V
"Väsynyt äiti"
Vieras
Olemme uusperhe. Minulla ennestään 2 lasta, nyt 16 ja 18 v. Miehellä ei lapsia ennestään, yksi yhteinen 5-vuotias meillä. Tyttö ensin tekstasi mulle, että olenko hereillä vielä ja soitin, että olen. Hän siis tämä täysi-ikäinen. Sitten hänen kaverinsa soitti, voisinko mennä tyttöä vastaan, kun hän tulee tuosta ihan 500 m päästä kotiin. Hän saattaisi tyttöä siihen asti, kunnes tulen vastaan. Heillä oli kavereiden kesken illanvietto ja siellä olivat ottaneet vähän vettä väkevämpää. Tyttöni oli oksentanut siellä kaverillaan vessassa muutamaan otteeseen. Lupasin mennä tyttöä vastaan. Mieheni kommentti oli sitten se, että "mitä siellä on tapahtunut ja että, pitääkö sinun sinne mennä" ja "katokkin että tyttö ei häiriköi täällä, tai lähdette kaikki pihalle!" Katsoin, että "ai että kaikki, Villekin" (nimi muutettu, on siis yhteinen lapsemme). Hän vastasi, "ei, Ville jää tänne."
Uskomatonta, tämmöistä on käytös, jos huolehdin, että lapsi pääsee turvallisesti kotiin! Ja tämä on siis ensimmäinen kerta, kun hän tuli kotiin vähän hiprakassa. Menin lasta vastaan ja ei hän edes missään huonossa kunnossa ollut, vähän hiprakassa, omin jaloin käveli kotiin, oli pääkin jo kuulemma selvinnyt oksentamisen myötä. Mutta että on mulla kiva mies! Nämä vanhemmat lapset ei täällä juuri viihdy, ovat aika paljon isällään ja tiedän, että mieheni on syy siihen. Varsinkin tätä vanhinta lastani suorastaan inhoaa, on käynyt jutuista monesti ilmi. Mies on todella vanhanaikainen, eikä yhtään tajua nuorison juttuja, on hänellä kyllä ikääkin yli viidenkymmenen. Tuntuu vain niin kurjalta, kun hän kaikesta ajattelee aina negatiivisesti. Jotain kuvaa hänen käytöksessään sekin, että kun hän puhuu pojista, kaikki ovat "räkänokkia." Tyyliin " Siellä taas räkänokat koulun pihalla mopoineen jne."
Nuoremmalla tytölläni on ollut vuoden sama poikakaveri. Mies ei anna pojan tulla meillä käymään. Jotain kuvannee tuokin. Poika on ihan ok kaveri, opiskelee ja on kesätöissäkin. Yhä enemmän alkaa tuntumaan siltä, että en jaksa hänen kanssaan loppuelämääni viettää, eihän elämästä voi mitään tulla, jos hän suorastaan inhoaa isompia lapsiani. Huoh. Olen niin väsynyt.
Uskomatonta, tämmöistä on käytös, jos huolehdin, että lapsi pääsee turvallisesti kotiin! Ja tämä on siis ensimmäinen kerta, kun hän tuli kotiin vähän hiprakassa. Menin lasta vastaan ja ei hän edes missään huonossa kunnossa ollut, vähän hiprakassa, omin jaloin käveli kotiin, oli pääkin jo kuulemma selvinnyt oksentamisen myötä. Mutta että on mulla kiva mies! Nämä vanhemmat lapset ei täällä juuri viihdy, ovat aika paljon isällään ja tiedän, että mieheni on syy siihen. Varsinkin tätä vanhinta lastani suorastaan inhoaa, on käynyt jutuista monesti ilmi. Mies on todella vanhanaikainen, eikä yhtään tajua nuorison juttuja, on hänellä kyllä ikääkin yli viidenkymmenen. Tuntuu vain niin kurjalta, kun hän kaikesta ajattelee aina negatiivisesti. Jotain kuvaa hänen käytöksessään sekin, että kun hän puhuu pojista, kaikki ovat "räkänokkia." Tyyliin " Siellä taas räkänokat koulun pihalla mopoineen jne."
Nuoremmalla tytölläni on ollut vuoden sama poikakaveri. Mies ei anna pojan tulla meillä käymään. Jotain kuvannee tuokin. Poika on ihan ok kaveri, opiskelee ja on kesätöissäkin. Yhä enemmän alkaa tuntumaan siltä, että en jaksa hänen kanssaan loppuelämääni viettää, eihän elämästä voi mitään tulla, jos hän suorastaan inhoaa isompia lapsiani. Huoh. Olen niin väsynyt.
