Mitä saa tehdä kun lääkäri määräsi lepoa?

["jasmin"]

Ihan ensin toivon ettei kukaan joka on jo varsinaisessa vuodelevossa pahoita mieltään mun kirjotuksesta koska onhan tää aika säälittävää valitusta. Toivon teille hurjasti tsemppiä ja voimia! <3
Eli:

Oon ollu viikon lepomääräyksen alaisena. Mulla on menossa rv25+2 ja kivuliaiden sekä sarjassa (peräkkäin 4-10 kpl) tulevien supistusten takia kohdunkaulani oli ultratessa lyhentynyt kolmeen senttiin kun ylilääkärin mukaan sen pitäisi olla n.5cm.. Kohdunkaula oli kuitenkin kiinni ja reilun viikon päästä mulla on kontrolliultra jossa tarkistetaan tilanne, ja se että jatketaanko levolla vai joudunko ihan vuodelepoon loppuajaksi. Joudun lepäilemään ja sain myös lääkitykseksi Lugesteron 200mg.

Omalla kohdallani kyse ei vielä ole varsinaisesta vuodelevosta, eli saan istua ja kävellä. Mutta siihen se oikeastaan jääkin. En saa siivota (esim. imurointi, astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys kielletty) ja ostosten ja ylipäänsä minkään kantaminen/nostaminen on kielletty, pyykkejä en saa ripustaa narulle (ehkä korkeintaan sukkia kun eivät paina niin paljon) enkä saa kumartua poimimaan maasta mitään.. Ja kaikki pienet asiat esim. ruokapöydän pyyhintä siirtyy heti kieltolistalle jos alkaa supistuksia tulemaan. Koiraakin saan käyttää vain juuri ja juuri pihan ulkopuolella aamupissalla mutten saa lähteä oikealle lenkille. Onneksi mies hoitaa koiran ulkoilutuksen muuten, ettei koiraparka kärsi.

Mulla pyörii päässä kaikki vauvajutut ja talon läpikotaisin kuuraaminen vauvaa varten sekä haluaisin tehdä kaikkea itse vauvalle (esim vuodekatoksen pinnasängyn ylle) ja inspiraatiot erilaisista tekemisistä valtaa mun pään mutta tuun hulluksi kun ei saa tehdä oikein mitään. Tuntuu hyödyttömältä kun en voi auttaa esim. imuroinnissa tai lattioiden pesussa. En saa nostaa sisarten lapsia syliin kun pyytävät, ainoastaan halata saan sekä sallittua on jos joku nostaa mun syliin siskon vauvan kun istun vaikka sohvalla. Kaikki tää tuntuu pahalta. Yritän pitää päässä sen yhden ajatuksen että jaksaisin levätä ja se on "Tää on meidän vauvan parhaaksi, sen pitää saada olla masussa vielä viikkokausia".

Neulominen ja tv:n katselu alkaa olla ärsyttävää kun kroppa ja mieli haluaisi tehdä jotain muuta jo välillä. Mutta mitä? Lähikirjastokin on avaa ovensa vasta viikon päästä ja sinnekkin pitäisi joku saada mukaan kantamaan mulle ne kirjat kotiin. En keksi millään tekemistä. Ja kun kysyin äitiyspolin hoitajalta (en ole koskaan ennen ollut tämän hoitajan kanssa tekemisissä, mulla on ollut aina toinen hoitaja lääkärikäynneillä) tarkennukseksi että mitä saan ja mitä en tehdä, koska lääkäri sanoi mulle vain "että nyt lepäät ja otat lääkeet" eikä selittänyt mitä lepääminen tarkalleen mun kohdalla on, niin kyseinen hoitaja piti mulle saarnan siitä kuinka en ota tätä tarpeeksi vakavasti! Tottakai otan! En minäkään halua että pienokainen syntyy liian aikaisin! Pelottaa miten käy jos täältä itärajalta joudun helsinkiin asti sairaalaan vuodelepoon tai vauva syntyy aikaisin ja joutuu keskolaan helsinkiin, koska vasta rv32 (vai oliko se rv34) saa jäädä synnyttämään lähimpään sairaalaamme. tiedän meneväni asioiden edelle, mutta mua on alkanut hirvittää. Puolet ajasta pelottaa että jos teen jotain vähänkin se voi vaikuttaa huonosti vauvaan ja puolet ajasta tylsistyn..

Mitä pientä voin vauvalle tehdä itse sohvalta käsin? villahousut, sukat ja tumput oon jo neulonut vauvalle. tilkkutäkkikankaat tulivat (olin tilannut ne ennen lepomääräystä) ja ajattelin ainakin leikata ne tilkut valmiiksi, ompelun hoitaa varmaan äiti jos en saa itse ommella. Joulukortteja oon väsännyt sohvalla, mutta mitä vielä voisin tehdä? en jaksa tehdä yhtä asiaa kauaa yhtä kyytiä kun mieli seikkailee eri asioissa joita en saa tehdä. :d

 

[qqqq]

no se, että jos rehkit ja puuhaat vauvaa varten, jota ei ehkä edes tule jos et lepää. Yksinkertaista, siis lepää.

 

[dfghjkl]

Mulla ole ikinä ollut kohdunkaulanpituus viitta senttiä! Esikoisesta se oli 2,7 koko ajan ja nyt tokasta 3 cm.

 

["kahden äiti"]

Jouduin vuodelepoon samoilla viikoilla ja viikon päästä tosta sairaalaan aina vko 34 asti joten kannattaa vaan nyt koittaa jaksaa makailla. Pyydät miestä hakemaan sulle leffoja, surffaat netissä ja yrität vaan jaksella. Aika kuluu hitaasti mutta sun on mukavampi kotona kuin sairaalassa...

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Ala pelaamaan tietokoneella. Vaikka pasianssia. Pastaile. Mene youtubeen ja ala katselemaan satunnaisia videoita. Pyydä kaveri joka osaa touhuta kaffet ja pullat pöytään käymään ja parantakaa maailmaa.

Etsi netistä erilaisia ohjeita käsitöihin. Unelmoi. Muistele lapsuuttasi. Opiskele. Laula.

Käytä aivojasi tai jätä ne narikkaan, mutta kroppa ei tee mitään.

 

[Suzytte]

Ratko ristikoita, piirtele, kirjoita vaikka päiväkirjaa raskausajasta ja ajatuksista, katso leffoja, lue, kuuntele musiikkia/radioa, surffaa netissä, rentoudu, nuku, istu ulkona raittiissa ilmassa. Älä rehki, älä harmittele tekemättömiä kotihommia (usko tai älä, mutta niitä ei tekemällä saa kuitenkaan loppumaan eivätkä ne karkaa yhtään mihinkään). Ole miehen kainalossa, jutelkaa ja haaveilkaa.

 

["jasmin"]

Kiitos. On vaan jotenki hankalaa antaa muiden tehdä hommat kun itse vaan lepää sohvalla. Varsinkin kun mieli on tosi virkeä ja haluisin vaan laittaa kotia kuntoon vauvaa varten. Mutta surullinen tosi asia on, että sitä vauvaa ei ehkä tulekkaan jos en osaa ottaa iisisti. Ei kun siis opettelemaan tekemättömyyttä. Onneks mies ottaa asian hyvin, ei harmittele tekemättömiä kotitöitä kun tulee kotiin töistä. Huomasin vain itsekin että sitä ehkä pelottaa tää tilanne koska koko ajan hokee mulle että kyllä se vauva kestää masussa laskettuunaikaan asti, mutta samalla on nää pari päivää shoppaillu vauvalle vaatteita ja tarvikkeita itsenäisesti vaikka tähän mennessä se on kieltänyt mua ostamasta hirveesti vauvatarvikkeita ja vaatteita kun siihen laskettuunaikaan on niin paljon aikaa. Ehkä sitäkin on alkanut mietittyttää että vauva voi syntyä ennenaikaisesti. Pitää siis todella rauhoittua niin vauvan, itseni kuin miehenkin vuoksi. Ehkä häntäkään ei niin paljon hermostuta asia jos vaan nyt kunnolla ankkuroin itseni sohvalle kiltisti ja opin sulkemaan mieleni kotitöiden kutsulta.

 

["jasmin"]

Ja mitä tuohon kohdunkaulan pituuteen tulee, niin se ylilääkäri sanoi mulle että ei se kaikilla naisilla olekkaan lähellekkään viittä senttiä vaikka ultralla katsoisi raskauden alussa. Se vaan että kolme senttiä on kuulemma kuitenkin aika vähän viikkoihin nähden ja varsinkin kun mulla supistukset ovat tosi kivuliaita ja kun kerran alkavat tulla jotain tehdessä niin vaikka kuinka keskeytän tekemisen ja menen pitkäkseni tai istumaan niin supistukset jatkuvat sarjana. Yleensä noin 6 kivuliasta supistusta peräjälkeen. Joskus tullut kymmenenkin peräkkäin.

 

[Dottie.]

Jos minäkin oisin tienny lepopakosta ajoissa / tajunnut levätä ihan itse niin oisin mielellään jääny sänkyyn/sohvalle.
Tänne sairaalaan sää et halua ja tuskin haluat ees ottaa sitä riskiä, että pitää pakata laukut ja lähtä pitkäksi aikaa pois ja etenkin jos joudut kauemmas kotipaikkakunnalta.
Eka viikko levossa on kaikista vaikein, mutta hyvin nämä päivät lähtee rullaamaan eteenpäin vaikka ei kroppaa käytäkään. Kyllä sä jaksat!