Mitä pitäis ajatella, n. 9-vuotiaiden kaverisuhteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Yksi sanotaanko vaikka Kauko tuli poikani Tarmon luokalle tokalle luokalle sillä Kauko jäi luokalleen ja piti mennä 2. luokka uudelleen. Pojat eivät olleet mitään kavereita mutta tunsivat toisensa ulkonäöltä sillä asutaan lähekkäin.

Kauko pyysi päästä istumaan Tarmon viereen ja he alkoivat ystävystyä ja leikkivät pari kertaa koulun jälkeenkin. Sitten Kauko alkoi olla ilkeä ja keksi koulussa kaikenlaisis valheita Tarmosta.
Esim. Kauko hyppi ja makasi lätäkössä (monet lapset näki ja yksi opettaja myös) ja Kauko meni valittamaan luokanopettajalle, että Tarmo kaatoi pari ämpärillistä vettä Kaukon päälle. Tarmo ei ollut lähelläkään kun Kauko piehtaroi siellä lätäkössä. Onneksi opettaja uskoi ja Tarmo ei saanut rangaistusta.
Tälläisiä juttuja usein, Kauko keksi jotain mitä Tarmo muka teki (vaikka oli todistettavasti ihan muualla tai jopa kotona) ja Kauko yritti saada syyt aina Tarmon niskoille. Välillä opettaja uskoi valheita, välillä ei. Välillä Tarmo sai syyttömänä rangaistuksen.

Sitten Kauko alkoi väkivaltaiseksi, leikkipuistossa jahtasi Tarmoa ja muita lapsia laudalla vaikka puistossa oli aikuisia kuten minä. Komensin Kaukoa lopettamaan ja lopetti vasta kun syöksyin tämän viereen uhkaavan näköisenä.
Kun sanoin Kaukon äidille asiasta, tämä sanoi että ei asia ole niin, Tarmo hakkaa koko ajan ja kiusaa, ei Kauko. Uskoo vain omaa lastansa. Sanoin myös opettajalle ja tämä sanoi puhuvansa Kaukolle.

Pari kertaa Tarmo myöntyi tulemaan leikkipuistoon, Kauko oli hetken kiva ja sitten alkoi ilkeäksi ja Tarmo lähti kotiin. Muutaman kerran kokeili, ehkä 30 min meni hyvin ja sitten Kauko muuttui vihamieliseksi.

Sitten tuli kesä eikä onneksi nähty Kaukoa ollenkaan. Ihanan rauhallista. Kuulin, että Kauko oli kesällä jossain terapiassa ja sille laitettiin sairaalassa lääkitys paikoilleen.

Syksyllä Kauko jatkoi ärsyttämistä mutta ei enää päivittäin. Tarmo vältteli Kaukoa aina kuin vain voi, ei puhu sille eikä ole sen pari, valitsee äkkiä jonkun toisen ettei joudu Kaukon pariksi.
Kadulla jos törmätään niin Kauko moikkaa aina iloisesti, Tarmo ei kyllä moikkaa takaisin.. Sanoin että sano edes moi jos se moikkaa mutta ei halua sillä inhoaa Kaukoa.

Nyt pari kuukautta Kauko on kysellyt Tarmolta koulussa että tehdäänkö jotain koulun jälkeen. Ja on pyytänyt Tarmoa näyttämään kotieläimensä. Tarmo on aina sanonut ettei ehdi yms on muuta.

Nyt pari viikkoa Kauko on tullut soittelemaan ovikelloa... Tänäänkin soitti ovikelloa ja pyysi Tarmoa ulos. Tarmo sanoo aina että anteeksi ei ole aikaa.

Jotenkin alkaa säälittää tuo Kauko. Tavallaan en pidä hänestä (anteeksi!!! Ei näin saisi sanoa... Se on 10v lapsi) sillä hän kiusasi niin kauan poikaani eikä pyytänyt anteeksi ja ei näe itse tehneensä mitään väärin ja tämän äiti syyttää minun lastani eikä uskonut että hänen lapsensa on se kiusaaja)

Alkaa säälittää että toinen yrittää pyytää ulos ja toinen ei koskaan tule... Ymmärrän kyllä Tarmoa. Minua kiusattiin koulussa enkä olisi mennyt niiden kanssa minnekään jos ne olisi pyytänyt.

Mutta mitä jos Kauko on nyt ihan kiva, jos sen lääkitykset on kunnossa... En tiedä.

Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö minun puhua Tarmolle, että anna sille vielä mahdollisuus näyttää onko se kiva?
Vai annanko asian olla, Tarmo sanoo mitä haluaa (että ei halua mennä sen kanssa ulos) ja antaa Kaukon soitella ovikelloa aina kun se halua...
 
Saa kai kymppivuotias itse päättää siitä, että kenen kanssa haluaa hengailla. Joku anteeksipyyntö voi olla sovittavissa oleva asia, jos se on pakollinen. Itse en lähtisi sen kummemmin puuttumaan asiaan, kertoisin vaihtoehdot, joista poikasi saa sitten itse päättää, mitä tahtoo tehdä ja tukisin siinä. Eli periaatteessa olisin ainakin ulkoisesti samaa mieltä.
Vaihtoehdot on siis, että poikasi voi antaa anteeksi pyytämällä tai pyytämättä ja leikkiä sen toisen kanssa tai sitten olla leikkimättä.
Ja että vaikka leikkisikin silloin, kun se on mukavaa, niin ei tarvi leikkiä silloin, kun se ei ole mukavaa.

Yksinkertaisista asioista ei kannata tehdä monimutkaisia.
 
Ei tuommoista Raamattua kukaan jaksa lukea
Kyllä minä jaksoin lukea. Ja minä ymmärrän poikaasi. On harvinaisen fiksu poika kun ei alennu pelinappulaksi. Olen sitä mieltä, että kaveri on pelinsä pelannu ja turha tulla perään soittelemaan jos itte sössiny kaiken. Tätä mieltä olen, koska pelkkä lääkitys etc ei tuossa paina sillä kuten kerroit vanhempansakin syyttelevät vain muita eikä yritäkkään ottaa tilannetta haltuun poikansa osalta. Joten sori, juna meni jo.
 
Ei kaikkien kaveri tarvitse olla. Kiusaamaan ei pidä alkaa, mutta ei myöskään tarvitse viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka vain imevät energiaa ja aiheuttavat pahaa oloa.
 

Yhteistyössä