Mitä mieltä olette tästä kommentista (miehen äidin kommentti liittyen avioliittopäätökseen) ?

["wieras"]

Melkein pitäisi kuulla millä tavalla ja sävyllä asia on ilmaistu, mutta itse tuskin loukaantuisin ehkä ajattelemattomuuden piikkiin kommentin laittaisin.

 

["Äitee"]

semmonen jokaisesta tulee itse, mutta onneks mulla ei poikia, koska nykyajan nuoret naiset (alle 30v) ovat ihan hirviöitä.Kiukuttelevat miehille, juovat liikaa, kiroilevat lapsilleen jne.Ovat niinku jätkiä.Johtuukohan siitä, että alkoholi lisää mieshormonia jota osa on saanut jo äidinmaidossa.Mitä tulee aikaan joka pitäisi seurustella ennen häitä, niin semmosta ei ole, on vaan vaikeita ihmisiä tai vielä vaikeimpia.Itse seurustelin 6kk ja menin naimisiin.Avioliittoa takana 15 vuotta.Meidän seinän takana asui ihana äiti joka aloitti päivänsä huutamalla veetä ja peetä koiralle ja alle 2v lapselleen.Ammatiltaan viel sellainen joka on nuorten kanssa töissä.Koira heitettiin joskus ovelta kaulapannasta maahan yms sellaista kivaa.Miks tämmöset hankkii perheen ja lapsia.

 

[as if]

Mä en kestä jos musta tulee joku hirviöanoppi, koitan kaikkeni ettei tulis

 

[liruli]

Minä tulen ihan tasan antamana omille lapsilleni sen neuvon ja jopa käskyn, että tekevät avioehdon. Me keräämme heille kymmeniätuhansia euroja, ja en tosiaan halua että kenenkään puoliso niitä tulevaisuudessa vie. Meillä vanhemmilla on myös avioehto ( mies on rikkaasta perheestä) ja se ei minua haittaa, itse kun en ole niitä rahoja ollut tekemässäkään. Ja kuitenkin saan nauttia jokaisesta eurosta, eroa ei tulisi mieleenkään ottaa.

 

["vieras"]

Ei se välttämättä ole mikään pahaa tarkoittava vaan tarkoitus voi olla ihan päinvastainen. Tässä vaiheessa pitää miettiä, miksi on menossa naimisiin ja mitä naimisiin menolta haluaa. Kun on syyt ja tavoitteet mielessä, niin sitä jaksaa paremmin ne heikotkin hetket eikä heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä päädy eroon. Pahinta olisi, jos poika vuoden päästä alkaisi itkemään äidilleen, että emmä sitä edes halunnut. Eli kun valinnan tekee, niin sen takana on myös seisottava.

Hyvää jatkoa teille!

 

[kaffetauko]

Saattaisin hyvinkin antaa omilleni saman neuvon. ihan liittymättä mitenkään siihen kenet olisivat valitsemassa, vaan että olisin jo aiemmin miettinyt, että mitä sitten kun naima-aikeet tulee eteen.

Jos siis sanoi miehellesi kahden kesken, niinkuin ymmärsin tuosta. Jos taas sanoi sinun kuulten, niin mielestäni tyhmää ja tökeröä. siitä loukkaantuisin minäkin.

 

["eee"]

No kyllä tuo kommentti sinänsä ihan ymmärrettävä on, että aika vähänhän aikaa te olette yhdessä miehen kanssa olleet. Ajattele asia niin, että kyllä anoppi ajatukseen ehtii tottua seuraavan viidenkymmenen naimisissaolovuotenne aikana, ja ehkä joskus kommenttiaan tulee vielä katumaankin

 

["vieras"]

Minä tulen ihan tasan antamana omille lapsilleni sen neuvon ja jopa käskyn, että tekevät avioehdon. Me keräämme heille kymmeniätuhansia euroja, ja en tosiaan halua että kenenkään puoliso niitä tulevaisuudessa vie. Meillä vanhemmilla on myös avioehto ( mies on rikkaasta perheestä) ja se ei minua haittaa, itse kun en ole niitä rahoja ollut tekemässäkään. Ja kuitenkin saan nauttia jokaisesta eurosta, eroa ei tulisi mieleenkään ottaa.

Tää suomalainen kulttuuri on kyllä tosi mielenkiintonen, kaikki ovat rakkaita, ylintä ystävää kunnes tulee puheeksi se kuuluisa perintö. Olen nähnyt niin monet riidat sisarusten, avioparien, avioparien sukujen välillä (ihmisten joista en olisi ikimaailmassa uskonut) että todellakin mun mielestä kannattaa vaatia se avioehto, vain ja ainoastaan sen vuoksi ettei joudu kuuntelemaan epämääräisiä idioottivihjailuja miehen/vaimokkeen suvun puolelta että olisi jonku helkkarin muutaman kymmenen tonnin perinnön perässä. Minä ainakin aion todellakin ihan omin ehdoin rikastua, jos niin on käydäkseen, ei kävisi mieleenkään laittaa mitään toisen tai oman perinnön varaan.

Suomessa kannattaa naida puoliso mahdollisimman köyhästä suvusta, ne ei kuvittele omiaan joistain onnenonkijoista jotka ovat pienen pesämunansa perässä. En oikeasti voi ymmärtää ihmisiä jotka viimisen päälle pitää huolen minne se tarkoin vartioitu perintö menee kun kuolee. Tai joo, olisin ymmärtänyt 1800-luvulla, mutta nyt sen oman kullunnupun henki ei ole ihan siitä perinnöstä riippuvainen. Toki perintöä saa kerryttää kuka haluaa, mutta verotustakin ajatellen olisi fiksumpaa ennakkoperinnöt.

Jos mä joskus tienaan rahaa kunnolla, käytän ne tasan ite eläkepäivillä miehen kanssa. Lapsille ostetaan toki kaikenlaista ja jopa lainoissa autettais, mutta itse saavat hekin rikkaudet hankkia jos sellaisia haluavat. Ei tulisi mieleenkään aiheuttaa nuorelle parilla kränää tuolla tavalla, ja toivottaa mahdollisimman epätervetulleeksi sukuun miniä/vävy ehdokas.

 

["mä"]

Juu aivan sama kokemus täällä. Nainen on niin sielunkumppania ja yhteistä tahtoa ja mies on kuin koira jota häntä vie... Kaiken taustalla ilmeisesti lähinnä pelko siitä että jää ilman jotain, siksi on pakko olla kaikessa samaa mieltä kuin nainen (ja siitähän se naisparka juuri saakin päähänsä sen "sielunkumppanuuden")

Kyllä musta tuntui erään miespuolisen ystäväni kanssa, että me ollaan sielunkumppaneita. Kuin ois tunnettu aina. Rajusti otettiin välillä yhteenkin, onneks vain sanallisesti. Mut toisen ilmeestä jo tiesi mitä se ajattelee ja ajatusmaailma ja jutut vaan kolahti. Ei meistä paria kuitenkaan tullut, mutta hyviä ystäviä oltiin monen monta vuotta, kunnes maailma kuljetti eri kaupunkeihin pitkien matkojen päähän ja ystävyys valitettavasti jäi. Mut ei se nainen välttämättä ole sitä mieltä että sielunkumppanuus on sitä että mies on samaa mieltä aina kaikesta. Sitä tässä yritän kai kertoa.