V
"vieras"
Vieras
Olen alkanut pohtimaan viime aikoina, onko päässä oikeasti jotain vikaa.. Aiemmin oon aina laittanu temperamenttisen luonteen ja vilkkaan mielikuvituksen piikkiin kaiken.
Yritän nyt lyhyesti selittää mitä oireita mulla siis esiintyy jatkuvasti;
aivan lamaannuttava ahdistus joka iskee hetkittäin, jatkuva itkuisuus, välillä taas samankin päivän aikana tunnen itseni todella onnelliseksi. Kova stressaaminen kaikesta, ihan pienistäkin asioista, täydellisyyden sairaalloinen tavoittelu oikeastaan joka asiassa, ylitarkkuus kodin siivouksen suhteen, aivan järkyttävät raivopuuskat jotka voi puhjeta ihan mitättömästä asiasta, niiden aikana pelkään itseänikin, en hallitse itseäni yhtään. Kova pelko, en oikein tiedä itsekään MITÄ pelkään, mutta jatkuva pelon tunne. Ja pahimpana kaikesta, nyt 4 krt vajaan vuoden sisällä, olen nähnyt ihan rehellisesti harhoja. Ja ne ne vasta kamalia on. Kolme kertaa ne ovat liittyneet lapseeni, harhan aikana olen ollut aivan varma että lapseni on "paholainen" tms. Tätä on tosi vaikea selittää ja tuntuu ihan älyttömän pahalta edes ajattella miten olen voinut pääni sisällä uskoa ihan tosissaan näin, joka kerta olen alkanut itkeä ja minun on ollut pakko mennä pois lapseni luota, olen ihan tosissani PELÄNNYT häntä - omaa vauvaani. Olen aina ollut hyvin kiivasluonteinen, mutta nyt tuntuu et heittää yli pahemman kerran. Odotan päivittäin millon räjähdän/pimahdan lopullisesti ja menetän hallinnan täysin. Lisäksi voisin vielä kertoa että olen ylivelkaantunut naurettavan shoppailun takia ja tämän takia joskus jopa itsetuhoiset ajatukset valtaavat mieleni. Korostan nyt kuitenkin, etten koskaan ole vahingoittanut millään lailla lastani, enkä siihen missään olosuhteissa kykenisi, rakastan häntä enemmän kuin mitään ja se onkin oikeastaan ainut syy miksi edes yritän sinnitellä elämässä kiinni.
Yritän nyt lyhyesti selittää mitä oireita mulla siis esiintyy jatkuvasti;
aivan lamaannuttava ahdistus joka iskee hetkittäin, jatkuva itkuisuus, välillä taas samankin päivän aikana tunnen itseni todella onnelliseksi. Kova stressaaminen kaikesta, ihan pienistäkin asioista, täydellisyyden sairaalloinen tavoittelu oikeastaan joka asiassa, ylitarkkuus kodin siivouksen suhteen, aivan järkyttävät raivopuuskat jotka voi puhjeta ihan mitättömästä asiasta, niiden aikana pelkään itseänikin, en hallitse itseäni yhtään. Kova pelko, en oikein tiedä itsekään MITÄ pelkään, mutta jatkuva pelon tunne. Ja pahimpana kaikesta, nyt 4 krt vajaan vuoden sisällä, olen nähnyt ihan rehellisesti harhoja. Ja ne ne vasta kamalia on. Kolme kertaa ne ovat liittyneet lapseeni, harhan aikana olen ollut aivan varma että lapseni on "paholainen" tms. Tätä on tosi vaikea selittää ja tuntuu ihan älyttömän pahalta edes ajattella miten olen voinut pääni sisällä uskoa ihan tosissaan näin, joka kerta olen alkanut itkeä ja minun on ollut pakko mennä pois lapseni luota, olen ihan tosissani PELÄNNYT häntä - omaa vauvaani. Olen aina ollut hyvin kiivasluonteinen, mutta nyt tuntuu et heittää yli pahemman kerran. Odotan päivittäin millon räjähdän/pimahdan lopullisesti ja menetän hallinnan täysin. Lisäksi voisin vielä kertoa että olen ylivelkaantunut naurettavan shoppailun takia ja tämän takia joskus jopa itsetuhoiset ajatukset valtaavat mieleni. Korostan nyt kuitenkin, etten koskaan ole vahingoittanut millään lailla lastani, enkä siihen missään olosuhteissa kykenisi, rakastan häntä enemmän kuin mitään ja se onkin oikeastaan ainut syy miksi edes yritän sinnitellä elämässä kiinni.