Mitä mieltä?

[apua hakenut!]

Minusta on tehty lastensuojeluilmoitus kun yritin itsemurhaa syvän ja pitkän masennusjakson aikana kun lapseni oli parivuotias. Olen käynyt terapiat, on kokeiltu lääkityksen ja nyt tilanne on hallinnassa, mutta myös alkoholilla olen masennustani hoitanut ja pyrkinyt itse kokeilemaan laitosmaista hoitoa ja edelleen käyn päihdehoitajalla. Nyt sitten oli tilanteen päivitys ja sain kirjeen joka on jonkinlainen asiakassuunnitelma meidän perheelle. Siinä kohtaa sain paniikkikohtauksen kun luin että samat paperit ovat menneet myös lapsen päiväkotiin! Mielestäni minun menneisyys, terapiat, päihdekuntoutus ja se, että lapsen isä ei kuulu meidän elämään ovat niin intiimejä asioita etten olisi kaikkea halunnut päiväkotiin luettavaksi. Papereihin kun oli kirjoitettu että "lapsen isästä ei ole tietoa" joka tuntuu tosi pahalta, ihan kuin olisin joku hutsu joka ei tiedä edes kuka lapsen isä on. Sitten, päihdekuntoutusasioissa ei mainita että olen niihin kuten psykoterapiaankin omasta halustani pyytänyt, ei siis väkisin ohjattu. Ja kun lapseni omahoitaja juoruilee työpaikalla muidenkin perheiden asioita, tämä vituttaa ihan suoraan sanottuna. Mahtaa olla rouvalla hauskaa ja minulla todella vaikeaa mennä taas maanantaina tämän ihmisen nenän eteen.

 

["juupajuu"]

tämä on totuutta päivähoidosta, päivät pitkät juorutaan vanhemmista ja heidän ongelmista. meillä työntekijät on tosi uteliaita juoruakkoja ja päivittelevät toisten lapsia ja vanhempia. onneksi ollaan niin hyviä ihmisiä itse.

 

[apua hakenut!]

Olen kuullut omaa lasta hakiessani monen perheen asioita, joita en olisi edes halunnut kuulla ja tämä samainen hoitaja oli sanonut minun lapselle että äidille pitää olla tosi vihainen jos on pois kotoa (lapsi oli siis kertonut että olin ollut pois kotoa kun oli kavereiden kanssa viihteellä ja oli mummin kanssa). Siitä oli lapsi aivan hämmentynyt koska halaa minua aina ja sanoo että rakastaa vaikka olen ollut pois. Ja kerran tämä kyseinen hoitaja sanoi kovaan ääneen että "onneksi täällä on yhdellä lapsella fiksu vanhempi". Kerran oli mieli herkillä ja rupesi minulle avautumaan ja arvostelemaan niin että kyyneleet tulivat kun oli ollut masennuskausi taas meneillään. Missä siis hienovaraisuus? Ja se yksityisyys?