Mitä mieltä äidistäni? Hänen käytöksensä...

[vierailija]

Puhuin äitini kanssa puhelimessa ja äitini sanoi, että kun olin lapsi (itseasiassa hän puhui tästä myös kun olin lapsi, muistan sen kyllä) niin minusta olivat jotkut ihmiset puhuneet jotain pahaa. Eli siis sanoneet minun käytöksessäni olevan jotain vikaa. Mutta että koska äitini ei ole juoruilija, niin hän ei kerro, mitä he sanoivat.
No, mä kysyin, että sano edes asia, josta he valittivat, niin ei, äiti ei sano. Ja edelleen hän sanoi, että ei kerro keitä nämä olivat jne.
No, mä sanoin siiten äidilleni, että no miksi mun pitäisi piitata siitä, mitä nämä randomit ihmiset ovat olleet minusta mieltä, niin äitini sanoi, että "no että tulisit muitten kanssa paremmin toimeen".
Ensinnäkin, tuohan ei auta siinä yhtään, koska mulle ei edes kerrottu, mitä oli sanottu ja toisekseen silloinhan en voi itse edes arvioida, onko asia oikeasti sellainen, että minun tulisi siitä välittää. Eli eikö kyseessä ole äitini taholta henkinen manipulointi, oikeastaan sellainen ehkä 5-vuotiaiden tasolta tehtävä, jossa ainoa tarkoitus on saada uhri omaan talutusnuoraan? Koska ei lapsi osaa todellakaan arvioida, milloin voi jättää muiden moitteet omaan arvoonsa, eikä varsinkaan, kun tietoja moitteista ei kerrota. Ei kerrottu siis silloin lapsuudessakaan.
Mutta minä sanoin sitten äidille, että niin, mutta että ethän sinäkään koskaan muuta toimintatapojasi, jos SINULLE sanotaan, että olet toiminut väärin jotakuta toista ihmistä kohtaan. Äiti kysyi minulta, että kuka sanoo, mä sanoin, että minä. "Sinuun en luota" äiti sanoi.
Hmm, very well, älä luota sitten, menetä minut mieluummin, mutta siis kysyin,,että no miksi minun olisi sitten pitänyt välittää siitä, mitä minusta sanotaan? Pitkä hiljaisuus, sitten äiti löi luurin kiinni.

 

[vierailija]

Siis minkälainen äiti oikein tieten tahtoen haluaa lapselleen pahan olon, että lapsi voi ajatella jonkun jossain loukkaantuneen jostain, mitä lapsi on tehnyt, mutta et saa tietää, mistä, mitä olet tehnyt, mistä tapauksesta puhutaan ja kuka on kyseessä?
Tällaista äitini halusi minulle. Ja teki minulle. Eikö olekin hirveää? Eiköhän tarkoituksena ollut ainoastaan minun manipuloimiseni, äänen vieminen minulta. Tai siis sen viemisen yritys. Olen yli neljäkymmentä, ja vasta nyt vyyhti, jossa menetinkin ääneni vuosiksi, alkaa purkautua. En siis täysin sitä menettänyt, mutta ulkoisesti kylläkin. Ulospäin siis näytti sille.

 

[vierailija]

Minun mielestäni äitini on narsisti(nen). Vain narsistisesti häiriintynyt ihminen ei edes huomaa manipuloivansa, eikä se mene jakeluun edes rautalankamallista hänen naamalleen väännettynä. Ehkä totuus itsestä on liian vaikea kohdattavaksi, koska torjuu sen, kuten narsisti. Narsisti ei tajua, narsistinen ihminen torjuu täysin, eli on käytännössä kuin narsisti.
Vasta mentyänikin narsistin uhreja ymmärtävään terapiaan, ovat ongelmani lähteneet ratkeamaan. Sitä ennen edes terapia ei auttanut minua.
Hassua muuten, törmäsin yksi päivä minua noin 1-2vuotta (en muista enää tarkemmin) hoitaneeseen terapeuttiin. Hän kysäisi, mitä minulle kuuluu. Kerroin hänelle, että olen taas terapiassa, ja että tajusin, että äitini on narsistinen, joten se on siis terapian uusi vinkkeli. Niin tyyppi vastasi mulle venyttäen hieman sanojaan "vai narsisti..." spontaani reaktio siis, ei varmaan oikein osannut odottaa sitä. Heh, kuvaa hyvin suomalaisen terapian tasoa, jossa ei tosiaan uskota kellään lapsella olleen narsistisia vanhempia Niin, eihän narsisteja ole kuin saduissa, puolisoina, työpaikoilla ja anoppeina. Äiteinä ei koskaan
ap

 

[Fantzu]

Tuohon multa loppuisi yhteydenpito. Ei jatku ennen kuin saisin tietää ne asiat mitä hän ei sanonut.

 

[vierailija]

Tuohon multa loppuisi yhteydenpito. Ei jatku ennen kuin saisin tietää ne asiat mitä hän ei sanonut.

Nii-in. Mulla syyt lopettaa yhteydenpito on se, miten hän satutti minua tuolla, miten minä olen viettänyt elämäni näihin päiviin saakka tuntien epämääräisesti, miten minussa on jotakin syytä muiden pahaan oloon, jotain vikaa, mihin en voi itse vaikuttaa. Ammun mielessäni jokaisen, joka sanoo ihmisen voivan vaikuttaa itse omaan hyvinvointiinsa. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. En minä ainakaan tuossa saanut lapsena itse vaikuttaa siihen, että valitsen ympärilleni vain reiluja ihmisiä, enkä minä voinut mitään sille, etten ymmärtänyt, että äiti toimi väärin ja että tuo oli henkistä väkivaltaa.
Sekin suunnilleen narsismille tuhahtanut terapeutti hoitaa paraikaakin kaltaisiani, joille ei osaa antaa apua, koska ei ymmärrä narsistisien vanhempien uhreja.
ap

 

[vierailija]

Enkä minä ole itse itselleni antanut apua selviytyä tästä kaikesta. En minä ole itse ollut vastuussa omasta hyvinvoinnistani. On egoistista kuvitella niin. Olen ollut onnekas, että minua on osattu auttaa, ttä kaikki eivät ole kuin äitini ja että hyvin harva on tajunnut, millaista apua mä tartten. Suurin osa ei ole tajunnut, eikä mulle ole ollut heistä mitään muuta kuin haittaa, koska useimmat ovat tuomitsijoita.
ap

 

[vierailija]

Esim. tämä narsismille tuhahtanut terapeutti arvosteli minun tapaani selviytyä, parantua. Hän ei edes ansaitsisi käyttää nimikettä psykoterapeutti, eikä terapoida ketään. Vaikkei siinä oltukaan terapiatilanteessa, niin siinäpä juuri näkyikin se, mitä hän ei todellisuudessa osaa.
ap

 

[vierailija]

Muutenkin on aivan naurettava ajatus, että ihmiset vaikuttavat omaan hyvinvointiinsa itse. Eihän meillä silloin olisi keitään pahoinvoivia, koska takuulla kukaan ei halua voida pahoin.
ap

 

[vierailija]

Ja toikin, kun äiti sanoo, ettei luota minuun. Isäni on varakas, ja äitini on saattanut havitella mun auttavan itseään kun aikanaan perin isäni (vanhempani ovat eronneet, eikä äiti saanut erossa juuri penniäkään, koska isän vanhemmat olivat sulkeneet antamastaan omaisuudesta puolisot ulos). No, olin itsekin ajatellut ehkä auttavani äitiä, jaettu ilohan on kaksinkertainen ilo, ja tietäisin äidin ilahtuvan kovasti.
Että antaisin esim. hänen asua jossain asunnossa vastikkeella.
Jos äidilläni on ollutkin sen suuntaisia haaveita, niin ne hän voi sitten haudata, jos tämä näin etenee.
ap

 

[vierailija]

Lisäksi mulla on noista traumoista parantuminen nyt oikein työnäni. Että millainen minusta olisikaan tullut, ellei minulle olisi syytetty tuollaista epämääräistä paskaa niskaan, että mun mikä-tahansa-käytös-mieti-itte-mikä-sinussa-on-vikana -käytös on satuttanut muita. Olen täysin turhaan murehtinut tuon takia olevani hirveä muille ja tuossahan vain oltiin hirveitä mulle. tekis mieli tappaa äiti. Joka se hirveä mulle oli. Mutta siis tajuatteko tekisi mieli. Tajuatteko? Menettekö te aina tappamaan sen, joka teidän tekisi mieli mennä tappamaan? Koska ne Vauva.fi:ssä luulee minusta niin, heh.
ap

 

[vierailija]

Lisäksi äitini luulee minun tarvinneen häntä johonkin, ja kaiken kukkuraksi hän kuvittelee mun aikuisenakin tarvitsevan häntä edelleen. Että kun soittelen hänelle, niin tarvitsen häntä johonkn. En todellakaan tarvitse, jos hänelle ei voisi soittaa, niin olisin varmaan vain iloinen ollessani vihainen, että hän on kuollut. Tai vihainen, että minua satuttanut pskapää on kuollut, enkä voi enää syyttää häntä siitä. Saman tekevää kumpaa olisin, ei se tarkoittaisi, että tarvitsen häntä. Varsinkaan sellaisena, kuin hän oli.
Sillähän ajatukseööa hän oikeuttaa sen, että on puuttunut elämääni mun ollessa jo täysi-ikäinen. Enkä mä siinäkään tajunnut, että hänellä ei ollut oikeutta puuttua elämääni eikä sanoa minusta mitään pahaa, jota ei voi perustella. Koska niitä perusteita ei ole.
ap

 

[vierailija]

Siis syyttää häntä siitä, että olen vihainen.
^ tuohon edelliseen.
ap
Koska olen vihainen koska hän on puhunut mulle tuollaista paskaa ja aiheuttanut mulle turhia tunnontuskia.

 

[Elena777]

Henkistä väkivaltaa tuo on, mielenkiintoista ois tietää mitä hän yrittää tuolla asialla saada aikaan.

 

[vierailija]

Nii-in, mitähän oikein haluaa? Ja miten ei ymmärrä, että tuollainen on hirveää henkistä väkivaltaa, jolla isommat tytöt pihalla kiusaavat pienempiään? Niin sitten oma äiti käyttää sitä lapselleen jonain opetuskeinonaan jollekin, eikä vieläkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen, käsitä, että se on väärin? Että mitä se on tehnyt minulle? Ja sitten joskus sanoo mulle, kun muussa yhteydessä sanon, että minua aina inhotaan, että höpsis, mistä sinä olet tuollaista päähäsi saanut? Nii-in, mistäköhän? Sinulta!! Sinä itse sanoit niin muista minulle ja oikein halusi jättää sellaisen epäselvyyden verhon, että vahingossa uskoisin KAIKKIEN vihaavan mua, koska se palveli jotain hänen narsistista tarkoitusperäänsä?! Eli vallanhimoista, manipuloivaa, kostavaa, mitä? Sairas ämmä, onneksi paljasti korttinsa, itsensä, paljasti alhaisuutensa, lapsenahan se sai myllyttää minua tuollakin miten tahtoi, huutaa vain mulle, miten minusta muut puhuu, mutta ei koskaan vahingossakaan sanonut, mitä asia koski!!!
ap

 

[vierailija]

Sillä on joskus tapana soittaa tuollaisen riitapuhelun jälkeen vielä muka kuin kaikki ois ihan hyvin, eikä mitään riitaa ois ollutkaan, no, en ole niissäkään enää aikoihin "käyttäytynyt" välinpitämättömästi, vaan jatkanut riitaa, koska sehän on kesken, se mulkku ei ymmärrä mitä sille sanotaan.
Mutta äiti on halunnut kai, etten mä ois niin pahoilla mielin ja on ilmeisesti kuvitellut minun jotenkin tarvitsevan häntä ja sitä hänen korjaussoittoaan. Vaikka jos se ei korjaa meidän välejä, eli hän opettele ymmärtämään itse käytössääntöjä, niin miten mä sitä tarttisin? Häntä, tai hänen puheluitaan mihinkään?
Harmi vain, että lapsena juuri kun olinkin päässyt hänestä eroon ja mukavaan vauhtiin isän luona olemiseen, niin isä palautti minut äidilleni takaisin helvettiin ja kaikki alkoi alusta taas uudelleen. Kävin siis isän luona kerran viikossa, koska vanhempani olivat eronneet.
Äidillä ei ois hänen egonsa kestänyt jos mä en oiskaan lapsena tarvinnut häntä, kun oisin päässyt hänestä irti ja eroon. Muualle. Isälle tai kelle muulle tahansa. Vaikka mua ois kohdeltu muualla paskasti, niin omalta äidiltä se on pahinta.
Mieluummin häntä ei näe ollenkaan.
ap

 

[.....]

No selkeästi olet avun tarpeessa, ja toivottavasti saat sitä enemmän kun vain viikottaisen terapiaistunnon verran.

Mitä äitiisi tulee, niin pollatohtorilla käynti tekisi hänellekin hyvää. Melkoiselta vittupäältä kuulostaa.

 

[vierailija]

Hän ei ole ikinä välittänyt oikeasti meidän väleistä, miksi siis minäkään välittäisin niistä tai hänestä paskaakaan. Mä tarttisin vain tosi paljon muunlaista tukea, todellisia ystäviä, aivan muita ihmisiä, kuin hänet, hän on vitturauta, jonka maailmankaikkeus saisi poistaa maailmasta. Ainakin mun maailmasta. Kaipaan sitä äitiä, joka pitäisi huolta lapsestaan, en häntä.
ap

 

[vierailija]

Apua tartten joo tuon asian käsittelyssä, että jos joku on puhunut minusta pahaa tai arvostellut minua, tai halunut sanoa minusta mitään, niin ????? Ja jos on todellakin sanonut äidilleni jotain, niin siis MIKÄ se mun äidin reaktio on ollut???? Että jihuu, nyt joku haukkuu mun lasta? Vai mikä??
ap

 

[vierailija]

Ja mikä mun äidin reaktio on ollut????? Mutta siis miksi se reaktio MINUUN päin oli, että nytpä kerron, että sinusta sanottiin pahaa, mutta en kerro kuka sitä sanoi, enkä mistä! Mutta sinun on itsesi nyt tarkkailtava käytöstäsi, niin varmasti tiedät, missä sinussa on muista vikaa! Tää oli se viesti mulle! Mä ensin lapsena en oikein piitannut siitä, kun eihän tuosta siis tajua mitään, mutta sitten isompana erään kaverin loukkantuessa mun mokasta mun maailmani sortui. Ja äiti oli silloinkin sitä mieltä, että mun pitää auttaa sitä kaveria.
ap

 

[vierailija]

Tuntuu, että äidin käytös pilaa elämäni. Tai on se jo pilannutkin, mutta että nyt kun ymmärrän, mitä minulle on tehty, ja ettei siitä, mitä äiti sanoo olisi pitänytkään välittää, niin en tiedä, mitä sen tilalle. Tai miten korjata na vauriot, joita tuollaisesta käyttäytymisestä äitini toimesta on minuun syntynyt.
Miten luottaa keihinkään? Miten uskoa ihmisiin? Miten päästä pois ajatuksista, joissa muiden epämääisillä pahoilla puheilla minusta on merkitystä?
Miten kukaan äiti, millainen äiti pitää ulkopuolisten ihmisten pahoja puheita lapsestaan niin oleellisina, että kertoo niistä lapselleen, mutta ei kerro, mitä ne puheet olivat ja kuka sanoi niitä ja miksi? Eikö tuon puheen ainoa tarkoitus ole täydellisesti tuhota minua? Upottaa minut, tappaa, tai että tappaisin itse itseni? Miten hän voi ajatella minun kuvittelevan kenenkään rakastavan tai välittävän minusta?
ap

 

[vierailija]

No niin nyt voisit aikuistua!
Äitisi on mitä on ja on toiminut väärin. Mutta silti olet nyt aikuisena itse vastuussa itsestäsi. Lopeta itsesääli. Sä voit muuttaa sun asennetta, turha ottaa uhrin asemaa.

 

[vierailija]

No niin nyt voisit aikuistua!
Äitisi on mitä on ja on toiminut väärin. Mutta silti olet nyt aikuisena itse vastuussa itsestäsi. Lopeta itsesääli. Sä voit muuttaa sun asennetta, turha ottaa uhrin asemaa.

En varmasti lopeta itsesääliäni. Säälin itseäni, kuten tilanteessani kuuluukin! Rankaise sä vaikka itseäsi, kun se, mitä sulle on tehty saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi ja paskaksi, itseasiassa mä todella toivon, että sinunkaltaisesi vastuuntoivottelijat tekevät itselleen sen, niin saatte tietää, mille se tuntuu. Jotka toivotatte vastuuta niille, joiden vastuulla heidän oman olonsa synty ei ole laisinkaan ollut.

Mutta, tulin tänne aivan muissa mietteissä, kuin toivottamaan loukkaajilleni itseruoskintaa. Tulin siksi, että murehdin sitä, miten äitini opetus oli se, että minussa on jotain vikaa. Tiesin kyllä, ettei hän tunne minua, mutta miten olisin halunnut opettaa häntä, tai ketään muutakaan tuntemaan minua, koska äidin mielestä olin kertakaikkiaan viallinen, kelvoton, huono ja paha. Ennen kaikkea viallinen. Ja uskoin itsekin olevani, eihän minulle kukaan muu mitään muuta sanonutkaan. Muut eivät kutsuneet minua vialliseksikaan, kuten ei suoraan äskeinen kirjoittajakaan, mutta hänkin sanoi sen toisin sanoin. "Ota vastuu". Minä olen aina hoitanut elämässäni velvollisuuteni. En ymmärrä, mistä hän puhuu. Hän on naurettava. Ehkä häneen osuu tuo kohta "viallinen" myös, eikä ole halukas kestämään sitä itsessään. Terapoikoot sen muualla, kuin minun ketjussani.
Miten olisin voinut haluta kenenkään tutustuvan minuun, vaikka sismmässäni en tunnekaan olevani viallinen, vaikka äitini antoi ymmärtää, että kun minua katsoo itseni ulkopuolelta kokemus minusta on se, että olen paha, ilkeä ja minut siis SAA RAUHASSA LUOKITELLA SILLÄ PERUSTEELLA ETTÄ OLEN VIALLINEN. Vaikka eikö me jokainen olla ja taas sitä kautta miten niin joku olisi? Sen ihmeemmin viallinen kuin toinen? Tai, kuinka viatonta lastaan, minua, ryvettyneempi äitini piti itseään paljon viattomampana kuin minua?

Tai, ehkä hän ei pitänytkään, mutta ei hän sitä milloinkaan minulle sanonut. Että pitää itseään viallisena ja tämä kumpuaa siitä. Ei koskaan. Ei hän sitä tiedosta.
Minä en anna armoa itselleni, jos minä teen virheen. Minä en hyväksy mitään sellaista itselleni. Jos minä en enää kestä kun joku toinen tekee virheen, joita ihmisille muka pitäisi sallia, virheeni, joka haittaa minua ja vaikuttaa minuun, pelkään, että alan huutaa, enkä minä armahda sitä itselleni, koska minä en saa tehdä väärin. Jos minä teen väärin, minä joudun muuten kokemaan, että se syytös, minkä äiti sanoi minusta, on totta. Minä olen paha.
Kukaan muu ei tietenkään kanna tällaisia ongelmia. Keillekään muille ei ole ongelmaa alkaa huutaa ja suuttua ja syyttää minua, jos minä teen virheen, ja he ovat mun "uhreja". Eivät he häpeä käytöstään ja vajoa maan alle, tai pyydä anteeksi, pahoittele tulistumistaan. Heidän ei tarvitse pahoitella käytöstään niin kauan, kuin joku muu teki virheen. Tälläkinlailla kasvatettuja ihmisiä tulee vastaan.
ap

 

[vierailija]

Siis äh, typo, ei virheeni, vaan [toinen tekee] virheen tuossa toiseksi alimmassa kappaleessa.
ap

 

[vierailija]

Vialliseksi itsensä kokeva ihminen ei todellakaan halua kuulla muilta, että teki väärin ja teki virheen. Tunkekaa ne arvostelunne vaikka perseeseenne, kun on kerran varaa arvostella toisia. Jos on jotain sanottavaa, niin opetelkaa tekniikoita, joilla ette loukkaa itsensä vialliseksi kokevia ihmisiä, jotka on siis kasvatettu kokemaan itsensä viallisiksi. Hyvä itsetunto on kaikilla vain psykologien tai naistenlehtien mielikuvituksellisissa oppaissa, joissa kehoitetaan puhumaan sinua loukanneille tahoille suoraan.
ap

 

[vierailija]

Ja minä olen käynyt kaikenkaikkiaan noin 11 vuotta terapiaa, etten kärsisi näistä, mutta KUKAAN heistä ei ole osannut auttaa minua, paitsi vasta tämä viimeisin, jonka viitekehys on vanhemman narsistisuus.
KUKAAN muu ei tajunnut, että koen olevani viallinen. Arvatkaapa miksi eivät tajunneet? Kertooko itsensä vialliseksi kokeva ihminen, että hei, olen tullut tänne paranemaan siitä, että joku MUU on sanonut mulle, että olen viallinen ja nyt olen itsekin uskonut sen? Ei, ei sano. Hän menee terapiaan saadakseen apua pärjätä maailmassa, koska ei pärjää, sillä on (=uskoo olevansa niin) viallinen, ja arvatkaa mitä? Nämä terapeutit auttavat häntä siinä. He eivät tajua, että henkilölle pitäisi opettaa, että tämä ei ole viallinen, koska he eivät näe sitä! Koska heidän koulutuksensa on paskaaa! Koska se ei opeta kohtaamaan potilasta oikein! Koska he ovat täysin turhia terapeutteja!
Koska en mä heikke KERRO, että mä olen (=uskon olevani) viallinen, koska ajattelin heidän tajuavan, että vain vialliset tulevat terapiaan! Että mitä sinne nyt ehjät menisivät? kai sä terapeutti nyt ajattelet, kun astun sisään ovesta, että "jälleen yksi vialliseksi itsensä kokeva TAI viallinen potilas saapuu. Kumpaakohan sakkia tämä on, otetaanpa selvää!" Mutta ehei, ei he mitään selvää ota. Heidän ainoa apunsa on "auttaa" sinua muka selviytymään maailmasta KOKIEN itsesi edelleen vialliseksi, vaikka ongelmasi ratkeaisivat sekunneissa, jos he sanoisivat, että et ole viallinen, vaan hyvä ihminen, ja hoitaisivat viallisuussyytösten aiemmin tekemät haavat, ja lähettäisivät potilaan kotiin. Noin se tehdään, kun sen osaa. Watch and learn.
ap