huomenta!
Kyselin myös itse näistä rankaisu keinoista mm. kylästä kotiinlähdö tilanteihin..kiitos vaan kaikille jotka vastasivat, sain ajateltavaa ja vinkkejä..
Luin neuvolasta saamaani lehtistä "4-5 -vuotias Isän ja äidin pikku apulainen. Siinä oli mielestäni hyvin kerrottu uhmasta, kuinka eri tunteet tulisivat tutuiksi, turvallisista rajoista, oikeasta ja väärästä jne. Jos vain on se lehtinen, niin kannattaa lukea.
Kun vain itse pystyisi olemaan rauhallinen kun lapsi saa kiukunpuuskan. Mielestäni lehtisessä oli sanottu hyvin: "
Sylissä saa kiukutella, äidin ja isän pitää kestää lapsensa kiukkua ja opettaa häntä selviämään tunteenpurkauksistaan. Kun aikuinen pysyy rauhallisena, niin lapsi oppii, ettei hänen raivonsa ole uhka. Kun lapsi pääsee liukkuisenakin syliin, hän ymmärtää, että ikävätkin tunteet ovat sallittuja, kiukutteluistaan huolimatta hän on rakas vanhemmilleen. Toinen lapsi tarvitsee raunoittuakseen yksinoloa, mutta hänellä on oltava mahdollisuus tulla vanhemman luokse heti kun siltä tuntuu. Yksin jätetty lapsi saattaa kokea senmerkkinä siitä, että vanhemmat pelkäävät kiukkuista lasta ja ajatus siitä saa lapsen pelkäämään omia tunteitaan ja pitämään niitä hallitsemattomina. "
Toinen hyvä asia oli se, että rankaisujen ym. suhteen tulisi olla johdonmukainen.
"Johdonmukaisuus tuo turvallisuuden tunnetta ja kascattacat lapsessa kärsivällisyyttä ja joustavuutta. Kun lapsella on selkeät säännöt, hän tietää mitä häneltä odotetaan ja millaisia seurauksia hänen käyttäytymisellään on."
Itsekin on huomannut, että aina ei ole johdonmukainen. Joskus antaa tehdä tiettyjä asioista esim. katsoa elokuvia, vaikka olisi aiemmin uhannut, että nyt et saa katsoa. Tai antaa ostaa jäätelön kaupasta vaikka ei olisi herkkupäivä. Joskus annan pari mahdollisuutta esim. kotiinlähdössä ja joskus mahdollisuuksia on annettu tusina.
Kaikkihan kuulostaa niin helpolta paperilla ja käytännössä se vaatii vanhemmilta tosi paljon..etenkin kärsivällisyyttä. Ois hyvä muistaa, että uhma menee ohi ja sen on kuulluttava ikään, jotta lapsi oppii mikä on sallittua ja mikä ei. Joku taisi jo asiasta kirjoittaa, kiitos muistutuksesta
. Ja itselleni tuli mieleen se, että meillä aikuisillahan kymmenien vuosien kokemus elämästä, mutta lapsella vain se muutaman vuoden kokemus, jonka varassa elävät ja yrittävät selvittää mahdollisuuksiaan.
huh tulipas tekstiä, ei ollut tarkoitus ruveta kirjoittaa "kasvatusohjeita", mutta kun asia on itselle myös niin ajankohtainen ja olin lukenut vasta kirjallisuutta.
Tsemppaillaan!!
