Mitä sitten tapahtuu, kun ei vaan enää jaksa?

[Kvart över]

En jaksa olla kotona, mutta en jaksa mennä töihinkään. En halua laittaa lapsia (tasan 3v ja 1v4kk) nopealla päätöksellä päivähoitoon, mutta en pärjää enää kotonakaan heidän kanssaan.

Viimeisen vuoden aikana itselläni on ollut parempia ja huonompia hetkiä, marraskuusta saakka tilanne on lähinnä huonontunut. Viime viikolla mulla todettiin masennus.

Olen hoitanut mielestäni (ja muidenkin mielestä) lapseni todella hyvin, olen kyennyt olemaan määrätietoinen ja kärsivällinen. He ovat reippaita ja sosiaalisia, perusturvallisuus on ollut kunnossa. Meillä ei käytetä liikaa päihteitä. Nyt olen kuitenkin vaan täysin rikki, en kestä tuota ainaista taistelua uhmiksen kanssa, en jaksa pitää kiljuvia lapsia sylissä tai nukuttaa ketään. En jaksa olla johdonmukainen vaan saatan kävellä välinpitämättömänä pois paikalta kun lapset alkavat riidellä. Mulla palaa pinna liian helposti ja olen ilkeä.

Mikä tähän voi olla ratkaisu? Mies on tehnyt jo pari viikkoa lyhyempää päivää töissä, mutta ei hänkään sieltä voi koko ajan olla pois.

 

[vvvv]

Mun mielestä parasta ois kuitenkin laittaa ne lapset hoitoon ja hoida ittse kuntoon. Tärkeintä on nyt sun hyvinvointi, niin sitten lapsetkin voivat hyvin. Onko muuta mahdollisuutta kuin pvkoti? Pph? Mummu hoitamaan lapsia?

 

["xyz"]

Lähde viikonloppulomalle. Yksin toiseen kaupunkiin hotelliin. Olet ihan vain itseksesi ja nautit. Ja ala jatkossa hakemaan näitä omia voimahetkiä myös arkeen. Esim käymällä kävelyllä tai jumpassa. Näin mä tekisin ja tulen tekemäänkin kunhan vauva kasvaa tarpeeksi isoksi.

 

[Kvart över]

Ei ole mummuja saatavilla, enkä heitä kyllä haluasikaan. Perhepäivähoitajiakaan ei ole, niihin on kova jono. Ja päiväkotiinkin itseasiassa pääsisivät vasta 2kk kuluttua, kun paikkoja haettu 2kk sitten.

Ja mitä mä itse sitten tekisin päivät? Nukkuisin vaan? Tai siis millä tavalla itsensä hoidetaan kuntoon? En tiedä kun en ole ennen ollut masentunut. Tuntuu että kotona makaamisesta vasta huono mieli tuleekin. Ja tuntuu, että jollain tavalla mitätöisin sitten sen hyvän hoidon, mitä olen lapsilleni antanut. Vaikka ei tämä nykyinen raivoava äitikään sitä kyllä vahvista. Vaikeaa!!

 

[vvvv]

Ei ole mummuja saatavilla, enkä heitä kyllä haluasikaan. Perhepäivähoitajiakaan ei ole, niihin on kova jono. Ja päiväkotiinkin itseasiassa pääsisivät vasta 2kk kuluttua, kun paikkoja haettu 2kk sitten.

Ja mitä mä itse sitten tekisin päivät? Nukkuisin vaan? Tai siis millä tavalla itsensä hoidetaan kuntoon? En tiedä kun en ole ennen ollut masentunut. Tuntuu että kotona makaamisesta vasta huono mieli tuleekin. Ja tuntuu, että jollain tavalla mitätöisin sitten sen hyvän hoidon, mitä olen lapsilleni antanut. Vaikka ei tämä nykyinen raivoava äitikään sitä kyllä vahvista. Vaikeaa!!

Onko sulla lääkitys?

 

[Kvart över]

Onko sulla lääkitys?

Ei ole. Lääkäri oli sitä mieltä, että en ainakaan vielä tässä vaiheessa tarvitse sitä. Kun en siis itse ollut innokas sitä ottamaan. Huomenna on eka aika terapiaan, siellä varmaan selviää jotain toki. Mietityttää vaan jo valmiiksi nää käytännön asiat.

 

[FreezeCat harmaana]

..silloin pyydetään apua :hug:.

Teillä on pienet, vaativan ikäiset lapset. Toinen etsii omaa minuuttaan hakien rajoja uhmaamalla, toinen etsii maiilmaansa enemmän tai vähemmän sukkelavikkelänä terminaattorina. Päivät seuraavat toisiaan enemmän tai vähemmän samanlaisina? Kotihommia ja lasten kaitsemista. Missä välissä huolehdit itsestäsi?

Älä hukuta itseäsi siihen kotiin ja lapsiin, vaikka se onkin niin salakavalan helppoa. Raivaa kulkuväylä ovelle ja mene ulos ihmisten keskelle. On pakko. Nyt. Ota omaa aikaa ja tilaa itsellesi. Anna huolella vastuu miehellesi tässä tilanteessa. Miksi miehesi ei voi tehdä pitempään lyhennettyä työviikkoa, jos siihen on kerran työnantajalta suostumus? Mikä sen estää käytännössä oikeasti? Rahako? Rahaan ei saa kaatua sinun mielenterveytesi ja elämisesi! Olet tärkeämpi!

Puhdasta itsekkyyttä kehiin siis. Jos teillä on tukiverkostoa lähettyvillä, niin avunpyyntöä sinne. Jos ei ole, niin - mitä on vaihtoehtoina? Päivähoitopaikka osa- aikaisina edes muutamaksi päiväksi viikossa? Ei lapset siitä rikki mene, enemmän he rikki menevät siitä, kun äiti ei voi hyvin - sen he vaistoavat kyllä ja kantavat sitä mukanaan pitkään. Neuvolan kautta perhetyöntekijää? Ihan mitä tahansa!

Pidä itsestäsi kiinni ja kovasti! Jaksa rutistaa vielä heti apua vaatuessasi, mutta sitten se helpottaa. Puhu, ota omaa aikaa, nuku, rentoudu - rakasta itseäsi. Olet tärkeä :hug: !

 

[Kvart över]

Kiitos FreezeCat, ihana kirjoitus
Tuo osaviikkoinen hoito voisi oikeasti olla yksi ratkaisu tähän tilanteeseen.

Nyt mua taas kaivataan, mutta palaan takas kun ehdin.

 

[sikinsokin]

Ei ole. Lääkäri oli sitä mieltä, että en ainakaan vielä tässä vaiheessa tarvitse sitä. Kun en siis itse ollut innokas sitä ottamaan. Huomenna on eka aika terapiaan, siellä varmaan selviää jotain toki. Mietityttää vaan jo valmiiksi nää käytännön asiat.

Ensinkin olet tärkeä ihminen muutenkin kuin äitinä, älä nyt hajota itseäsi loppuun :hug:
Hyvä, että menet terapiaan, jos ei heti nappaa niin kokeile toista paikkaa.
Lapset on ihania, mutta kyllä ne mehutkin osaa viedä, siltikin varmasti rakastat heitä vaikka välillä raivoaminen pääsisi suusta ulos :heart:
T. eräs myös apua hakenut

 

[FreezeCat]

Ei ole mummuja saatavilla, enkä heitä kyllä haluasikaan. Perhepäivähoitajiakaan ei ole, niihin on kova jono. Ja päiväkotiinkin itseasiassa pääsisivät vasta 2kk kuluttua, kun paikkoja haettu 2kk sitten.

Ja mitä mä itse sitten tekisin päivät? Nukkuisin vaan? Tai siis millä tavalla itsensä hoidetaan kuntoon? En tiedä kun en ole ennen ollut masentunut. Tuntuu että kotona makaamisesta vasta huono mieli tuleekin. Ja tuntuu, että jollain tavalla mitätöisin sitten sen hyvän hoidon, mitä olen lapsilleni antanut. Vaikka ei tämä nykyinen raivoava äitikään sitä kyllä vahvista. Vaikeaa!!

Menet juttelemaan avoimesti tilanteestasi varhaiskasvatuspäällikölle - jos teillä sellainen on - tai sitten suoraan päiväkodin johtajalle. Akuutissa tilanteessa - ja sehän sinulla on juuri nyt käsissäsi - asiat hoituvat eri marssijärjestyksessä. Jos kuitenkin näyttää oikeasti siltä, ettet paikkaa saa lapsillesi päiväkodista, niin sitten marssit neuvolaan ja haet sieltä apua. Oleellista tässä on se, että menet ja haet! Itsesi vuoksi, ei kenenkään muun.

Ja mitä tekisit sitten päivän aikana? Ihan niin mitä itse ikinä haluatkaan . Jos nukututtaa, niin nukut. Tarpeeseen varmasti unetkin tulevat. Mutta - nukkumisessakin on omat "koukkunsa"; on hurjan helppoa jäädä koko päiväksi sängyn pohjalle surkuttelemaan ja rypemään, yöpaidassa vaeltamisesta puhumattakaan. Ulos! Vaikka väkisin. Lenkille. Kahvilaan kahville, hemmotteluhetkelle. Vaikka ikkunaostoksille. Teet sellaista, mistä sinulle tulee hyvä mieli. Ostat vaikka jotain ihanaa itsellesi - uuden huulipunan, hemmotteluherkkua, kylpyvaahtoa, mikä ikinä se onkaan - ja vaikka se sattuisi hiukan maksamaankin, niin nyt et ajattele sitä. Ostat sen, kyllä taloutenne sen satsauksen kestää - olet sen arvoinen .

Ja huis hiiteen semmoinen ajatus, että nyt sitten keskittyessäsi ansaitusti itseesi mitätöisit lastesi hoidon ja huolenpidon!! Murr, murisen moisille ajatuksille! Nyt jos koskaan vahvistat entisestään sitä hyvää hoivaa ja huolenpitoa, kun otat siihen mukaan myös itsestäsi huolehtimisen :heart:. Teet itsesi kanssa sitä mikä tuntuu hyvältä, samaten lastesi kanssa. Siedätät suhdettasi villakoiriin, annat hetken huiliaikaa astianpesukoneelle jos/kun tyrkyllä on laatuaikaa lastesi kanssa; ulkona peuhaamista, sylikainaloishetkeä, tutustumista taikinaterapiaan - leipominen on muuten todella palkitsevaa terapiamuotoa! - karistat harteiltasi sen Täydellisen Äiti- myytin, sillä olet sitä jo nyt omille lapsillesi, uupunut tosin .

Ja hei, jos raivotuttaa, karjuiluttaa, niin - anna palaa! Metsälenkki kutsuu ja siellä päästä luolanaisen voimakas viimeinen sana ilmoille! Sillä on myös sangen puhdistava ja voimauttava vaikutus.

Sinä. Olet. Nyt ja Tässä.!! Rutistan sinua nyt isosti :hug:. Voimia. Jaksat kyllä.