Pelkään korkeita paikkoja, mutta välillä on pakko liikkua korkeammalla. Ei se oo kadonnut, mutta tuun toimeen sen kanssa ja pieni pelkotila silloin tällöin piristää kummasti
Pahimpia on mun mielestä sellaiset pelot jotka oikeasti VOI tapahtua. esim liikenneonnettomuuteen joutuminen, syöpään sairastuminen, sydärin saaminen tms.
Mulla on aika paljon kummallisia pelkoja, jotka pahenevat/nousevat pintaan erityisesti masennuksen/paniikkihäiriön oireillessa. Pyrin menemään aina pelkoa päin.
Pimeää olen joskus pelännyt, mutta sitten tuumin, että jos sieltä jokin kauhea hirviö loikkaa ja raatelee kuoliaaksi, niin sittenhän loikkaa. Pelkääminen ei sitä loitolla pitänyt. Niin pelko hälveni.
Lentäminen ja moottoritiellä ajaminen pelottaa mutta jos jonnekkin haluaa joskus mennä niin pakko se on pelon kanssa yrittää olla ja elää. Harkitsen kyllä sellaiselle lentopelko-kurssille menoa koska on aika ikävää itkeä ja hyperventiloida aina ensimmäinen tunti lomalennosta mennen tullen.