Mitä miettisit tällaisesta? (vanhempasi käytöksestä)

[?]

Siis olettaen että sinulla olisi vanhempi elossa ja käyttäytyisi näin: (tähän ketjuun en halua," ole onnellinen, että sinulla on edes toinen vanhempi elossa"-juttuja), kiitos.

Vanhempasi soittaa (äiti tai isä) on ollut matkoilla (2 viikkoa) kertoo seikkaperäisesti koko loman pienemmätkin yksityiskohdat. Koko puhelun aikana ei sanallakaan kysy mitä sinulle kuuluu (olisit syöpähoidoissa) tai kysyisi ainoan lapsenlapsen kuulumisia (joka loman aikana täytti vuosia). Siis tunnin monologi matkasta ja sitten kiire lopetus, kun hänen piti lähteä lounaalle ystävänsä kanssa ja taksi tuli..

Ihan rehellisiä mielipiteitä minkälainen fiilisi sinulle oletettavasti puhelusta jäisi.

Kiitos mielipiteistä jo etukäteen!

 

[mie]

Ei mitenkään erityinen. Kyllä sitä ehtii ne omat kuulumiset vaihtaa vielä. Aika usein mulle soitellaan, just että mitä itselle kuuluu. Ei mua niin kamalasti kiinnosta edes läpättää omasta elämästäni puhelimessa, paremmalla ajalla sitten kasvokkain.

 

[tirppis]

Varmaan aika paska fiilishän tommosesta jäisi!

 

[cothis]

Paska fiilis.

Mutta, toisaalta.. ehkä se oli vaan niin iloinen lomastaan jne ja sitten tuli oikeasti kiire.

 

[Jaanuska]

:headwall:

 

[Vieras]

Ei todellakaan mikään hyvä fiilis.

 

[samanlainen kokemus]

Sanoisin että ei sitä kiinosta sun elämä. Mun isä on valitettavasti samanlainen,hyvin harvoin kysyy (kun harvoin soittaa),että mitä hänen ainoalle lapsenlapselleen kuuluu. Minäkin olen hänen ainut lapsi, jonka elämä ei paljonkaan ole häntä koskaan kiinostanut. Minä olen jo tottunut tähän,mutta omaa lastani ajatellen harmittelen,ettei hän koskaan opi tuntemaan toista pappaansa

 

[Ultramariini]

Jos tuo olisi tyyppillinen puhelinkeskustelu välillämme, ts, monologi- en varmaan vastaisi puhelimeen aina vanhempani soittaessa.

 

[---]

Paska fiilis.

Mutta, toisaalta.. ehkä se oli vaan niin iloinen lomastaan jne ja sitten tuli oikeasti kiire.

peesi

 

[vieras]

Mun isä on tuommonen. SOittaa ja sanoo sen minkä on aikonu ja sit lopettaa. Mutta olettasin että jos minulla ois jotain vakampaa menossa se soiton syy olisin minä eikä hänen omat juttunsa.

 

[ap]

vanhempani edes muutaman kerran vuodessa mutta eipä hän kuulemma oikein ehdi. pari kertaa vuodessa soittaa ja järjetää aina hulppeat äitienpäivät kerran vuodessa rantaravintolassa, jonne kutsuu suuren ystäväjoukon ja minut ja lapseni. Sitten kilistellään..

Vaikeassa elämäntilanteessani (yh ja syöpähoito) uskaltauduin olosuhteiden pakosta hieman varovasti kysymään, josko nähtäisiin ja vietettäisiin aikaa yhdessä, mutta kun ei vaan ehdi..

Luulin jo olevani sinut tilanteen kanssa ja että "mikään ei minua enää satuta" niin huomasin, että kyllä taas sattui, ei voinut mitään.
Mutta kai olen vain ihminen..

 

[huh]

Törkeä tyyppi! Itsekäs.

 

[n]

vanhempani edes muutaman kerran vuodessa mutta eipä hän kuulemma oikein ehdi. pari kertaa vuodessa soittaa ja järjetää aina hulppeat äitienpäivät kerran vuodessa rantaravintolassa, jonne kutsuu suuren ystäväjoukon ja minut ja lapseni. Sitten kilistellään..

Vaikeassa elämäntilanteessani (yh ja syöpähoito) uskaltauduin olosuhteiden pakosta hieman varovasti kysymään, josko nähtäisiin ja vietettäisiin aikaa yhdessä, mutta kun ei vaan ehdi..

Luulin jo olevani sinut tilanteen kanssa ja että "mikään ei minua enää satuta" niin huomasin, että kyllä taas sattui, ei voinut mitään.
Mutta kai olen vain ihminen..

Voimia paljon syöpähoitoihin ja lapsen kanssa!

Onko äitisi ollut ikinä kiinnostunut/huolissaan sairaudestasi?

 

[ap]

vanhempani edes muutaman kerran vuodessa mutta eipä hän kuulemma oikein ehdi. pari kertaa vuodessa soittaa ja järjetää aina hulppeat äitienpäivät kerran vuodessa rantaravintolassa, jonne kutsuu suuren ystäväjoukon ja minut ja lapseni. Sitten kilistellään..

Vaikeassa elämäntilanteessani (yh ja syöpähoito) uskaltauduin olosuhteiden pakosta hieman varovasti kysymään, josko nähtäisiin ja vietettäisiin aikaa yhdessä, mutta kun ei vaan ehdi..

Luulin jo olevani sinut tilanteen kanssa ja että "mikään ei minua enää satuta" niin huomasin, että kyllä taas sattui, ei voinut mitään.
Mutta kai olen vain ihminen..

Voimia paljon syöpähoitoihin ja lapsen kanssa!

Onko äitisi ollut ikinä kiinnostunut/huolissaan sairaudestasi?

Kiitos voimien lähettämisestä! Kerroin äidilleni alkukeväästä kun sain tietää sairauteni. Kerroin myös, että minua pelottaa, koska jos en selviä, lapseni kohtalo pelottaa.. Hän hyvin viileästi totesi, että "kyllä sinä selviät jos kuka, ja, että sinun on vähän tuossa tapauksessa pakkokin!"

Näillä täytyy mennä..

 

[vieras]

luulenpa että kyllä äitisi välittää ja oon huolissaan sinusta mutta hänellä on itsellään vaikeuksia kohdata ja käsitellä sitä asiaa että olet sairastunut vakavasti.Hän yrittää vielä ohittaa asian mutta usko vain, joutuu vielä kohtaamaan ja käsittelemään sen. Voimia sinulle.

 

[Saraldo]

vanhempani edes muutaman kerran vuodessa mutta eipä hän kuulemma oikein ehdi. pari kertaa vuodessa soittaa ja järjetää aina hulppeat äitienpäivät kerran vuodessa rantaravintolassa, jonne kutsuu suuren ystäväjoukon ja minut ja lapseni. Sitten kilistellään..

Vaikeassa elämäntilanteessani (yh ja syöpähoito) uskaltauduin olosuhteiden pakosta hieman varovasti kysymään, josko nähtäisiin ja vietettäisiin aikaa yhdessä, mutta kun ei vaan ehdi..

Luulin jo olevani sinut tilanteen kanssa ja että "mikään ei minua enää satuta" niin huomasin, että kyllä taas sattui, ei voinut mitään.
Mutta kai olen vain ihminen..

Voimia paljon syöpähoitoihin ja lapsen kanssa!

Onko äitisi ollut ikinä kiinnostunut/huolissaan sairaudestasi?

Kiitos voimien lähettämisestä! Kerroin äidilleni alkukeväästä kun sain tietää sairauteni. Kerroin myös, että minua pelottaa, koska jos en selviä, lapseni kohtalo pelottaa.. Hän hyvin viileästi totesi, että "kyllä sinä selviät jos kuka, ja, että sinun on vähän tuossa tapauksessa pakkokin!"

Näillä täytyy mennä..

Aikamoista tekstiä omalta äidiltä . Kiva laittaa vielä paineita, että "pakkohan sinun on tuossa tapauksessa selvitä". Ensimmäisenä tulee sellainen mieleen, ettei äitis oikein tykkää yksinhuoltajuudestasi (syyttääkö kenties sinua tilanteesta?) ja toisekseen, ettei ehkä olisi valmis ottamaan lasta luokseen jos sinulle kävisi huonosti. Tuossa kohtaa ne läheiset ihmiset punnitaan.

Ja mitä tulee tuohon monologiin... kyllä mäkin olisin pahoillani ja loukkaantunutkin. Varsinkin siitä, ettei edes halua jutella lapsenlapsensa kanssa ja toivottaa hyvää (myöhästynyttä) merkkipäivää. Mutta joillekin ihmisille se oma napa on niin tärkeä. Ja päätellen niistä hulppeista äitienpäiväjuhlista... kuka kutsuu ystäviään äitienpäiväjuhliin?! Ihan näyttämiseltä haiskahtaa... Onneksi sinun lapsesi kasvaa todennäköisesti vähän erilaisen äidin kanssa :hug: .