Mitä mieltä olet tälläisestä kiusaamisesta?

["Satu"]

Hei! Olen 15- vuotias tyttö joka on kestänyt yli 7-vuotta kiusaamista. Kiusaaminen alkoi ekaluokalla, olin selvästi muita oppilaita lihavempi. Olen aina ollut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä porukassa. Suurin syy kiusaamiselleni on ollut minun ulkonäköni. On todella ahdistavaa käydä missään julkisilla paikoilla kun tuntuu että jokainen ihminen katsoo mua pahasti ja ajattelee "hyi, kuinka hirvee".

Eli miten mua kiusataan no...
Pojat tykkäs ja tykkää vieläkin tehdä sellasta että ne varastaa kavereiden tavaroita (yleensä takkeja tai lippiksiä) ja heittelevät niitä mua päin. Se kyseinen tavara "saastuu" jos se koskee muhun. Ai miksi se saastuu? koska olen niin ällöttävä eikä sen takia muhun haluta koskea. Olen vähän niinkuin esine jolla kiusataan muita. Sama periaate oli ala-asteella. Opettajilla oli käytössä rullatuolit, joilla pojat tykkäs kovin rullailla. Pojat yleensä tekivät silleen että rullasivat kaverinsa mua tai mun pulppettia päin, koska, edelleenkin olin vastenmielinen ja jos joku muhun koski, saastui.

Ja vielä toinen esimerkki:
Kuvitellaan että joku poika on häiriköiny tunnilla, opettaja varoittaa että jos ei poika ole hiljaa hänet siirretään jonnekin muualle istumaan. Tähän muut pojat sanovat "Laita se Satun viereen istumaan" ja se häiriköinyt poika siihen: "No hyi, mee itte sinne Satus viereen ku näytät niin sitä rakastavan!" ja sitten tulee kaikki hyi huutelut perään muiltakin luokan pojilta.

Jos satun kulkemaan pojan/poikien ohi kommentit ovat täälläsiä:
"*kröhöm* *kröhöm* *nauraa*" "Hyi mikä toi on!" "Läski." ja sitä rataa.

Omasta mielestäni olen ihan hyvännäköinen, mutta ihmisten ilmoilla (varsinkin TEINIpoikien) tunnen itteni mitättömäks ja maailman rumimmaks ihmiseks.

 

["Satu"]

up, tarviin apua

 

[..]

No eihän toi oikein ole. Onko aikuiset tietoisia tästä? Puhu asiasta. Huutele takaisin ilkeitä kommentteja, keksi jotain oikein nasevaa.. Älä näytä heille että sinuun sattuu, sitä ne just odottaa. Miten tytöt suhtautuu sinuun, onko sinulla kavereita? Voi olla että pojat vaikka tykkäisivätkin sinusta, ei sitä koskaan tiedä.

 

[TrueBlood]

Olisiko mitään ammattilaisen kanssa juttelu?

 

[äx2]

Ihan järkyttävää, että tuommoista kiusaamista sallitaan koulussasi. Eikö opettja ole puuttunut siihen millään tavalla?

Ensinnäkin: et ole saastunut, vaan ihan tavallinen nuori tyttö. Todella suututtaa, kun otetaan silmätikuksi koulussa sellaisia henkilöitä, jotka ovat vähän poikkeavannäköisiä tms. Siihen riittää vino nenä, hörökorvat, liian lyhyt, pitkä, liian paksu ym.

Jostakin pitää löytää takaisin itseluottamus. Vuosien kiusaaminen jättää jäljet keneen tahansa, jota kiusataan. Voitko jutella terveydenhoitajalle, että tarvitset vahvistusta itsetunnollesi, koska sinua on kiusattu tosi pitkään? Siitä voisit lähteä liikkeelle.
Jaksamista sinulle!

Tyttö sinä olet tähti!

 

["Satu"]

Käyn terapiassa viikottain ja kiusaamisesta on puhuttu paljon vanhempien ja opettajien kanssa, silti se kiusaaminen ei tunnu loppuvan... en tiedä enää mitä pitäs tehdä..

 

[TrueBlood]

[QUOTE="Satu";26432064]Käyn terapiassa viikottain ja kiusaamisesta on puhuttu paljon vanhempien ja opettajien kanssa, silti se kiusaaminen ei tunnu loppuvan... en tiedä enää mitä pitäs tehdä..[/QUOTE]

Koulukiusaamisesta voi tehdä rikosilmoituksen. Pyydä vanhempiasi ottamaan yhteyttä ylemmälle taholle, jos ei opettajat ja rehtori saa kiusaamista loppumaan.

 

["vieras"]

Oletko kysynyt vanhemmiltasi mahdollisuutta vaihtaa koulua?
Ei varmasti hirveästi sinua haittaa vaikka pidemmän koulumatkan kulkeminen, kunhan tuo asiaton sikailu saadaan loppumaan?

Sinä olet ihan tavallinen tyttö ja nuo pojat ovat väärässä ja idiootteja.
Todennäköisesti saat noille naureskella 15v kuluttua, ainakin oman peruskoulun kiusaajista tuli melkein kaikista uskomattomia luusereita.

 

[äx2]

Seuraavan kerran kun kuulet jonkun kommentoivan mitään siihen kiusaamissuuntaan: suutu ihan älyttömästi. Huudat niin kovaa kuin jaksat: nyt loppu tuo kiusaaminen! Minä olen kuunnellut monta vuotta tuota valitustakiusaamista/ininää, nyt tuli loppu tuolle p*skalle! Jos eivät lopeta, niin vaadit, että opettaja selvittää asian heti paikalla ja he saavat julkisesti pyytää sinulta anteeksi. Sen jälkeen menet joka ikinen kerta ilmoittamaan koulun rehtorille/opettajalle.

Kerro rehtorille ja opettajalle etukäteen, ettet jaksa enää kiusaamista ja sopiiko, että tulet heti kertomaan. Sen jälkeen rangaistukseksi jälki-istuntoa ja anteeksiyyntö. Oppii kiusaajat jossain vaiheessa ehkä jotain. Eivät varmaan ymmärrä, että se voi oikeasti vahingoittaa toisen elämää tosi paljon.

Siskoani koulukiusattiin ja on jättänyt arvet. Hän harmittelee jälkeenpäin, että miksei sanonut takaisin ja kovaa. Vaikeaa se tosin on. Jälkikommentit on varmaan tyyliin: nyt se sekosi tmv. Mutta oletpahan näyttänyt mistä sinut on tehty ja ettet enää hyväksy kiusaamista.

Temppiä ja jaksamista! Tuollaisten limanuljaskoitten takia ei kannata elämääsi pilata.

 

[äx2]

[QUOTE="vieras";26432124]nuo pojat ovat väärässä ja idiootteja.
Todennäköisesti saat noille naureskella 15v kuluttua, ainakin oman peruskoulun kiusaajista tuli melkein kaikista uskomattomia luusereita.[/QUOTE]

Luuseri-kommentissa voi olla perää

 

["vieras"]

Aivan järkyttävää. Tollaisesta voi tosiaan tehdä rikosilmoituksen. Poliisiin yhteys ja rikosilmoitusta peliin.
Rikosilmoitus tehdään niin että vastaajina ovat kiusaajien vanhemmat jos syytetyt ovat alaikäisiä. Se parhaiten tehoaakin.
Menkää poliisilaitokselle, kertokaa tämä juttu ja tehkää ilmoitus.

 

["Satu"]

Seuraavan kerran kun kuulet jonkun kommentoivan mitään siihen kiusaamissuuntaan: suutu ihan älyttömästi. Huudat niin kovaa kuin jaksat: nyt loppu tuo kiusaaminen! Minä olen kuunnellut monta vuotta tuota valitustakiusaamista/ininää, nyt tuli loppu tuolle p*skalle! Jos eivät lopeta, niin vaadit, että opettaja selvittää asian heti paikalla ja he saavat julkisesti pyytää sinulta anteeksi. Sen jälkeen menet joka ikinen kerta ilmoittamaan koulun rehtorille/opettajalle.

Kerro rehtorille ja opettajalle etukäteen, ettet jaksa enää kiusaamista ja sopiiko, että tulet heti kertomaan. Sen jälkeen rangaistukseksi jälki-istuntoa ja anteeksiyyntö. Oppii kiusaajat jossain vaiheessa ehkä jotain. Eivät varmaan ymmärrä, että se voi oikeasti vahingoittaa toisen elämää tosi paljon.

Siskoani koulukiusattiin ja on jättänyt arvet. Hän harmittelee jälkeenpäin, että miksei sanonut takaisin ja kovaa. Vaikeaa se tosin on. Jälkikommentit on varmaan tyyliin: nyt se sekosi tmv. Mutta oletpahan näyttänyt mistä sinut on tehty ja ettet enää hyväksy kiusaamista.

Temppiä ja jaksamista! Tuollaisten limanuljaskoitten takia ei kannata elämääsi pilata.

Olen huutanut yhdelle pojalle monta kertaa, kertonut opettajille ja vanhemille kiusaamisesta. Poikaa on rangaistu monta kertaa mutta silti se poika ei vaan lopeta! eli kiusaamista vielä tapahtuu esim. hän haukkuu seläntakana kaveriporukan kanssa, osoitellee sormella ja naureskelee kun kävelen ohi.

Muuten, onko teillä jotain vinkkejä itsetunnon kohottamiseen? Se ei oo kiva tuntee itteensä kokoajan rumaks ja mitättömäks..

 

[----]

Mua kiusattiin samalla tavalla ja se loppu aikanaan kun en enää kiinnittäny huomioo. Vaikeeta se oli mut pitää pysyy vahvana. Tsemppii <3

 

["hmm"]

Pojathan ovat reiluja ja rehellisiä. Suoraa toimintaa.

 

["lähettäjä"]

Itsellä on myös tuo itsetunto-ongelma, okei olen ohittanut teini-iän, mutta niin, yritän myös löytää tapoja parantaa sitä. Yksi juttu on se, että haen vähän perspektiiviä omiin ongelmiini, hyvänä lähteenä toimii Liviltä näkyvä Heimonaiset (oikeasti, omat ongelmat tuntuu suht pieniltä kun katsoo ohjelmaa missä lapset ovat yhtä hymyä vaikka ovat sairaita, naiset ovat vahvoja vaikka ovat menettäneet miehensä yms.). Aikaajoin tulee hankalia hetkiä, mutta silloin kysyn itseltäni, että miksi minun pitäisi istua johonkin nykyajan ulkonäkömuottiin? Tai mitä sitten jos en koulutukseltani ole insinööri niinkuin 99% tutuistani? Niin, mitä sitten?

Minua myös kiusattiin peruskoulussa ja vielä ammattikoulussakin, vaikka siellä kiusaaja ei sitä (ehkä) tiedostanut. Ammattikouluaikainen kiusaaminen vaikuttaa vieläkin, joten älä kulta alistu siihen. Olisimpa minä osannut sanoa omalle haukkujalleni jotain takaisin, mutta en osannut ja se vaivaa. Minä olin meidän luokan nuorin tyyppi ja uskokaa tai älkää, minua kiusattiin sen vuoksi! Edelleenkin siis tunnen itseni hyvin vähäpätöiseksi ihmiseksi koska olen niin nuori, haloo! Mutta siitä on vaikea päästä irti.

Voimia sinulle, toivottavasti löydät jonkun ratkaisun. <3

 

[luppissi]

Hei!

Tiedän miltä sinusta tuntuu! Itse olin kanssa peruskoulussa kiusattu juurikin ylipainoni ja ulkonäköni takia. Vielä 10 vuotta myöhemminkin tunnen oloni rumaksi ja läskiksi. Tilannettani ei helpota yhtään se, että entiset mieheni tekivät samaa kuin kiusaajani. Eli kuittailivat tavalla taikka toisella ylipainostani. Heidän mielestään he heittivät todella "hyvää" vitsiä painostani ja ulkonäöstäni. Vaikka totuudessa se satutti joka kerta syvältä sisimmästäni.

Tällä hetkellä teen töitä itseni kanssa ulkopuolisen avustuksella, että saisin itsetuntoni takaisin edes jotenkin. Aikaa on kulunut vuosia viimeisistä pahoista sanoista. Nykyinen mieheni kun rakastaa minua kiloineni.

Mutta se miten tästä kaikesta olen päässyt yli ei ole ollut millään tavoin helppo reissu. Takapakkia olen ottanut ja tulen ottamaan vielä pitkän aikaa. En näe peilistä kaunista naista, vaikka moni sanoo minun kaunis olevankin. En koe olevani. Peilistä kun joka kerta tuijottaa takaisin suohirviötäkin rumempi otus.

Nykyisin olen alkanut tekemään elämäntapa remonttia. Niin ruokieni suhteen kuin myöskin käytökseni ja suhtautumiseni kanssa toisia ihmisiä kohtaan. Nykyisin saan vielä välillä kuulla kommenttia ulkonäöstäni, mutta en enää yksinkertaisesti jaksa välittää siitä. Sanat satuttavat kyllä joka kerta syvältä, mutta en halua näyttää sitä ulospäin. Joskus saatan sanoa todella pahastikin takaisin. En ole siitä ylpeä, mutta se on vain yksi keinoni pärjätä tässä maailmassa, jossa jokaisen naisen tulisi olla missin mitoissa oleva iso tissinen platina-blondi. En sellainen ole enkä koskaan tule edes olemaan.

Tällä hetkellä vaikka itsetuntoni onkin pohjalla edelleen, olen oppinut katsomaan itseäni hiukan hellemin. En enää niin pahasti arvostele itseäni, vaan katson itsestäni niitä hyviä puolia ja kehun itseäni niistä. Huonoina päivinä en todellakaan itsestäni löydä mitään hyvää, mutta onneksi niitä alkaa olemaan kokoajan vähemmän.

Sinulle aloittaja. Olet pahassa tilanteessa. Ja tiedän todella miten sanat satuttavat. Muista kuitenkin ettet ole saastunut otus, eikä sinusta tartu tauteja. Olet kaunis ja hyvä ihminen sanoipa muut mitä tahansa. Anna kiusaajien olla omassa arvossaan. Tiedän että se on vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Katso itseäsi peilistä ja mieti mitä kaunista ja hyvää sinussa on ulkoisesti. Sinussa on paljonkin kaunista myös ulkoisesti. Kilot ovat vain kuorta, joiden alla on ihana ihminen kuitenkin. Kiusaajat eivät uskalla katsoa sinne kuoren alle. Pelkäävät että heitäkin alettaisiin syrjimään jos heistä joku uskaltaisi sinuun tutustua paremmin.


Olen pahoillani jos tekstini on loikkivaa ja irtonaista. Yritin laittaa mahdollisimman paljon pieneen tilaan (

 

["luppis"]

prkl.. ei tää kone taas toimi niinko tahtoisin..

Mut siis piti jatkamani vielä.. nii.. ajatus katkes sit totaalisesti ku kone alko kettuileen mulle. Jatkan siis joku toinen hetki kun saan ajatukseni kasaan taas..

Sen kuitenkin haluan vielä sanoa sinulle aloittaja, että anna kiusaajille heidän oma arvonsa! He eivät ole kauniimpia kuin sinä, he eivät ole parempia kuin sinä.

 

["vieras"]

Mulla oli kans aikoinaan tollasta mut ei ylipainon vaan muun ulkonäkö-syyn takia.. se oli hirveetä, mietin jo itsemurhaakin silloin aikas paljon... kaikki helpotti kun pääsi peruskoulusta ja ihan toiseen kouluun kauas kiusaajista, en puhunut enkä puhu vieläkään sanallakaan kiusauksesta kenellekkään, en vaan pysty siksi koska sit se leimais mut edelleen ja sitä en halua, vaikka joku mua ymmärtäiskin.. mut jokatapauksessa se auttaa kun pääsee uuteen porukkaan jossa roolia pääsee vaihtamaan ihan toiseksi, eikä kukaan tiedä että sua on kiusattu jos et sitä itse näytä.. tsemppiä!

 

["hei"]

Eniten vaikuttaa se, miten itse koet asian. Osaatko sivuuttaa nuo kommentit vai pohditko niitä yksinäsi? Eihän tuo kivaa ole. <katsoin juuri dokkaria Jope Ruonansuusta, jota oli kiusattu koulussa. Ja ei kyllä tänä päivänä uskoisi, että hän on se kiusattu. Hyvä itsetuntoa auttaa paljon, mutta kyllä tuohon pitää puuttua. Toivottavasti olet puhunut asiasta jollekin ja toivottavasti sinulla on ystäviä! Voimahali. t. itsekin kiusattu

 

[saman kokenut]

Tutulta kuulostaa. Mua kiusattiin ekaluokasta lukion loppuun. Ysiluokkaan asti kiusaaminen oli kuvailemaasi ja olisin ollut onnellinen, jos siihen olisi tullut joskus edes päivänkin tauko. Aina vain sanottiin, että kyllä se siitä. Lukiossa kiusaaminen muuttui "vain" eristämiseksi, joka ei ollut helppoa, mutta ainakin sain olla rauhassa. Niin, ja yläasteella opettajat ja vanhempani olivat jopa sitä mieltä, että kiusaaminen on oma vikani, koska olen niin lihava. Kun laihduttaisin, niin ei enää kiusattaisi. Laihduinkin sitten nolladieetillä kymmenisen kiloa, mutta kiusaaminen jatkui.

Minulla kiusaaminen loppui siihen, kun ylioppilasjuhlien jälkeen nostin kytkintä ja lähdin välivuoden viettoon ulkomaille. Välivuosi venyi sitten venymistään, edelleenkin olen täällä. Olen löytänyt ihania ihmisiä ympärilleni, joita kiinnostaa se, mitä olen. Itseluottamus on kasvanut ja nyt kannan kiloni kunnialla. Perhekin minulla on.

Kiusaajistani tiedän, että he ovat nykyään pienelle paikkakunnalle jääneitä kouluttamattomia luusereita, joiden elämän kohokohta on, kun pääsee perjantaina baariin.

 

["Satu"]

[QUOTE="hei";26433357]Eniten vaikuttaa se, miten itse koet asian. Osaatko sivuuttaa nuo kommentit vai pohditko niitä yksinäsi? Eihän tuo kivaa ole. <katsoin juuri dokkaria Jope Ruonansuusta, jota oli kiusattu koulussa. Ja ei kyllä tänä päivänä uskoisi, että hän on se kiusattu. Hyvä itsetuntoa auttaa paljon, mutta kyllä tuohon pitää puuttua. Toivottavasti olet puhunut asiasta jollekin ja toivottavasti sinulla on ystäviä! Voimahali. t. itsekin kiusattu[/QUOTE]

Vaikka kuinka niistä kommenteista yrittää olla välittämättä ne jää ilkeästi pyörimään mielessä ja alan pohtia mikä mussa on vikana kun muut kiusaa. Itsetunto ei ihan heti nouse pilviin, kuljen vanhoissa vaatteissa ja sotkuisessa tukassa koska piilottelen itseäni. Kaapissa mulla olis paljon nättejä juttuja; mekkoja, röyhelöhameita, koruja... täytyy saada vaan rohkeutta niiden käyttämiseen. Viime kerralla kun laitoin nätit vaatteet päälle, mekon ja kaikki, vastaanotto ei ollut kovin positiivista. Joten vähän pelottaa. Täytyy varmaan vaan seisoa peilin edessä ja hokea "minä olen kaunis ja muut ovat väärässä".

 

[wanja]

Itse olin myös kiusattu koko peruskoulun. Helvettiä se oli ja vieläkin itsetunto heittelee häränpyllyä. Yläkoulussa voi olla vaikka ihan mieletön kaunotar ja silti saa kuulla vaikka millasia alentavia kommentteja ulkonäöstään. Älä hätäile, se ei pidä paikkaansa, kiusaajat vaan sattuu tietämään, että ulkonäkö on sellainen asia millä on helppo satuttaa. Itse vaihdoin peruskoulun jälkeen paikkakuntaa ja menin lukioon. Kappas, siellä olikin onneksi jo ihmiset vähän kasvaneet ja minä en ollutkaan enää "ruma" ja "lihava", vaan pojat kuolas miun perään Ne entiset kiusaajat asuuvat vieläkin siellä pikkukylällä ja juovat kaljaa amiksessa ja eivät saa elämässään mitään aikaseksi. Ovatpa itse nyt niitä lihavia ja rumia (ja kaljuuntuvia ). Minä olen upea kaunotar, pääsin lukiosta hyvin arvosanoin ja äippäloman jälkeen jatkan opintoja yliopistossa. Vaikka se peruskoulu onkin tällä hetkellä helvettiä, niin sietlä kun pääset voit alkaa kukoistamaan ja unohtaa ne luuserit

 

["minä"]

Jotenkin alkaa niin suututtamaan kun lukee tällaisia alotuksia, ja kiusaamista ei saada kuriin, vaikka mitä tehtäis. Kiusaaminen ei ole milläänlailla hyväksyttyä. Ja järeät keinot käyttöön, ja vanhempiesi vastuulla on hoitaa asiat vaikka sitten poliisien kanssa.

Oletko löytänyt netistä esim. vertaistukiryhmiä, koska et todellakaan ole yksin asiasi kanssa

 

[äx2]

Hei aloittaja. Kysyit miten itsetunnon saa kohotettua. Aikaa ja ohjausta siihen tarvitaan. Suosittelen hakemaan kirjastosta aineistoa liittyen huonon itsetuntoon. En kyllä tiedä löytyykö sinulle sopivaa kirjaa. Mielestäni yhteiskunnan eli sinun tapauksessa koulun terveydenhoidon pitää puuttua asiaan ja auttaa siinä kiusaamis- ja itsetunto-asiassa. Jaksamista sinulle! Ota rohkeasti hienot vaatteet käyttöön. ajattele kiusaajia sellaisiksi inisijä-pikkuitikoiksi, jotka eivät voi sinulle mitään.

 

["Vieras"]

Jos tiedät niiden poikien nimet, niin mitä jos kävisit kirjoittamassa poikien ja tyttöjen vessojen seiniin viestejä kyseisistä tyypeistä? Jos tiedät jotain ilkeää, sen parempi, mutta jos et niin vaikka "Poika x tykkää ottaa suihin poika y:ltä", "Poika x käyttää tyttöjen vaatteita", "Poika x pettää muijiaansa x:n kanssa", "X on lelli-hienosto-paska" "Poika x ja poika y runkkasivat toisiaan (päivämäärä) tässä kopissa", "X nussii kehitysvammaisia/raiskaa sammuneita/kähmii pikkutyttöjä" jne. Tuskin tuota noiden nilkkien kiusausta saadaan loppumaan mutta ansaitsisivat itse saada vähän samaa lääkettä.