Sitä mieltä että onpahan turhat nuoruuden hössötykset jäänyt taakse,voi antaa täysillä lapselle kaiken oppimansa ja parhaansa.Minä olen 17v ja 10 v äiti,sain viimeiseni 36v,joka nyt 1v8kk,ja voin kertoa että paras mahdollinen äiti olen todella vasta nyt.vaikka tietysti mielestäni olen jokaisen kohdalla ollut todella hyvä äiti.Sitä vaan kummasti nuo arvojärjestykset loksahtaa kohdalleen vasta myöhemmällä iällä,sille ei vaan voi mitään.Sanonpa että kyllä ap sullakin ovi tulla sellainen elämäntilanne kohdalle vielä 40v ja jälkeen että haluat vielä tehdä yhden,muista silloin tämä ehdotomuutesi asiassa...Kaikki kun ei ole mustaa ja valkoista,mistä tiedät ettet esim eroa miehestäsi,ole uuden kanssa silloin jolla ei ole vielä omia lapsia ja kovasti haluatte yhteisen?Et mistään voi tietää.Isolla osalla meistä kypsinä vielä lapsen saaneista on juuri näin käynyt,mitä väärää siinä on?Aika harva nainen jolla on vähnintäänkin murkkuikäinen jo,on vielä sama mies kuin esikoisen synnyttyä.Tämä on totuus.Ja juuri tollanen nuorten naisten ehdottomuus jää pois kypsässä iässä,mikä lapselle parempaa olisi kuin se ettei tyhmää ehdottomuutta kasvatuksessa enää ole??Sen sijaan kasvatuksessa käytetään järkeä ja tunnetta ja kokemusta.