomatta jättäminen ja asioiden salailu on huono tie. Toki kyseessä voi olla harmiton unohtelu ja asioiden vähäpätöisyys toisen osapuolen mielestä.

Muuten kyllä ihan hyvä kirjoitus Korpien elliltä. Luottamus koostuu pienistä osista ja ulkopuolisen on vaikea ottaa siihen kantaa sopivatko kaikki palat toisiinsa. Koska ihmisten välinen kommunikaatio koostuu sanojen lisäksi myös käytöksestä ja ilmeistä, niin oikeaa vastausta eivät muut voi antaa kuin parisuhteen osapuolet itse.

 

[läheisyyttä, toimintaa ja säästöä]

Meillä koko perheen hiukset leikkaa vaimo kotiparturisetillä. Kuin myös vaimo värjää/raidoittaa suurperheen teinityttöjen tukat.

Vinkki: avokin käteen kotiparturilaite niin ei tartte edes maksaa kampaajalle/parturille. Huomattava taloussäästö!

Hieno idea. Lähentää parisuhdetta ja opettaa keskustelutaitoja, kun yhdessä luovasti tehdään uusia erilaisia kampauksia/parturointeja ja leikkauksia toisilleen.

 

[Ntt]

Mitä nyt tähän asti elämässä on tullut huomioitua, niin aika usein miehet kyllä jättävät kertomatta asioita, joiden kertomisessa ei olisi mitään kummallista juuri siksi, että kokemus on opettanut varovaiseksi: syytteitä ja meuhkaamista on tullut ylenmäärin, vaikkei aihetta olisi ollut. Tosin pätee toiseenkin sukupuoleen, eli kyllä moni nainen jättää osan asiasta kertomatta ihan samasta syystä. Ei siinä silloin auta kun miettiä, miten varottava on itse saanut tilanteen aikaan, tai jopa joku edellinen varottava. Ihminen pakkaa yleistämään kokemuksen yhdestä koskemaan myös sitä seuraajaa ja seuraavaa tilannetta.

Jos kaikesta koko ajan vain epäillään ja syytetään ja riehutaan ja murjotetaan, kyllä sellaisen tilanteen rupeaa ajan mittaan ihan aktiivisesti välttämään, itsesuojeluvaisto on ihmisessä sisäänrakennettuna. Toki on tilanteita, joissa epäillään aiheesta, mutta kyllä on nähty paljon myös juuri tuota varomaan oppimista. Ja kun joitakin liittoja on seurannut sivusta pitkäänkin, on huomannut, että se tosiaan on joskus ainoa järkevä toimintatapa. Sairaasti mustasukkainen osaa tehdä elämästä sen verran painajaista.

 

[pariterapia]

Mitään vastausta ei ole tullut ehdotukseen kolmannen osapuolen kanssa keskustelemisesta eli terapeutin ohjauksessa ongelman selvittämisestä, jotta asiat ja epäilyt selviävät ja selkeytyvät..

Mitä sanoo "avovaimo"?

 

[pariterapia]

Mitään vastausta ei ole tullut ehdotukseen kolmannen osapuolen kanssa keskustelemisesta eli terapeutin ohjauksessa ongelman selvittämisestä, jotta asiat ja epäilyt selviävät ja selkeytyvät..

Mitä sanoo "avovaimo"?

... jatkaa: nythän on siis käynyt kirjoituksista ilmi, että kaksistaan osapuolten kesken keskustelusta ei tule mitään, joten kolmas osapuoli voisi olla ratkaisu ongelmaan.

 

[avovaimo]

Kyse on yksinkertaisesti siitä, että miksi valehdella sellaisesta asiasta, kun totuuden kertominen tapahtumayhteydessä ei aiheuta mitään draamaa? Sitä en ymmärrä, miksi silloin pitää valehdella kun toinen ei totuudenkaan kuullessaan aiheuta sen kummempaa kyselyä/tenttausta/mustasukkaisuuskohtauksia/draamaa.

Valehteliko mies OIKEASTI vai saitko vain sellaisen käsityksen? Eli kun mies kertoi, keitä mökillä oli, väittikö hän tämän yhden ylimääräisen tytön olleen joku Pertsa, tai väittikö peräti kivenkovaan, että "mökillä olivat nämä 12 hlöä" vaikka todellisuudessa oli 13? Vai kertoiko mies vain epätarkasti, että mökillä oli aineryhmän porukkaa, mutta eipä vain tullut maininneeksi, että mökillä oli yksi porukkaan kuulumaton. Tästä aika lailla voit määritellä, teetkö nyt kärpäsestä härkästä vai onko sinulla oikeus olla loukkaantunut.

Eli jos mies tosiaan valehteli, syy kiinnostaa. Onko syy siinä, ettei hän mustasukkaisuutesi pelossa uskaltanut kertoa? Vai onko syy siinä, ettei hän halunnut sinun kuulevan JUURI tästä ko. tytöstä ollenkaan? Jos taas mies vain jätti kertomatta, ehkä hän ei pitänyt ko. tytön mukanaoloa niin merkittävänä, että se olisi pitänyt erikseen kertoa. Ja kun mies ei heti tilittänyt kaikkien nimiä, ehdit jo käynnistää epäilysmyllyn päässäsi.

Sinulle ap. on vastattu teilaavasti, koska aluksi kerroit, miten "arvet miehen salailusta eivät ole parantuneet" ja sitten selviää, että salailu oli loppujen lopuksi noinkin harmitonta! Ihan totta, suhteellisuudentajua nyt. Kenen tahansa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä saa epäilyttäviä, kun niitä tarpeeksi vatvoo. Silloin vain mahdollisesti on itse keksinyt suurimman osan epäilyistään. Toki suhteessa pitää olla avoin ja luotettava, mutta ehkä miehesi ON OLLUT avoin ja luotettava, ja olet itse kehittänyt epäluulosi turhan takia - sitähän täältä ketjustakin kysyt, kuulostatko kuviteltujen pelkojen vai oikeiden pelkojen uhrilta. Kuviteltujen, väittäisin.

Kysyit, että valehteliko hän mökille lähtevän ihmismäärän, Kyllä, nimenomaan sen hän koko ajan valehteli, sanoi että heitä lähtee 8 vaikka todellisuus oli 9. No jos joku nyt ajattelee, että tyttöystävä on jotenki ollut vainoharhainen ja vaatinut nimilistoja ja lähtijäselvityksiä. Niin hänen paraskaverinsa, poika ja hänen tyttöystävänsä kysyivät häneltä täysin samaa. Ilman minun läsnäoloani, ja tuskin ilman minkäänlaista tenttausta Ja hän tietoisesti valehteli myös heille, myös kahden kesken parhaalle kaverilleen. Eli minulla on kaksi pointtia: Ei ole tenttausta jos kysytään, että ketä teitä sinne lähtee ja toinen vastaa, että meitä lähtee 8 yhteensä se ja se ja se. Ja toisekseen, miksi myös meidän ystävämme olisivat mustasukkaisia, joille ei voi kertoa mitään. Se ei ole mielestäni loogista.

Myöhemmin hän kertoi myös parhaalle ystävälleen, että valehteli hänelle päin naamaa tälläisestä mitättömästä asiasta ja hän oli selvästi aika hämillään. Hän ei voinut ymmärtää, miksi niin naurettavan pienestä asiasta hänelle piti valehdella. Minulle hän myöhemmin sanoi, että häntä loukkaa että poikakaverini ei luottanut heidän poikien väliseen solidaarisuutensa ja jos asia kerran piti juuri minulta salata. Ja ymmärränkin häntä, näille pojille kaveruus on aina kaikki kaikessa, pojat on aina poikia, kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Ja tämä on juuri SIKSI MIKSI näin mitättömän pieni asia sai päässäni suuremmat mittasuhteet. En ymmärtänyt ensinnäkään miksi siitä piti suoraan valehdella noin kahden kuukauden ajan (sen ajan kun mökkireissua suunniteltiin, ennen kuin se toteutettiin) ja miksi hän valehteli asiasta parhaille ystävilleen.

Syyksi hän sanoi ystävilleen valehtelusta, ettei hän halunnut että kuulen mitään reittiä oikean verion totuudesta, Mutta Miksi?!? Miksi minun ei kuulunut kuulla tätä? Se kieltämättä sai minut epäilemään toisen osapuolen tarkoitusperiä, sillä en ole luonteeltani mustasukkaisuuteen taipuva, päin vastoin minullakin on edellisessä suhteessa kokemusta siitä, miten toinen osapuoli voi tehdä olon aika tukavaksi sairaalloisella mustasukkaisuudellaan.

No muuta selitystä en ole asiaan koskaan saanut muuta kuin sen, että hän aloitti valehtelun hetken mielijohteesta, ja ei voinut sitten myöhemmin enää peruakkaan sitä, koska silloin alkoi pelkäämään oman salailunsa seuraamuksia ja sitä, että en enää usko hänen valehdelleen ilman mitään hyvää syytä. Ja hän sanoi ettei valehteluun ollut mitään hyvää syytä, jotenkin hän vain ei halunnut kertoa tuosta tytöstä, ja samasta syystä kertoi yhtenäisen tarinan kavereilleen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten turhalla valehtelulla ja salailulla mitättömistä asioista saa petettyä monen ihmisen luottamuksen, varsinkin kun asianomaiset eivät ymmärrä tarkoitusperiä. Jos ihminen valehtelee, hänen aina oletetaan valehtelevan edes jostain merkittävästä oikeasta "pahasta" asiasta, ei mitättömästä merkityksettömästä yksityiskohdasta. Merkityksetön valehtelu saa muut hämilleen, onko kyse ongelmasta vai ei...

Mutta kuten jo aiemminkin sanoin, minä en suostu ottamaan syytä niskoilleni hänen valinnoistaan, ja hänen salailustaan. En ole vastuussa kenenkään muun sanomisistani, kuin omistani. En voi valita muiden ihmisten puolesta valehtelevatko he minulle vai eivät, se on heidän oma häpeänsä jos näin tekevät. piste.

Ja korpien ellille vielä lyhyesti...tässä viimeisimmässä tapauksessa olen varmaankin ylireagoinut kuvailemallasi tavalla "käynnistää huhumyllyä" päässäni jne. Olenhan sentään minäkin ihminen, en täydellinen. Ja olen tavallista enemmän varpaillani, vaikka nimenomaan en haluaisi, sillä se kuluttaa vain minua itseäni, ei ketään muuta. No ja muutenkin kun ihmisten välisessä kanssakäymisestä on kyse on harvoin niin, että toinen tekee pelkästään väärin ja käyttäytyy väärin vaan asioilla on tapana olla vuorovaikutuksessa keskenään ja kukaan ei ole pelkästään oikeassa. Kun toinen tekee väärin ja toinen hieman vielä ylireagoi päälle, saattaa kunnon soppa olla valmis, tiedät varmaan mistä puhun. Kiitos mielipiteestäsi, asioiden suhteuttaminen niiden oikeaan mittasuhteeseensa on varmasti viisasta. Siksihän se puhuminen tai kirjoittaminen yleensä auttaa, nimenomaan löytämään oikean perspektiivin, ettei tee asiasta kärpästä eikä härkästä.

 

[pariterapia]

Kyse on yksinkertaisesti siitä, että miksi valehdella sellaisesta asiasta, kun totuuden kertominen tapahtumayhteydessä ei aiheuta mitään draamaa? Sitä en ymmärrä, miksi silloin pitää valehdella kun toinen ei totuudenkaan kuullessaan aiheuta sen kummempaa kyselyä/tenttausta/mustasukkaisuuskohtauksia/draamaa.

Valehteliko mies OIKEASTI vai saitko vain sellaisen käsityksen? Eli kun mies kertoi, keitä mökillä oli, väittikö hän tämän yhden ylimääräisen tytön olleen joku Pertsa, tai väittikö peräti kivenkovaan, että "mökillä olivat nämä 12 hlöä" vaikka todellisuudessa oli 13? Vai kertoiko mies vain epätarkasti, että mökillä oli aineryhmän porukkaa, mutta eipä vain tullut maininneeksi, että mökillä oli yksi porukkaan kuulumaton. Tästä aika lailla voit määritellä, teetkö nyt kärpäsestä härkästä vai onko sinulla oikeus olla loukkaantunut.

Eli jos mies tosiaan valehteli, syy kiinnostaa. Onko syy siinä, ettei hän mustasukkaisuutesi pelossa uskaltanut kertoa? Vai onko syy siinä, ettei hän halunnut sinun kuulevan JUURI tästä ko. tytöstä ollenkaan? Jos taas mies vain jätti kertomatta, ehkä hän ei pitänyt ko. tytön mukanaoloa niin merkittävänä, että se olisi pitänyt erikseen kertoa. Ja kun mies ei heti tilittänyt kaikkien nimiä, ehdit jo käynnistää epäilysmyllyn päässäsi.

Sinulle ap. on vastattu teilaavasti, koska aluksi kerroit, miten "arvet miehen salailusta eivät ole parantuneet" ja sitten selviää, että salailu oli loppujen lopuksi noinkin harmitonta! Ihan totta, suhteellisuudentajua nyt. Kenen tahansa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä saa epäilyttäviä, kun niitä tarpeeksi vatvoo. Silloin vain mahdollisesti on itse keksinyt suurimman osan epäilyistään. Toki suhteessa pitää olla avoin ja luotettava, mutta ehkä miehesi ON OLLUT avoin ja luotettava, ja olet itse kehittänyt epäluulosi turhan takia - sitähän täältä ketjustakin kysyt, kuulostatko kuviteltujen pelkojen vai oikeiden pelkojen uhrilta. Kuviteltujen, väittäisin.

Kysyit, että valehteliko hän mökille lähtevän ihmismäärän, Kyllä, nimenomaan sen hän koko ajan valehteli, sanoi että heitä lähtee 8 vaikka todellisuus oli 9. No jos joku nyt ajattelee, että tyttöystävä on jotenki ollut vainoharhainen ja vaatinut nimilistoja ja lähtijäselvityksiä. Niin hänen paraskaverinsa, poika ja hänen tyttöystävänsä kysyivät häneltä täysin samaa. Ilman minun läsnäoloani, ja tuskin ilman minkäänlaista tenttausta Ja hän tietoisesti valehteli myös heille, myös kahden kesken parhaalle kaverilleen. Eli minulla on kaksi pointtia: Ei ole tenttausta jos kysytään, että ketä teitä sinne lähtee ja toinen vastaa, että meitä lähtee 8 yhteensä se ja se ja se. Ja toisekseen, miksi myös meidän ystävämme olisivat mustasukkaisia, joille ei voi kertoa mitään. Se ei ole mielestäni loogista.

Myöhemmin hän kertoi myös parhaalle ystävälleen, että valehteli hänelle päin naamaa tälläisestä mitättömästä asiasta ja hän oli selvästi aika hämillään. Hän ei voinut ymmärtää, miksi niin naurettavan pienestä asiasta hänelle piti valehdella. Minulle hän myöhemmin sanoi, että häntä loukkaa että poikakaverini ei luottanut heidän poikien väliseen solidaarisuutensa ja jos asia kerran piti juuri minulta salata. Ja ymmärränkin häntä, näille pojille kaveruus on aina kaikki kaikessa, pojat on aina poikia, kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Ja tämä on juuri SIKSI MIKSI näin mitättömän pieni asia sai päässäni suuremmat mittasuhteet. En ymmärtänyt ensinnäkään miksi siitä piti suoraan valehdella noin kahden kuukauden ajan (sen ajan kun mökkireissua suunniteltiin, ennen kuin se toteutettiin) ja miksi hän valehteli asiasta parhaille ystävilleen.

Syyksi hän sanoi ystävilleen valehtelusta, ettei hän halunnut että kuulen mitään reittiä oikean verion totuudesta, Mutta Miksi?!? Miksi minun ei kuulunut kuulla tätä? Se kieltämättä sai minut epäilemään toisen osapuolen tarkoitusperiä, sillä en ole luonteeltani mustasukkaisuuteen taipuva, päin vastoin minullakin on edellisessä suhteessa kokemusta siitä, miten toinen osapuoli voi tehdä olon aika tukavaksi sairaalloisella mustasukkaisuudellaan.

No muuta selitystä en ole asiaan koskaan saanut muuta kuin sen, että hän aloitti valehtelun hetken mielijohteesta, ja ei voinut sitten myöhemmin enää peruakkaan sitä, koska silloin alkoi pelkäämään oman salailunsa seuraamuksia ja sitä, että en enää usko hänen valehdelleen ilman mitään hyvää syytä. Ja hän sanoi ettei valehteluun ollut mitään hyvää syytä, jotenkin hän vain ei halunnut kertoa tuosta tytöstä, ja samasta syystä kertoi yhtenäisen tarinan kavereilleen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten turhalla valehtelulla ja salailulla mitättömistä asioista saa petettyä monen ihmisen luottamuksen, varsinkin kun asianomaiset eivät ymmärrä tarkoitusperiä. Jos ihminen valehtelee, hänen aina oletetaan valehtelevan edes jostain merkittävästä oikeasta "pahasta" asiasta, ei mitättömästä merkityksettömästä yksityiskohdasta. Merkityksetön valehtelu saa muut hämilleen, onko kyse ongelmasta vai ei...

Mutta kuten jo aiemminkin sanoin, minä en suostu ottamaan syytä niskoilleni hänen valinnoistaan, ja hänen salailustaan. En ole vastuussa kenenkään muun sanomisistani, kuin omistani. En voi valita muiden ihmisten puolesta valehtelevatko he minulle vai eivät, se on heidän oma häpeänsä jos näin tekevät. piste.

Ja korpien ellille vielä lyhyesti...tässä viimeisimmässä tapauksessa olen varmaankin ylireagoinut kuvailemallasi tavalla "käynnistää huhumyllyä" päässäni jne. Olenhan sentään minäkin ihminen, en täydellinen. Ja olen tavallista enemmän varpaillani, vaikka nimenomaan en haluaisi, sillä se kuluttaa vain minua itseäni, ei ketään muuta. No ja muutenkin kun ihmisten välisessä kanssakäymisestä on kyse on harvoin niin, että toinen tekee pelkästään väärin ja käyttäytyy väärin vaan asioilla on tapana olla vuorovaikutuksessa keskenään ja kukaan ei ole pelkästään oikeassa. Kun toinen tekee väärin ja toinen hieman vielä ylireagoi päälle, saattaa kunnon soppa olla valmis, tiedät varmaan mistä puhun. Kiitos mielipiteestäsi, asioiden suhteuttaminen niiden oikeaan mittasuhteeseensa on varmasti viisasta. Siksihän se puhuminen tai kirjoittaminen yleensä auttaa, nimenomaan löytämään oikean perspektiivin, ettei tee asiasta kärpästä eikä härkästä.

Kyllä suora keskustelu avomiehellesi kolmannen osapuolen ohjauksessa (terapeutti) olisi nyt paikallaan, jotta saisit tuon pääsi selväksi ja selkeytettyä ennen lopullista sekoomista.

10 x 70 egee ja olette jo aika hyvillä vesillä, jos tahtoa molemmilla riittää ongelman selvittämiseksi.

 

[avovaimo]

Pariterapiasta kysyttäessä,

Olemme sitä jo kokeilleetkin ja siitä oli tavallaan apua, siinä että terapiassa minulle selvisi miksi mieheni koittaa välttää viimeiseen asti pienintäkin paljastusta, joka hänen mukaansa saattaisi ehkä jossain tapauksessa jopa johtaa riitaan tai sanaharkkaan, ja siksi käyttäytyy pelkurimaisesti ja salailee. Ne asiat liittyvät hänen lapsuuden perheeseensä ja entiseen parisuhteeseen. No minun asiani ei ole niitä tässä selvittää sen kummemmin.

En tiedä onko pariterapiasta apua, sillä vaikka jollakin tasolla ymmärränkin hänen taustojaan, tälläinen taipuisuus salailuun ei ole loppunut. Olen tehnyt hänelle useita lupauksia siitä, että kuuntelen häntä ja en suutu syyttä suotta. Olen sanonut hänelle, että hänellä ei ole mitään hätää niin kauan kuin hänellä on suu, jolla sanoa asiat niin kuin ne on. Eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta, jos hän minulle jotain sanoo ilman salailua. Sillä sitähän hän tuntuu pelkäävän, etten kuitenkaan usko.

Voisin kuitenkin vielä ehdotta jos hän olisi halukas lähteä juttelemaan, mutta ketäänhän ei voi pakottaa...ja minä en ala mitään uhkavaatimuksia esittämään, se ei tässä tilanteessa auta sen enempää.

 

[eräsperäs]

En tiedä meneekö aiheen sivuun, mutta ei minua edes kiinnostaisi tietää yksityiskohdittain, keitä jollekin mökkireissulle lähtee. En vaatisi nimiluetteloa enkä kysyisi jälkeenpäin täsmäsikö se luettelo nyt sitten vai ei.

Mies on lähdössä just huomenna reissuun. Kysyin onko sama porukka kuin viimeksi. Kuulemma on. En muista tarkkaan ketä siihen porukkaan oikein kuuluikaan, eikä kauheasti kiinnostakaan. Jos kävisi ilmi että siellä olisi ollut muutama muukin tuon porukan liäksi, oma kommenttini olisi varmaan luokkaa "aijaa, no teillä oli varmaan kivaa", enkä olisi hei epäilemässä mistään vilunkipelistä.

 

[Neuvo]

Soita sille toiselle naiselle.

 

[pariterapia]

Pariterapiasta kysyttäessä,

Olemme sitä jo kokeilleetkin ja siitä oli tavallaan apua, siinä että terapiassa minulle selvisi miksi mieheni koittaa välttää viimeiseen asti pienintäkin paljastusta, joka hänen mukaansa saattaisi ehkä jossain tapauksessa jopa johtaa riitaan tai sanaharkkaan, ja siksi käyttäytyy pelkurimaisesti ja salailee. Ne asiat liittyvät hänen lapsuuden perheeseensä ja entiseen parisuhteeseen. No minun asiani ei ole niitä tässä selvittää sen kummemmin.

En tiedä onko pariterapiasta apua, sillä vaikka jollakin tasolla ymmärränkin hänen taustojaan, tälläinen taipuisuus salailuun ei ole loppunut. Olen tehnyt hänelle useita lupauksia siitä, että kuuntelen häntä ja en suutu syyttä suotta. Olen sanonut hänelle, että hänellä ei ole mitään hätää niin kauan kuin hänellä on suu, jolla sanoa asiat niin kuin ne on. Eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta, jos hän minulle jotain sanoo ilman salailua. Sillä sitähän hän tuntuu pelkäävän, etten kuitenkaan usko.

Voisin kuitenkin vielä ehdotta jos hän olisi halukas lähteä juttelemaan, mutta ketäänhän ei voi pakottaa...ja minä en ala mitään uhkavaatimuksia esittämään, se ei tässä tilanteessa auta sen enempää.

Jos terapia luottamuksen palautumiseksi parisuhteessa ei ole tuottanut tulosta niin ongelmaa ei ole käsitelty loppuun. Parisuhde on kahden kauppa eikä sitä muut ihmiset korjaa kuin pari itse. Kummankin puoliskon on itse palautettava ja korjattava suhteen pohja. Jos tämä ei onnistu on suhde hyvin ongelmallinen. Kukaan muu ei ole tästä kahden ihmisen suhteesta vastuussa kuin nämä kaksi ihmistä.

 

[niin no...]

Olen ehkä samaa mieltä nyt avovaimon kanssa siitä, että mies on vaan hetken mielijohteesta salannut sen ylimääräisen naisen kuuluvan siihen mökkiporukkaan, eikä sitten ole kehdannut enää oikaista asiaa. Olen itse nyt parisuhteessa, ja edellisen parisuhteeni takia minun on vaikea luottaa ihmiseen, joka ei varmasti minua pettäisi. Kuitenkin välillä olen mustasukkainen ja epäileväinen, ja siitä syystä nykyinen poikaystäväni ei halua aina kaikkea minulle valaista (mikä ei hänenkään elämäänsä liikuta millään tavalla, esim. tekstiviesti tms. entiseltä tyttöystävältä) koska minä saattaisin omassa päässäni pyöräyttää siitä vaikka minkälaisen pettämiskuvion. Ymmärrän sen kyllä, mutta silti ottaa päähän, jos jostain sitten myöhemmin kuitenkin käy ilmi, että se tekstiviesti tai mikä nyt olisikaan, on tullut... Kyllähän nämä asiat aika lailla omassa päässä suurenee, jos niitä jää vatvomaan. Ehkä avovaimonkin olisi nyt syytä vaan unohtaa asia, ja sanoa miehellekin että ok, ihan miten vaan, mutta jatkossa et halua enää että sinulta mitään pientäkään juttua salataan, koska ne tuppaavat tulemaan ilmi. Sitten jos näin taas käy - ehkä siinä vaiheessa voisi miettiä sitä terapiaa uudestaan.

 

[Kokomusta]

Minä olen ollut suhteessa liian mustasukkaiseen mieheen ja tehnyt juuri avovaimon miehen kaltaisia kertomattajättämisiä. Sen vaan oppi tietämään, että joistain ihmisistä mainintseminenkin tuotti ahdistavan ilmapiirin kotiin jopa useiksi päiviksi, vaikka mitään syytä mustasukkaisuuteen ei ollut. Pelkkä ohimennen sanottu kohtaaminen (esim. että "ai, joo Janne tuli mua kadulla vastaan ja vaihdettiin kuulumisia") saattoi aiheuttaa painostavan hiljaisuuden, mökötyksen/mykkäkoulun ja myöhemmin vielä tenttauksen. Ei sitä vaan jaksanut aina kertoa kaikesta ja kaikista ihmisistä, joita vaikka jossain bileissä/baarissa/illanistujaisissa oli ollut mukana. Ihan vain säästyäkseen turhalta ja raskaalta mustasukkaisuusepisodilta. Nykyinen mieheni on vähemmän mustasukkainen eikä minulla ole ollut enää tarvetta miettiä mistä voi mainita. Enää en kyllä jatkaisi suhdetta, jossa joutuisin punnitsemaan mitä uskallan sanoa - vaikka mitään ei siis koskaan tapahtunut.

 

[just joo...]

En tiedä meneekö aiheen sivuun, mutta ei minua edes kiinnostaisi tietää yksityiskohdittain, keitä jollekin mökkireissulle lähtee. En vaatisi nimiluetteloa enkä kysyisi jälkeenpäin täsmäsikö se luettelo nyt sitten vai ei.

Mies on lähdössä just huomenna reissuun. Kysyin onko sama porukka kuin viimeksi. Kuulemma on. En muista tarkkaan ketä siihen porukkaan oikein kuuluikaan, eikä kauheasti kiinnostakaan. Jos kävisi ilmi että siellä olisi ollut muutama muukin tuon porukan liäksi, oma kommenttini olisi varmaan luokkaa "aijaa, no teillä oli varmaan kivaa", enkä olisi hei epäilemässä mistään vilunkipelistä.

Hei haloo, etkö tosiaan tajua mitä ap yrittää sanoa? Jos miehesi tulee takaisin ja sanoo että oli muutama muu porukan lisäksi, niin hänhän on rehellinen! Mitä siitä kukaan alkaiskaan riehua. Sitähän tämä ap yrittää näkemykseni mukaan juuri sanoa, että mikähän syy tällä miehellä oli tälläistä pikkujuttua salata. Salata = EI NIMENOMAAN KERRO kun kysytään = Valehtelee. Joillekin nämäkin asiat pitää aina vääntää rautalangasta. Ja jos minulta kysytään, niin vähän haiskahtaa, että miehen on pitänyt vielä omille kavereilleenkin valehdella, kun se on nyt selvä asia, että äijien jutut on äijien juttuja, eikä ne niitä eteenpäin juoruile. Kenties on jotakin josta omatunto on häntä enemmänkin soimannut....

 

[miehen kutale]

vaikuttaa aikamoiselta sanaseppo luikurilta ja naruttaa aptä oikein olantakaa kun terapiassakin jo valehdellut vehtaamisiaan oiken kimppakivassa aijai

 

[pariterapia]

vaikuttaa aikamoiselta sanaseppo luikurilta ja naruttaa aptä oikein olantakaa kun terapiassakin jo valehdellut vehtaamisiaan oiken kimppakivassa aijai

Terapiassa ei enää valehdella vaan siellä asiat kohdataan rehellisesti tai muuten se ei auta eivätkä ongelmat poistu lopullisesti.

 

[eräsperäs]

En tiedä meneekö aiheen sivuun, mutta ei minua edes kiinnostaisi tietää yksityiskohdittain, keitä jollekin mökkireissulle lähtee. En vaatisi nimiluetteloa enkä kysyisi jälkeenpäin täsmäsikö se luettelo nyt sitten vai ei.

Mies on lähdössä just huomenna reissuun. Kysyin onko sama porukka kuin viimeksi. Kuulemma on. En muista tarkkaan ketä siihen porukkaan oikein kuuluikaan, eikä kauheasti kiinnostakaan. Jos kävisi ilmi että siellä olisi ollut muutama muukin tuon porukan liäksi, oma kommenttini olisi varmaan luokkaa "aijaa, no teillä oli varmaan kivaa", enkä olisi hei epäilemässä mistään vilunkipelistä.

Hei haloo, etkö tosiaan tajua mitä ap yrittää sanoa? Jos miehesi tulee takaisin ja sanoo että oli muutama muu porukan lisäksi, niin hänhän on rehellinen! Mitä siitä kukaan alkaiskaan riehua. Sitähän tämä ap yrittää näkemykseni mukaan juuri sanoa, että mikähän syy tällä miehellä oli tälläistä pikkujuttua salata. Salata = EI NIMENOMAAN KERRO kun kysytään = Valehtelee. Joillekin nämäkin asiat pitää aina vääntää rautalangasta. Ja jos minulta kysytään, niin vähän haiskahtaa, että miehen on pitänyt vielä omille kavereilleenkin valehdella, kun se on nyt selvä asia, että äijien jutut on äijien juttuja, eikä ne niitä eteenpäin juoruile. Kenties on jotakin josta omatunto on häntä enemmänkin soimannut....

No minulle olisi aivan yhtä sama, vaikka jättäisikin kertomatta muista mukaan liittyneistä. Ja jos myöhemmin tulisi asia ilmi, ei kiinnostaisi sitenkään. Ei sitä vaan kaikkea muista/jaksa/viitsi aina raportoida. Ei puoliso ole mikään ehdonalaisvalvoja, jolle täytyisi kaikki asiat selostaa ytimiä myöten.

 

[mun mielestä]

MItä sitä turhaan ruveta luettelemaan listallista ap:lle täysin vieraita ihmisiä ja mitä väliä oliko siellä yksi tyyppi enemmän vai vähemmän, kun ei se käsittääkseni ollut ap:n tai hänen miehensä oma mökki. Minäkin saatan sanoa miehelleni, jos hän kysyy ketä jonkun mökillä/baarissa/kaverin luona bileissä oli paikalla, niin luettelen ne, jotka hän jollain lailla tuntee. Ja todellakaan en rupea tekemään tiliä kuka vieras ihminen on saattanut minulle jutella saati iskeä. Ei jää välttämättä edes omaan mieleen

 

[järki käteen]

Laita miehen nimessä feikki sähköposti ja laita se naiselle mukamas mieheltä. Tuskin nainen mitään sinulle paljastaa jos soitat. Ja mies ei taatusti kerro mitään vaikka jotain olisikin tapahtunut. Toisiaan, naiset saattavat olla aika härskejä. Kerran kun olimme mieheni kanssa baarissa yksi naikkonen yritti iskeä miestäni vaikka hän seisoi minussa kiinni eikä vilkaissutkaan naiseen. Tottakai mies muistaa naisen nimen. Kyllähän se itsetuntoa hivelee jos joku osoittaa kiinnostusta!

 

[Uskalla katsoa niin näet]

Jos tietyt ristiriitaisuudet (tässä ja omissakin tapauksissani miehen) ja tavallisuudesta poikkeava käytös alkavat mietityttää valitettavasti useimmiten on pelissä feelua ja syytä huoleen. Se on vähän kuin kotieläimen - kissan tai koiran - vieminen eläinlääkäriin: et välttämättä osaa kertoa lääkärille mikä sitä otusta vaivaa, mutta se ei vain käyttäydy omanlaisestiin. Nämä oireet eläinlääkärit ottavat vakavasti lähtökohtana, että omansa tuntee.

On myös Bridget Jonesin "mainitsemistauti" eli on tarve kertoa jostain työtoverista, uudesta kaverista tms. joitain asioita, yllättäen ja usein tyyliin "siis uskomattoman kauhee tyyppi". Joo, että mielessä on... Viimeisin 5-vuotinen suhteeni päättyi siihen, että muutamat ihan vanhat työkaverit tulivat niin tärkeiksi, että n. joka toinen viikonloppu meni "autellessa sitä ja sitä mökillä" tai useamman kanssa yhteishengen varjolla perjantai- tai lauantaiehtoon viettäminen muutaman kaljan ottamisen kera. Kaikki retket luonnollisesti joko sovittuina (mökki) tai vahingossa (mentiin saunaan sille ja sille ja mä sammuin sen sohvalle) päättyivät yön poissaoloon.

Enpä montaa noita jaksanut seurailla, mies poistui kuvioista mutisten jotain epämääräistä, josta ei selvää ottanut. Kuka jaksaa kauan kuunnella valheita, joiden johdonmukaisuudessa tämmöisissä tapauksissa on todella toivomisen varaa.