Mitä mieltä olette tällaisesta?

[mä]

Ehkä olen vaan niin tajuttoman nipo, mutta mua ärsyttää tämä asia miehessäni. Kun sen pitää tehdä sitä, että se aina tietyllä äänenpainolla ja kysymysasettelulla "kysyy" minulta, että sopiiko että hän menee sinne ja sinne/ei tulekaan silloin kun piti/jne.

Taustatiedot:

1. Mies tietää, että mun on todella vaikea vaatia itselleni mitään, vaikka olisi tarvekin, en osaa asettaa rajojani ja sitä opettelen nyt terapiassakin.

2. Mies on ilmoittanut aikaisemmin, että hän ei halua että hänen menojaan rajoitetaan. (Tilanteessa, kun mietimme jatkuuko suhde vai ei)

3. Mies esittää "kysymyksensä" tilanteissa, joissa minulla ei ole oikeastaan edes vaihtoehtona vastata muuta kuin kyllä (vrt. olen täällä, bussi meni jo, tarviiko mun tulla?) tai kuorrutettuna lisälauseilla, jotka vetoaa mun syyllisyydentuntooni.

4. Mies tietää nää kaikki edelliset asiat, ja nyt esimerkiksi sen että mulla on unettomuuden vuoksi aloitettu lääkitys viime viikolla, ja mulla on sivuoireena todella pahaa uneliaisuutta päivisinkin.


Eilen taas oli tällainen tilanne. Et se soittaa mulle kymmenen minuuttia ennen kuin sen bussi on lähdössä (tällä kertaa sentään ennen, että pisteet sille siitä!!) ja esittää asiansa niin, että mulla on vaihtoehtoina joko vastata "joo, jää vaan" ja kärvistellä kotona tokkuraisena lasten kanssa tai sanoa "ei, kun tuut kotiin" jolloin saan tuntea itseni nipoksi paskiaiseksi, joka rajoittaa toisen menoja.

Mulle esitetään näennäisesti vaihtoehtoja, ja muka valinnanvapaus, mutta oikeasti mulla on vapaus vain siihen, että "annan luvan". Mua ärsyttää se ihan suunnattomasti, vittuako sitten edes kysyy minulta mitään kun mulla ei kuitenkaan ole todellisuudessa minkäänlaista valinnanvapautta. Perkele.

Mua niin risoo se, että se siirtää muka vastuun mulle!!

Mä oon nukkunut taas viime yön todella huonosti, koska lapset herätteli. Lääkityksen kanssa noin 5 tuntia pätkittäistä unta, ja olen aivan tokkurainen, huimaa enkä meinaa pysyä hereillä (lääkitykseen liittyvää ) mut mua "ei saa" vituttaa, koska mähän itse "annoin luvan" jäädä :headwall: Se kiertää sen oman vastuunsa sillä, että muka kysyy minulta, vaikka oikeasti kumpikin tietää et ei mulla ole edes mahdollisuutta vastata mitä oikeasti haluan.

 

[vieras]

Miehesi on itsekäs paskiainen, joka käyttää tilaasi hyväkseen! En olis tuollaisen kanssa. Joko se sais muuttua (käydä vaikka terapiassa tai muussa opissa) tai sitten lähteä. Minä en tuollaista suostuisi sietämään!

 

[ffuu]

Ymmärrän sua täysin, meillä on ihan sama juttu! Mies aina soittaa et "eihän haittaa et tullaan ukkojen kans meille, ollaan jo täs ulko-ovella" tai "mä nyt jään tänne yöksi, se on varmaan ookoo". V*TTU!

No viime viikolla kun soitti just tuolleen et ollaan äijien kans tulossa kaljottelemaan meille, olin just kääriytynyt viltin alle kattomaan leffaa.. Sanoin et ei käy, katon leffaa! Siitähän alko mahdoton vänkäys, mies hämmentyi kun olin niin tyly, mut olin niin kyllästynyt tuohon se "ilmoitteluun" et oli pakko! Mies yritti et "jos nyt äkkiä, vähän aikaa istutaan" mut olin tiukkana ja käännytin sen kaverit pois Ihmettelen itekin et miten pystyin...

Mut totta tuo, et jos mies on jo jossain muualla ja ilmoittaa et jään nyt tänne, niin siinä ei auta mikään... Joskus sanoin että nyt tuut kyllä kotiin, sua tarvitaan täällä, taasko menee kaverit perheen ohi... Niin mies vaan sano et "no mä nyt jään tänne, ihan sama mitä sanot!" ja iski puhelimen kii. Eihän siinä mikään auttanut...

 

[vieras]

Mitä tapahtuu jos ihan oikeasti kerran sanot että "heti kotiin".

Mahdollisuus on aina, on sitten eri juttu käytätkö sitä. Kokeile.

 

[no]

on varmaan hienoa olla miehesi äiti. Eiköhän aikuinen mies tiedä koska on sopimatonta jäädä. Jos ei tiedä niin se on sitten oma mokansa. Siihen ei kieltämiset auta. Parisuhteessa täytyy olla se luottamus toiseen se vapauden tunne että ollaan yhdessä koska tahdotaan eikä niin että se on vänkäämistä menoista ym. En tosin tiedä kuinka usein miehesi käy. Mutta lakkaa olemasta miehes äiti. Se kyllä kuihduttaa jotain suhteesta.

 

[ap]

Mitä tapahtuu jos ihan oikeasti kerran sanot että "heti kotiin".

Mahdollisuus on aina, on sitten eri juttu käytätkö sitä. Kokeile.

No esimerkki olis tällainen: Miehellä on harrastusilta, mä olen kipeänä, samoin yksi lapsista. Mies kysyy, että sopiiko et meen silti. Vastaan, että ei se kyllä oikeastaan sovi. Mieheltä tulee yrityksiä vielä muutama, et sopisko kuitenkin. No ei, ei sovi, en jaksa olla lasten kanssa, kun itse oon kipeä ja ollut lasten kanssa jo koko päivän siihen asti kun mies on tullut töistä klo 18 (harrastuksessa olisi klo 19.30-22). Vähän myöhemmin mies ilmoittaa, et mut mä ainakin lähden nyt sit kolmen vartin lenkille (no, tää vois olla ihan ok mullekin) mutta se mikä vituttaa on tämä: käyttää ehkä noin kymmenellä seuraavalla kerralla kun "kysyy" jotain tekosyynä sitä, että kun mä en silloin ja silloin päässyt harrastuksiini, kun jouduin olemaan kotona, kun sä et antanut lupaa, että nyt mun on pakko pääästä.

Ja kyse ei ole siitä, ettenkö mä joutuis joustamaan omista menoistani, joita olen muutenkin jo joutunut karsimaan.

 

[ap]

on varmaan hienoa olla miehesi äiti. Eiköhän aikuinen mies tiedä koska on sopimatonta jäädä. Jos ei tiedä niin se on sitten oma mokansa. Siihen ei kieltämiset auta. Parisuhteessa täytyy olla se luottamus toiseen se vapauden tunne että ollaan yhdessä koska tahdotaan eikä niin että se on vänkäämistä menoista ym. En tosin tiedä kuinka usein miehesi käy. Mutta lakkaa olemasta miehes äiti. Se kyllä kuihduttaa jotain suhteesta.

Mä olen kysynyt siltä, että mitä vittua sä kysyt multa, että en tykkää siitä että vastuu siirretään mulle.

Ja huomaahan sen tässäkin, vastuu suhteen kuihduttamisesta menee mulle, vika on mun käytöksessä siis, eikä miehen. Jos meillä ei olis lapsia, niin helvettiäkö se mua kiinnostais missä se menee ja milloin, kun joskus kotiin tulee. Mut tää tarkoittaa sitäkin, että mun menemiset rajoittuu koko ajan, ja mä saan tinkiä mun vapaa-ajastani.

Eikä oo kyse kännäämisestä 90% kerroilla, vaan lähes aina jotain muuta menoa.

 

[qwert]

Ymmärrän sua täysin, meillä on ihan sama juttu! Mies aina soittaa et "eihän haittaa et tullaan ukkojen kans meille, ollaan jo täs ulko-ovella" tai "mä nyt jään tänne yöksi, se on varmaan ookoo". V*TTU!

No viime viikolla kun soitti just tuolleen et ollaan äijien kans tulossa kaljottelemaan meille, olin just kääriytynyt viltin alle kattomaan leffaa.. Sanoin et ei käy, katon leffaa! Siitähän alko mahdoton vänkäys, mies hämmentyi kun olin niin tyly, mut olin niin kyllästynyt tuohon se "ilmoitteluun" et oli pakko! Mies yritti et "jos nyt äkkiä, vähän aikaa istutaan" mut olin tiukkana ja käännytin sen kaverit pois Ihmettelen itekin et miten pystyin...

Mut totta tuo, et jos mies on jo jossain muualla ja ilmoittaa et jään nyt tänne, niin siinä ei auta mikään... Joskus sanoin että nyt tuut kyllä kotiin, sua tarvitaan täällä, taasko menee kaverit perheen ohi... Niin mies vaan sano et "no mä nyt jään tänne, ihan sama mitä sanot!" ja iski puhelimen kii. Eihän siinä mikään auttanut...

Näinhän se kuitenkin menee. En jäis itse tollaseen suhteeseen. Tuo kuulostaa nii tutulta!!!! Kova kovaa vastaan: sanot, että jos asiat ei muutu sä lähdet. Näytä toi sun kirjoitus jos muuten asia ei mene perille. Sun on parempi olla jos sun ei koko ajan tarvi miettiä vittumaista äijän retkua ja sen tekemisiä. Miehiä on maailma pullollaan ja löydät varmasti paremman. Sullakin on oikeus elää ja olla, eikä nyhjöttää miehesi kynnysmattona.

 

[fffuu]

Mitä tapahtuu jos ihan oikeasti kerran sanot että "heti kotiin".

Mahdollisuus on aina, on sitten eri juttu käytätkö sitä. Kokeile.

No esimerkki olis tällainen: Miehellä on harrastusilta, mä olen kipeänä, samoin yksi lapsista. Mies kysyy, että sopiiko et meen silti. Vastaan, että ei se kyllä oikeastaan sovi. Mieheltä tulee yrityksiä vielä muutama, et sopisko kuitenkin. No ei, ei sovi, en jaksa olla lasten kanssa, kun itse oon kipeä ja ollut lasten kanssa jo koko päivän siihen asti kun mies on tullut töistä klo 18 (harrastuksessa olisi klo 19.30-22). Vähän myöhemmin mies ilmoittaa, et mut mä ainakin lähden nyt sit kolmen vartin lenkille (no, tää vois olla ihan ok mullekin) mutta se mikä vituttaa on tämä: käyttää ehkä noin kymmenellä seuraavalla kerralla kun "kysyy" jotain tekosyynä sitä, että kun mä en silloin ja silloin päässyt harrastuksiini, kun jouduin olemaan kotona, kun sä et antanut lupaa, että nyt mun on pakko pääästä.

Ja kyse ei ole siitä, ettenkö mä joutuis joustamaan omista menoistani, joita olen muutenkin jo joutunut karsimaan.

Tuokin marttyrointi kuulostaa niin tutulta... Jos ottaa joskus keskusteluun sen että miks mies menee niin paljon, niin se voi vedota siihen että "enhän mä aina mee, sillonkin yhesti jäin kotiin"

:headwall:

 

[ap]

Tuokin marttyrointi kuulostaa niin tutulta... Jos ottaa joskus keskusteluun sen että miks mies menee niin paljon, niin se voi vedota siihen että "enhän mä aina mee, sillonkin yhesti jäin kotiin"

:headwall:

Joo, tai sitten "kyllähän säkin voit mennä".

Niin, ja millä ja milloin? Jos ei lapsia olisi, niin toki voisin, mutta jos on yhteisiä lapsia niin kyllä sen hoidon pitäis jakautua niin että minulla olisi myös mahdollisuus olla ja mennä...

 

[juu]

Tuokin marttyrointi kuulostaa niin tutulta... Jos ottaa joskus keskusteluun sen että miks mies menee niin paljon, niin se voi vedota siihen että "enhän mä aina mee, sillonkin yhesti jäin kotiin"

:headwall:

Joo, tai sitten "kyllähän säkin voit mennä".

Niin, ja millä ja milloin? Jos ei lapsia olisi, niin toki voisin, mutta jos on yhteisiä lapsia niin kyllä sen hoidon pitäis jakautua niin että minulla olisi myös mahdollisuus olla ja mennä...

No teidän kannattaa sitten erota. Saat olla joka toinen viikonloppu yksinäs. Kyllä nyt vaikuttaa että sunkin asenteessa on parantamisen varaa. Kaks aikuista ja almanakka käteen ja sovitte vähän menoja ja lakkaatte vänkäämästä. Älkääkä ainakaan lisää lapsia tehkö.

 

[ap]

No teidän kannattaa sitten erota. Saat olla joka toinen viikonloppu yksinäs. Kyllä nyt vaikuttaa että sunkin asenteessa on parantamisen varaa. Kaks aikuista ja almanakka käteen ja sovitte vähän menoja ja lakkaatte vänkäämästä. Älkääkä ainakaan lisää lapsia tehkö.

No ei todellakaan olla tekemässä, kiitos vaan.

Ja tätä on käyty almanakkojen kanssa läpi, mutta ei kun ei, toi tekee oharit tai muuttelee ihan viime tipassa asioita niin, että mä joudun perumaan omia menojani tai etsimään epätoivoisesti lastenvahtia. Se kalenterin kanssa sopiminen ei auta mitään, jos toinen ei pysy sovitussa.

 

[-]

miksi sä sitä kattelet jos ottaa noin kovasti kupoliin? ja on näemmä ottanut jo pidemmän aikaa?

 

[ffuu]

Taas ihmiset on niin kärkkäänä sanomassa että jätä se... Luulenpa ettei se k.o. henkilöidenkään kohdalla ois noin helppoa jos olisivat samassa tilanteessa...