Mitä mieltä olette 40+ esikoisen odottajista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
tai yleensä "iäkkäistä" äideistä joilla on jo esim.murkkuikäisiä ja haaveilevat vielä vauvasta? Lueskelin tuolla toisella palstalla iäkkäiden äitien mielipiteitä ja he puolustavat kovasti kantaansa.Voisitteko te kuvitella että tekisitte yli nnelikymppisinä lapsia? Itse en voisi kuvitella haluavani lisää lapsia enää 10 vuoden päästä (olen nyt 30v).Haluan elää nyt pienten lasten ehdoilla,en enää vuosien päästä.
 
No jaa paha sanoo ettei ikinä... okei oon 34 ja yks lapsi. 1 v. Toista ei suunnitelmissa tällä hetkellä, mutta yli nelikymppisenä en välttämättä ajattelisi kovin äkkiä. Mulla ainakin pitäisi olla melko pätevät syyt. Mutta nuorena tytsinä myös aattelin että lapset ennen 30v...
 
riippuu varmaan paljon tilanteesta. jotkut löytävät sen oikean vasta myöhään. tunnen itse naisen joka synnytti 45-v esikoislapsensa.
uskon että hän on yhtä hyvä äiti kun moni 20-vuotias.
mutta sitä pidän sairaana kun romanialainen yli 65-vuotias mummeli synnytti lapsen.... :/
 
Itse en tekisi lisää lapsia enää nelikymppisenä. Enkä oikein ymmärrä niitä, jotka haluavat vielä nelikymppisenä tai yli niitä iltatähtiä. Siis oikein haluamalla haluavat. Jos nyt ns. vahinko sattuu niin tokihan lapsi sitten vastaan otetaan. Sen jotenkin käsittää, että jos sopivan kumppanin löytää vasta vanhempana, haluaa toki yrittää niitä lapsiakin.
Kukin tehköön tyylillään mutta mun mielestäni lapset kannattaa tehdä nuorena kun on itsekin nuori ja jaksaa paremmin ja terveyskin on todennäköisesti parempi kuin vanhempana.
 

No kaikki ei tosiaan löydä kumppania nuorena. En usko etrtä kovinkaan moni tieten tahtoen odottaa asiaa nelikymppiseksi. Ja toisaalta jos eka liitto purkautuu, miksi ei voisi uuden kumppanin kanssa hankkia myöhemmin lapsia?

Toki voi sanoa että on onnekas jos nelikymppisenä raskaaksi tulee ja saa vielä terveen lapsen.

Miehiä ei kyllä "paheksuta" jos saavat lapsen tai uuden perheen yli nelikymppisinä. Miksi ei? Eikö miesten terveys ole ylipäätään huonompi kuin naisten ja toisaalta, kyllä nykyään miehen voi odottaa osallistub´van tasaveroisena lapsen hoitoon? Miksi naisella olisi kanssasisartensa hyväksyntä lapsenteolle vain kovin suppeana aikakautena??
 
Jokainen tekee ( tai siis saa) lapsia silloin itselleen parhaaksi sopii. Olkoon 20 tai 40. Minusta se on ihan ok. Voisin hyvin kuvitella yli nelikymppisenä tekeväni lisää, jos Luoja sois. Sehän on sitten eri juttu tosiaan onnistuuko enää. Vaan eihän niin itsestään selvyys ole nuorempanakaan.
Miksiköhän ylipäätään niiden nelikymppisten täytyy puolustella valintojaan? Miksi sen ikäiselle ei suotaisi äitiyttä? 40-vuotias ei ole vanha. Eri juttu tosiaan se 65...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.01.2006 klo 15:01 vieras kirjoitti:
tai yleensä "iäkkäistä" äideistä joilla on jo esim.murkkuikäisiä ja haaveilevat vielä vauvasta? Lueskelin tuolla toisella palstalla iäkkäiden äitien mielipiteitä ja he puolustavat kovasti kantaansa.Voisitteko te kuvitella että tekisitte yli nnelikymppisinä lapsia? Itse en voisi kuvitella haluavani lisää lapsia enää 10 vuoden päästä (olen nyt 30v).Haluan elää nyt pienten lasten ehdoilla,en enää vuosien päästä.

Olen itse nelikymppinen, ja meillä vanhemmat lapset ovat jo murrosiässä. Pienimmät sisarukset ovat koululaisia ja alle kouluikäisiä. Voin hyvin kuvitella synnyttäväni lapsen yli 40-vuotiaana =).

Meitä äitejäkin on erilaisia. Minulle perhe, koti ja lapset ovat tärkeitä. Kyllä yli 40-vuotias äitikin selviää hyvin vauvan ja pienen lapsen kanssa. Olen terve ja hyväkuntoinen. En tiedä, miksi nainen ei saisi synnyttää tässä iässä?

Mielipiteesi voi muuttua vuosien mittaan. Moni nelikymppinen äiti haaveilee vauvasta, kun vanhimmat lapset ovat jo aikuisia tai ainakin koulussa. Naisen biologinen tehtävähän on synnyttää lapsia ja huolehtiä heistä :heart: .
 
Jokainen elämäntilanne on erilainen ja siihen sopii lapsi/lapsia tietyssä vaiheessa. Tämän hetken jokainen omalta osaltaan tietää parhaiten. Jokainen nainen joka lapsen saa, on paras äiti lapselleen. Tähän ei ikä vaikuta. :)
 
En oikein mitään mieltä sen enempää kuin 20-40-vuotiaista äideistä. Elämän mies saattaa löytyä vasta myöhemmin tai voi olla uusperhe, jossa lapsi halutaan uuden puolison kanssa.

Mutta varmaan on rankkaa, jos on jo murkkuikäisiä aloittaa pikkulapsiperhevaihe alusta.
 
Sitä mieltä että onpahan turhat nuoruuden hössötykset jäänyt taakse,voi antaa täysillä lapselle kaiken oppimansa ja parhaansa.Minä olen 17v ja 10 v äiti,sain viimeiseni 36v,joka nyt 1v8kk,ja voin kertoa että paras mahdollinen äiti olen todella vasta nyt.vaikka tietysti mielestäni olen jokaisen kohdalla ollut todella hyvä äiti.Sitä vaan kummasti nuo arvojärjestykset loksahtaa kohdalleen vasta myöhemmällä iällä,sille ei vaan voi mitään.Sanonpa että kyllä ap sullakin ovi tulla sellainen elämäntilanne kohdalle vielä 40v ja jälkeen että haluat vielä tehdä yhden,muista silloin tämä ehdotomuutesi asiassa...Kaikki kun ei ole mustaa ja valkoista,mistä tiedät ettet esim eroa miehestäsi,ole uuden kanssa silloin jolla ei ole vielä omia lapsia ja kovasti haluatte yhteisen?Et mistään voi tietää.Isolla osalla meistä kypsinä vielä lapsen saaneista on juuri näin käynyt,mitä väärää siinä on?Aika harva nainen jolla on vähnintäänkin murkkuikäinen jo,on vielä sama mies kuin esikoisen synnyttyä.Tämä on totuus.Ja juuri tollanen nuorten naisten ehdottomuus jää pois kypsässä iässä,mikä lapselle parempaa olisi kuin se ettei tyhmää ehdottomuutta kasvatuksessa enää ole??Sen sijaan kasvatuksessa käytetään järkeä ja tunnetta ja kokemusta.
 
Jatkan edelliseen että vaikka puhuit esikoisen tekemisestä,pätee edellisen kommenttini järejenkäyttö silti,vaikka ei kokemusta lapsenhoidosta olisikaan.eihän sitä ole 20 vuotiaillakaan,ja lisäksi heiltä ppuuttuu järki ja elämänkokemus.ja huom:olen ollut itsekin esikoisen äiti 20v iässä...Eli en mollaa vaan faktaa latelen.
 
Niin,minä olen varma että meidän lapsiluku on täynnä.Kirjoitin omasta tilnteesta,minä en halua lapsia enää 40v.Kysymys kuuluikin että voisitteko te kuvitella itsellenne lapsia vielä nelikymppisinä? En tuomitse ketään.En ole koskaan haaveillut suurperheestä,meillä on kolme lasta ja lapsiluku on täynnä.Ihan sama tulisiko ero tms,minä en lapsia enää halua.

T.alkuperäinen kysyjä
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.01.2006 klo 08:51 anne-68 kirjoitti:
Sitä mieltä että onpahan turhat nuoruuden hössötykset jäänyt taakse,voi antaa täysillä lapselle kaiken oppimansa ja parhaansa.Minä olen 17v ja 10 v äiti,sain viimeiseni 36v,joka nyt 1v8kk,ja voin kertoa että paras mahdollinen äiti olen todella vasta nyt.vaikka tietysti mielestäni olen jokaisen kohdalla ollut todella hyvä äiti.Sitä vaan kummasti nuo arvojärjestykset loksahtaa kohdalleen vasta myöhemmällä iällä,sille ei vaan voi mitään.Sanonpa että kyllä ap sullakin ovi tulla sellainen elämäntilanne kohdalle vielä 40v ja jälkeen että haluat vielä tehdä yhden,muista silloin tämä ehdotomuutesi asiassa...Kaikki kun ei ole mustaa ja valkoista,mistä tiedät ettet esim eroa miehestäsi,ole uuden kanssa silloin jolla ei ole vielä omia lapsia ja kovasti haluatte yhteisen?Et mistään voi tietää.Isolla osalla meistä kypsinä vielä lapsen saaneista on juuri näin käynyt,mitä väärää siinä on?Aika harva nainen jolla on vähnintäänkin murkkuikäinen jo,on vielä sama mies kuin esikoisen synnyttyä.Tämä on totuus.Ja juuri tollanen nuorten naisten ehdottomuus jää pois kypsässä iässä,mikä lapselle parempaa olisi kuin se ettei tyhmää ehdottomuutta kasvatuksessa enää ole??Sen sijaan kasvatuksessa käytetään järkeä ja tunnetta ja kokemusta.

Mulla on sama mies edelleen ja en halua enää 40v lapsia lisää. Aika moni myös TIETÄÄ haluaako enempää lapsia missään iässä vai ei. Ei siinä minusta ole mitään mustavalkoista vaikka tietäisikin mitä haluaa. Myös lapsilukumäärän suhteen.
Minusta nelikymppisenä on ihanaa jo keskittyä muihin asioihin kuin vauvan hoitoon. Kukin tehköön miten haluaa mutta mä en halua enää lapsia. Ei se pienten lasten hoito sentään niin ihanaa ole. :)
Ja tuosta ehdottomuudesta sanon, että minusta ehdottomuudessa sinänsä ei ole mitään väärää. On hyvä, että ihmisillä on selkeitä mielipiteitä. Paljon parempi on tietää mitä elämältä haluaa kuin haahuilla kaikkien muiden mielipiteiden mukaan.
 
Kyllä varmasti haluaisin jos sellainen mahdollisuus suotaisiin. Toki riippuu lapsiluvusta yms. kun siinä iässä. Mutta muutoin minusta ok.

Hyvä ystävättäreni sai ekansa 42-v. ja on kyllä virkeämpi äiti kuin moni minun ikäiseni (hieman yli 30-v.).
 
Tunnen itse useita äitejä, jotka ovat saaneet esikoisensa vasta 40+ ja hyvin on mennyt. En itse pidä sitä minään ihmeenä, sillä tunnen toisaalta äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa reilusti alle kaksikymppisinä ja heilläkin on ihan yhtä hyvin mennyt.

Ei äitiys ikää katso. :wave:
 
En ole mitään erityistä mieltä minkään ikäisistä äideistä. Jokainen päättäköön itse, mikä on itselle sopiva ikä tulla äidiksi, mikä hyvä lapsiluku ja lasten ikäero. Ei siinä pidä ja saa ikää katsoa.
 
Hei. Minä olen saanut ensimmäisen lapseni 20v, lapsia minulla on tällä hetkellä 5kpl , nuorimmaiseni ovat 6v kaksostytöt. Vaikka olenkin jo 45vuotias, ikä josta niin paljon kommentteja annetaan, ja arvostellaan. Kuitenkin minulla on vieläkin kaipaus, jospa vielä yksi pieni käärö minullekkin suotais. Paljon puhutaan että olemme jo mummuja, joka todellakin olenkin, onhan minulla jo kaksi lastenlastakin. Ja myös manataan toinen koipi haudan partaalle, mutta jospa olenkin tullut sukuuni ja saan elää lähes sata vuotiaaksi hyvässä kunnossa, olisihan minulla vielä jotakin elämän eväitä lapselle antaa, ainakin mahdollisuus elämään jos ei muuta.Vastauksena esikoisen odotukseen; onnea sinulle!
 
Tosiasia on se, että kolmikymppisinä ette tiedä mikä on mieli nelikymppisenä. Kyllä minäkin esikoisen saatuan 20-vuotiaana pidin nelikymppisiä äitejä ikäloppuina. En ollenkaan ymmärtänyt , että niin vanhana vielä lapsi tehdään. Mutta niin vain ajatukset muuttuvat kun vuodet kuluvat. Nämä ikäasiat on sellaisia, että ei pitäisi kovin kärkevästi puuttua toisten tekemisiin. Äiti on äiti. Rikkauttahan se on, että on eri-ikäisiä mammoja.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.01.2006 klo 23:24 jam kirjoitti:
Tosiasia on se, että kolmikymppisinä ette tiedä mikä on mieli nelikymppisenä. Kyllä minäkin esikoisen saatuan 20-vuotiaana pidin nelikymppisiä äitejä ikäloppuina. En ollenkaan ymmärtänyt , että niin vanhana vielä lapsi tehdään. Mutta niin vain ajatukset muuttuvat kun vuodet kuluvat. Nämä ikäasiat on sellaisia, että ei pitäisi kovin kärkevästi puuttua toisten tekemisiin. Äiti on äiti. Rikkauttahan se on, että on eri-ikäisiä mammoja.

Minä tiedän mitä haluan vaikka olenkin kolmekymmentä.Haluan tehdä muutakin kuin synnyttää ja olla raskaana.Meillä on kolme lasta (1 erityislapsi),ihan tarpeeksi on hommaa kolmen kanssa.Minusta tätä päätöstä voi verrata vaikka siihen että joku haluaa olla lapseton.Ei se mieli muutu kaikilla ;),meitä ihmisiä on joka lähtöön :)
 

Yhteistyössä