Mitä pitäisi tehdä, kun olen väsymyksen ja masennuksen takia kohdellut lasta väärin?

["apua"]

Minulla on kaksi lasta, joista vaanhempi (8v) on todella vilkas ja levoton tapaus. Aina sattuu ja tapahtuu ja tavarat hajoavat kun hän "koheltaa". Nyt olen sitten noin 1-2 vuoden ajan otsikoissa mainituista syistä ollut häneen tosi väsynyt ja hermostunut hänelle helposti. Kohtelen häntä välillä tunnekylmästi, kun en vaan jaksa. Esim. hän hakee huomiota esittämällä että satuttaa itsensä ja huutaa kovaanääneen "aiaiai". En reagoi mitenkään tai sanon vihaisena että lopeta se ulina. Tai kun hän vahingossa rikkoo jotain, niin hermostun, että miksi piti taas koheltaa jne. Joka päivä annan myös positiivista palautetta, mutta nyt vasta olen tajunnut, että välillä tuo negatiivinen palaute on ollut päällimmäisenä ja sitä on ollut paljon enemmän. Lapsi sitten hermostuu tästä negatiivisuudesta ja alkaa käyttäytyä entistä levottomammin. Välillä hän myös sanoo että olen tyhmä eikä musta kukaan tykkää, johon tietysti reagoin.

Ymmärrän kyllä että käytökseni on kamalaa ja olen yrittänyt sitä kovasti muuttaa ja osittain onnistunutkin. Olen myös monesti pyytänyt hermostumisiani anteeksi ja selittänyt että syy ei ollut hänen. Nyt vain mietin, että pitäisikö selittää jotenkin, että äiti on ollut vähän sairas/väsynyt tms, ja siksi on käyttäytynyt näin, ja se ei ole ollenkaan sun syy? Mutta millä sanoin asian voisi tuon ikäiselle selittää?

 

["eee"]

Mun mielestä voit kyllä selittää hänelle olleesi sairas. Onko sulla nyt lääkitys kunnossa tai muuten tilanne parantunut?

 

["a p"]

Olen aloittanut terapian ja lääkityksen.

 

[No,]

tuossa tilanteessa ikävä kyllä tulee purettua pahaa oloaan juurikin lapsiin. HYvä että olet nyt ymmärtänyt tilanteen,voit yrittää muuttaa käytöstäsi.

 

["vieras"]

Hyvä että tiedostat itsekin tilanteesi, väsymyksesi ja asiat ovat nyt menossa parempaan suuntaan. 8 v on jo niin iso että voit jutella hänen kanssaan näistä asioista. Mun mielestä olet tosi vastuuntuntoinen ja hyvä äiti, kun olet huolissasi lapsestasi ja ajattelet hänen tunteitaan.
Muista että kukaan ei ole täydellinen, ei ihmisenä eikä vanhempanakaan. Sillälailla mennään eteenpäin, ettei jäädä itsesyytöksiin vaan myönnetään omat virheet, opitaan niistä ja parannetaan tilanne.

 

["a p"]

Kiitos! Tuntui ihanalta että joku sanoi hyväksi äidiksi. Itse kun tuppaa koko ajan ajattelemaan negatiivisesti ja mollaamaan itseään .

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27632297]Kiitos! Tuntui ihanalta että joku sanoi hyväksi äidiksi. Itse kun tuppaa koko ajan ajattelemaan negatiivisesti ja mollaamaan itseään .[/QUOTE]

No, toi negatiivinen ajattelu johtuu pitkälti siitä kun on väsynyt ja masentunut. Ja kun on masentunut, siitä seuraa lisää väsymystä, se on kierre. Kun on masentunut, se syyllisyyden tunnekin kaikesta on niin kova.
Negatiivinen ajattelu hellittää pikkuhiljaa kun masennuskin helpottaa. Sä huomaat, että sitä alkaa ihan uudella tavalla saamaan elämäänsä taas hallintaan. Kun ihminen on tosi masentunut, ei jaksa ajatella elämää edes tuntia pitemmälle kun ei vaan pysty siihen. Kaikkea hyvää sulle ja lapsillesi!