Mitä pitäis tehä?

[kyllästynyt]

Ollaa 5 vuotta seurusteltu ja olemme eronneet sen viis kertaa ainakin.Aina jostain kumman syystä olla palattu yhteen.Poikamma on 6 kk ja nyt olemme seurustelleet 1v 5kk nyt yhtä jaksoisesti.Luulin että suhteemme muuttuu kun vauva syntyy,mutta toisin kävi.Joka toinen päivä on hyvä ja joka toinen ei.Ehkä vaadin mieheltäni liikaa.Yhden päivän viikossa mies on kanssamme kokonaisen päivän,wau,mutta useasti nekin riidellää tai kinataa.Muut päivät mieheni tekee töitä 7.00-20.00.Rahasta ei ole puutetta,pärjäisimme vähemmälläkin,mutta mielestäni miehestä on tullu rahan ahne ja työ narkomaani tai sitten ei vaan kotiolot kiinnosta!!!Meillä on suuret menot lainojen takia,mutta kyllä tilillä on rahaa että voi tehä suur hankintoja ja talo remontteja ilman lainaakin.Pojan kanssa mieheni ei ole päivisin kuin puol tuntia,ehkä joskus tunninkin.Minä teen kotona kaiken!!Kotitöissä mieheni ei auta kuin silloin kun tarpeeks kiukuttelen tai pakotan.Rankkaa on olla äitinä 24 tuntia niin ettei lapsen isältä saa muuta kuin riitelyä.Onko tämä suhde tuhoon tuomittu?Minusta on!!!Jotenkin on vain vaikea erota,mutta ei kiinosta enää samanlailla kuin joskus!!!

 

[Veera]

Kuulostaapa tutulta...joten vaikea sanoa mitäpä pitäisi tehdä, itsekkin painiskelen saman asiaan kanssa. Mies töissä paljon ja siihen vielä harrastukset päälle... eipä tuota yhteistä aikaa juuri ole. Meillä erona vaan se, että mies kyllä on ja touhuaa lapsen kanssa sen ajan kun kotona on, mutta itse tunne jääväni vaille huomiota. Tunnen olevani pelkkä kodin ja lastenhoitaja. Arvostusta ja välittämistä en juuri kotona saa. Miehellä useinmiten "omat" asiat menee perheasioiden edelle. Asioiden tärkeysjärjestys miehelläni ja minulla on ihan eri. Kuvittelin, että perheenperustamisen jälkeen perhe olisi se ykkösjuttu ja sitten tukisi vasta muut asiat. Näin itselläni on mutta minkäs teet jos miehellä eri arvojärjestys. Kaverit jo sanoneet, että "sun pitää säikäyttää se mies heräämään tähän päivään ja näyttää mikä on tärkeetä ja mikä ei". Eli pitäisikö tässä uhata eroomisella tms.
En kyl siihenkään ole vielä valmis.

 

[kyllästynyt]

Ei ole kyl mitää arvostusta täälläkään suunnalla.Jotenki se eroaminen on nyt vaikeet.Olen ajatellu koko yön juuri nukkumatta lainkaan,jospa se on vaan yritettävä puhua TAAS ja TAAS luvataa muuttua ja viikon päästä mä taas kirjottelen tänne.En halua et lapsemme tässä kärsii ja ennen pitkää se tyulee kärsimää.Lapsi on aian riippuvainen musta.Mihenikin touhuaa sen puol tuntia innolla ja sitten lopahtaa innostus ja pitää tehä sitä ja tätä...Mut jotenkin mä säälin miestäni jos hän jäis yksin,alkais ryyppäily kunnolla ja naisia pörräilis ja välitä ei mistää (ennenkin on käyny näin) ja tiedän et sääli on sairautta.Kai se on vaa yritettävä jotain,mut mitta on niin täys että toinen vaa ällöttää!!!!!

 

[samantapaista meillä]

Meillä miehen arvomaailma on täysin eri mitä mulla. Ekana työ, työ, työ ja raha. Oma itse seuraava, sitten muksut ja listan loppupäässä minä. En tiedä mikä säikäytys pitäisi olla, että arvomaailma muuttuu. On ollut kolari, kuolemantapaus ym. Ja silti raha on tärkeintä.

Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän isä on niitten kanssa. Puolivuotiaan lapsen kanssa leikkiminen ei pitkää aikaa sujunut. Voi olla yleistä?

Meillä ongelma on se, että en koe saavani arvostusta muuna kuin äitinä. :/