E
ei minusta ollutkaan tähän
Vieras
Tietokoneen näytönsäästäjä menee päälle ja alkaa näytää muistissa olevia kuvia. Esikoinen vauvana, keskimmäinen 1-vuotiaana, kuopus vauvana, jne.
Itkettää. Mitä ihmettä minä olen noille lpasille tehnyt??!! Pilannut ne. Niiden elämän. Miten iloisen nökönen tuo esikoinenkin oli tuossa kuvassa, ihana pieni taapero. Nyt ne on agressiivisia marisijoita eikä syytä tarvi etsiä kaukaa.
En minä ollut riittävän hyvä äiti. Minulta loppui voimat kesken. Mies on pitkiä päiviä töissä. Kaikki ystävät jäi toiselle paikkakunnalle. Kolmas lapsi tuli tehtyä kun töitä ei löytynyt. Oli sellainen kompromissi-ratkaisu. Sen jälkeen löysin "hanttihommia", ei koulutusta vastaavaa. Katkeroitti niin kun jouduin elämään miehen rahoilla eikä saanut tehdä edes oman alan töitä.
Rahat on jatkuvasti tiukalla. Pinna kiristyy. Työpäivän jälkeen täytyy selvitä kolmen kiukuttelevan ja tappelevan lapsen kanssa. Mies tulee vasta tuntia ennen nukkumaanmenoa.
En minä jaksanut. Enkä jaksa. Rähisen, tukistan, raivoan. Itken pahaa mieltäni. Lapset uhmaa entisestään. Tai välillä koittaa lohduttaa. Tarvisin apua arkeen, tiedän kyllä. Mutta keneltäs pyydät??? Neuvolassa en aio puhua halaistua sanaa, kohta on lastensuojelu ovella.
Tai ehkä niin olisparempikin. Ei minulla oo enää mitään annettavaa lapsille. Väsynyt rähisevä äiti. On ne ansainneet parempaa. Ei minulla ole oikeutta saada olla edes niiden äiti.
Tottakai rakastan niitä. Eihän mulla edes ole muuta koko elämässä.
Mutta ei minusta ollutkaan tähän. Huono äiti. Tässäkin olen epäonnistunut. Surettaa lasten takia.
Itkettää. Mitä ihmettä minä olen noille lpasille tehnyt??!! Pilannut ne. Niiden elämän. Miten iloisen nökönen tuo esikoinenkin oli tuossa kuvassa, ihana pieni taapero. Nyt ne on agressiivisia marisijoita eikä syytä tarvi etsiä kaukaa.
En minä ollut riittävän hyvä äiti. Minulta loppui voimat kesken. Mies on pitkiä päiviä töissä. Kaikki ystävät jäi toiselle paikkakunnalle. Kolmas lapsi tuli tehtyä kun töitä ei löytynyt. Oli sellainen kompromissi-ratkaisu. Sen jälkeen löysin "hanttihommia", ei koulutusta vastaavaa. Katkeroitti niin kun jouduin elämään miehen rahoilla eikä saanut tehdä edes oman alan töitä.
Rahat on jatkuvasti tiukalla. Pinna kiristyy. Työpäivän jälkeen täytyy selvitä kolmen kiukuttelevan ja tappelevan lapsen kanssa. Mies tulee vasta tuntia ennen nukkumaanmenoa.
En minä jaksanut. Enkä jaksa. Rähisen, tukistan, raivoan. Itken pahaa mieltäni. Lapset uhmaa entisestään. Tai välillä koittaa lohduttaa. Tarvisin apua arkeen, tiedän kyllä. Mutta keneltäs pyydät??? Neuvolassa en aio puhua halaistua sanaa, kohta on lastensuojelu ovella.
Tai ehkä niin olisparempikin. Ei minulla oo enää mitään annettavaa lapsille. Väsynyt rähisevä äiti. On ne ansainneet parempaa. Ei minulla ole oikeutta saada olla edes niiden äiti.
Tottakai rakastan niitä. Eihän mulla edes ole muuta koko elämässä.
Mutta ei minusta ollutkaan tähän. Huono äiti. Tässäkin olen epäonnistunut. Surettaa lasten takia.