Mitä mieltä 18-vuotiaan muutosta kotiin jotta saa lorvia vanhempien rahoilla ja käyttää omat humputteluun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Sari"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Sari"

Vieras
Luin tuossa äsken paha äitipuoli nimimerkillä kirjoitetun ketjun ja päätin nyt aloittaa kyseistä asiaa koskevan oman ketjun ja tuoda tässä ketjussa enemmän omia näkökantoja ilmi, koska kyseinen asia pistää minut näkemään punaista ja asia on muutenkin lähellä sydäntäni koska oma tyttäreni on suurin piirtein samoja ikiä tuon kyseisen tytön kanssa.

Oma tytär muuttaa tänä vuonna myös omilleen ja uskon hänen pärjäävän tuplasti paremmin kuin tuon humputtelija tytön, koska oma tyttäreni vaikuttaa ajatusmaailmaltaan kypsemmältä kuin ikäisensä, joissakin asioissa ainakin ja hän miettii kovasti rahan arvoa ja tietää myöskin sen koska on 16-vuotiaasta lähtien käynyt töissä opiskelun lisäksi jotta saisi tienattua ihka aitoa omaakin rahaa. Hänellä on kova tarve ja halu näyttää, että hän tulee pärjäämään omillaan ja että rupeaa nyt olemaan nuori aikuinen. Vanhemmat koitetaan välillä auttaa asioissa kuin asioissa, vastauksena tulee että ei tarvitse apua ja että hän tekee itse. Eli vanhempien apua ei huolita. Luonteenpiirteellinen juttu, uskon että tuonkin sitkeyden takia hän viimeseen pilkkuun asti koittaisi sinnitellä itsenäisesti, mikä on minusta äitinä vain hienoa.

Tuon pahan äitipuolen tytär on kuitenkin lähtenyt hirveän taistelun ja tappelun (järkyttävää) jälkeen omilleen 17-vuotiaana, niin jos jo ala-ikäisenä omilleen haluaa niin miksi sitten täysi-ikäisenä ollaan vinkumassa kotiin takaisin kun homma menee ihan toisinpäin, tuossa iässä suurin osa hänen kavereistaan haluaa lähteä omilleen niin tämä tyttö tekee ihan toiste päin ja vinkuu takaisin kotiin.

Tuohan on ihan naurettavaa. Kannattiko siitä asiasta sitten sillon niin kovasti taistella ja vääntää kättä - jos tulos on tässä?

Ei meillä vetelis tuo homma. 18-vuotiaana on alettava jo kypsymään, se tapahtuu nimenomaan niin että muuttaa kotoa pois ja rupeaa miettimään itse omaa elättämistään esimerkiksi, että mihin rahat riittää ja mihin ei. Ensiksi raha käytetään tietysti peruselämiseen ja jos sitä jää ylimääräistä, niin sitten humputteluun. Yksinkertaista? tuon ikäinen on laitettava tajuamaan, että me vanhemmatkin teemme työtä sen rahan eteen, ettei se meille puusta tipu...

18-vuotiaana kun aloittaa tuon kypsymisen niin on 25-vuotiaana jo sen verran kypsä aikuinen kun pitääkin olla.
 
Sulla on melko jyrkät mielipiteet. Kaikissa kaupungeissa ei 16-vuotiaille ole tarjolla töitä, muuta kuin mainosten jakamista ja siinä huonoimmillaan tuntipalkka taitaa olla 2 euron kieppeillä, kun lasket mukaan myös sen ajan mikä menee mainosten lajitteluun.

Ihmettelen tosi paljon vanhempia, jotka haluavat pikaisesti eroon omasta jälkikasvustaan. Ei tietenkään ole tarkoitus että nuori asuu kotona kolmekymppiseksi, mutta läheskään kaikki 18-vuotiaat eivät ole vielä valmiita huolehtimaan rahankäytöstään itsenäisesti. Siihen tarvitaan apua.

Ei vanhempien tarvitse lapsen hummailua maksaa, mutta minä ajattelen niin että omani voivat asua kotona ja saavat täältä maksutta ruoan ja asunnon ihan niin pitkään kuin haluavat. Saatan toki edellyttää että töissäkäyvä nuori säästää "vuokrarahan" verran esim. omaa asuntoaan varten.
 
Ei vanhemmuudessa ole kyse rahasta.

Usein yksinmuutto 18-vuotiaallekin on shokki, perhe, sisarukset, tutut tavat ym. jää ja joskus se ottaa henkisesti liian koville.
Tiedän kokemuksesta.

Sitä on vain TODELLA vaikea äidille sanoa että on vaikeaa, en pystykään, olen yksinäinen,
en olekaan vielä tarpeeksi aikuinen.
Ehkä siinä yrittää vain vedota rahaan ym. "sallittuihin tekosyihin".

Sitten yritetään väkisin jaksaa, olenhan jo täysi-ikäinen,pakko on pystyä.

Varsinkin jos tietää että äidillä on noin jyrkät ja tuomitsevat mielipiteet, kokisin hyvin vaikeaksi ap.n tyttärenä myöntää että olinkin väärässä ja tarvitsen perhettä.
 
Haluan vaan potkia heitä persuuksille ja laittaa aikuistumaan. Onneksi sitä esikoisen kohdalla ei ole ainakaan tarvinnut tehdä sillä asia on tullut hänellä itsestään ja eikä hän myöskään tiedä jyrkistä asenteistani mitään, kun en ole hänelle näistä ääneen sanonut kun ei ole ollut tarvetta. Jos on kuitenkin sellainen aikuinen nuori joka mielellään kotona lorvisi, tuhlailemassa vanhempien rahoja ja käyttämässä omat pelkkään humputukseen niin jos sellaista potkii persuuksille aikuistumaan, niin tekee siinä enemmän hyvän palveluksen kuin karhun palveluksen.

Miksi aikuistumista pitäisi maalata jotenkin surulliseksi asiaksi? senhän pitäisi olla iloinen ja positiivinen! :)

Kipeää se voi myöskin tehdä, mutta se kipu katoaa kyllä.
 
[QUOTE="Sari";27956288]Haluan vaan potkia heitä persuuksille ja laittaa aikuistumaan. Onneksi sitä esikoisen kohdalla ei ole ainakaan tarvinnut tehdä sillä asia on tullut hänellä itsestään ja eikä hän myöskään tiedä jyrkistä asenteistani mitään, kun en ole hänelle näistä ääneen sanonut kun ei ole ollut tarvetta. Jos on kuitenkin sellainen aikuinen nuori joka mielellään kotona lorvisi, tuhlailemassa vanhempien rahoja ja käyttämässä omat pelkkään humputukseen niin jos sellaista potkii persuuksille aikuistumaan, niin tekee siinä enemmän hyvän palveluksen kuin karhun palveluksen.

Miksi aikuistumista pitäisi maalata jotenkin surulliseksi asiaksi? senhän pitäisi olla iloinen ja positiivinen! :)

Kipeää se voi myöskin tehdä, mutta se kipu katoaa kyllä.[/QUOTE]

Suurin osa selviää pelkällä lievällä kipuilulla, osalle se on liikaa ja tarvitsevat sen kodin turvan vielä hiukan kypsyäkseen.

Nuorilla edelleenkin kehittyy viimeisenä kyky arvioida tekojensa seurauksia täysin ja siksi virhearviointeja sattuu, luullaan että ollaan voittamattomia ja pystytään mihin vain vaikka todellisuus voi olla toinen.

Silloin kun todellisuus iskee liian kovaa, on kultaakin kalliimpaa äiti, jolle voi myöntää olleensa väärässä ja erehtyneensä.

Ihan hyvä ajatus sulla on takana, ota vaan mukaan vielä hiukan pehmeyttä,ymmärrystä ja ajattele hieman myös toista puolta.
 
[QUOTE="vieras";27956334]Suurin osa selviää pelkällä lievällä kipuilulla, osalle se on liikaa ja tarvitsevat sen kodin turvan vielä hiukan kypsyäkseen.

Nuorilla edelleenkin kehittyy viimeisenä kyky arvioida tekojensa seurauksia täysin ja siksi virhearviointeja sattuu, luullaan että ollaan voittamattomia ja pystytään mihin vain vaikka todellisuus voi olla toinen.

Silloin kun todellisuus iskee liian kovaa, on kultaakin kalliimpaa äiti, jolle voi myöntää olleensa väärässä ja erehtyneensä.

Ihan hyvä ajatus sulla on takana, ota vaan mukaan vielä hiukan pehmeyttä,ymmärrystä ja ajattele hieman myös toista puolta.[/QUOTE]

ja rakastan hyvin, hyvin, hyvin paljon. se rakkaus ei minnekkään katoa olisi ikä mikä tahansa!

Mutta pehmeyttä ja ymmärrystä en anna kyllä sille asialle että omat rahat käytettäisiin vain bilettämiseen ja vaatteisiin ja vanhempien perus elämiseen. Kun sitä omaa rahaa tuppaa näköjään olemaan.
 
En ymmärrä sitä että palataan kotiin lorvimaan vanhempien rahoilla ja humputellaan omat rahat. Tai ymmärrän nuorta joka haluaa näin tehdä mutta en vanhempia jotka sen sallii. Kotiinpaluu on ok jos tilaa riittää mutta jotkut yhteiset, nuoren itsenäistymistä tukevat säännöt pitäisi luoda.

Muutenkaan en ymmärrä sitä persuksille potkimista että nuoren olisi pakko muuttaa kotoa heti 18v täytettyään tai jopa aiemmin. Saa muuttaa jos haluaa, mutta jos ei vielä halua ja koulujen ym suhteen kotona asuminen onnistuu niin mikäs kiire. Parempi muuttaa omilleen vaikka 22v kun on siihen kypsä kuin 18v kun ei ole vielä kunnon edellytyksiä. Aikuistua voi myös vanhempien luona asuenja jotkut nuorina kotoa muuttaneet saattavat olla ihan kakaroita ( henkisesti, vastuunotossa jne) vielä vuosien päästä.
 
[QUOTE="Sari";27956380]ja rakastan hyvin, hyvin, hyvin paljon. se rakkaus ei minnekkään katoa olisi ikä mikä tahansa!

Mutta pehmeyttä ja ymmärrystä en anna kyllä sille asialle että omat rahat käytettäisiin vain bilettämiseen ja vaatteisiin ja vanhempien perus elämiseen. Kun sitä omaa rahaa tuppaa näköjään olemaan.[/QUOTE]

Tuossa tapauksessa lapsi pitää laittaa "pakkosäästämään" eli edellyttää että maksaa jonkinlaista vuokraa vanhemmilleen, jotta nämä säästävät lapsen puolesta jos lapsi ei sitä itse osaa tehdä.
 
En ymmärrä sitä että palataan kotiin lorvimaan vanhempien rahoilla ja humputellaan omat rahat. Tai ymmärrän nuorta joka haluaa näin tehdä mutta en vanhempia jotka sen sallii. Kotiinpaluu on ok jos tilaa riittää mutta jotkut yhteiset, nuoren itsenäistymistä tukevat säännöt pitäisi luoda.

Muutenkaan en ymmärrä sitä persuksille potkimista että nuoren olisi pakko muuttaa kotoa heti 18v täytettyään tai jopa aiemmin. Saa muuttaa jos haluaa, mutta jos ei vielä halua ja koulujen ym suhteen kotona asuminen onnistuu niin mikäs kiire. Parempi muuttaa omilleen vaikka 22v kun on siihen kypsä kuin 18v kun ei ole vielä kunnon edellytyksiä. Aikuistua voi myös vanhempien luona asuenja jotkut nuorina kotoa muuttaneet saattavat olla ihan kakaroita ( henkisesti, vastuunotossa jne) vielä vuosien päästä.

kun 25-vuotiaalla on jo adoptio oikeus esimerkiksi...
 
[QUOTE="Sari";27956406]kun 25-vuotiaalla on jo adoptio oikeus esimerkiksi...[/QUOTE]

sinä mahdat asua? Täällä pääkaupunkiseudulla on aika tavallista, että opiskelevat lapset asuvat vielä kotona ihan jo asumiskustannusten takia.

Minä tulen aikanani tarjoamaan asumisen kotona opiskeleville lapsille (se 22 v saattaa vielä tarvita pari vuotta lisää valmistuakseen vaikka lääkäriksi..). Jos oikea opinahjo ei heti löydy, niin sitten patistan töihin. Työtuloista voisin jonkinlaista vuokranmaksua periä, ihan jotta ei elämän realiteetit unohdu.

Työtöntä opiskelemaan pyrkimätöntä aikuista lasta en kauaa nurkissa katselisi koristeena.
 
[QUOTE="vieras";27956175]18-vuotias on vielä "lapsi" joka saa tehdä virheitä ja kokeilla elämää.[/QUOTE]

Näin minäki aattelen enkä näe mitään väärää tai huonoa siinä että lapsi haluaakin palata kotiin. En myöskään pidä "humputtelua" pahana, musta se kuuluu tuohon ikään ja minä vanhempana voin sitä lasteni kasvettua jossain määrin rahoittaakin. En mitenkään paljoa ja tietyin ehdoin tosin. Vastuullisuutta pitää opetella mutta samalla voi pitää hauskaa eikä aikuiseksi tarvitse kasvaa yhdessä yössä.
 
Lorvia vanhempien rahoilla?

Meillä on ovi aina auki jos lapsi haluaa muuttaa takaisin. Totta kai ehtoja on - esimerkiksi jos käy töissä, niin katsotaan kohtuullinen osallistuminen ruokakuluihin ja sähkö- ja vesikuluihin. Jos käy vain osa-aikatöissä opintojen ohella niin ei mielestäni tarvitse ihan kaikkea itse maksaa. Jos opiskelee kokoaikaisesti, niin käyttäkööt opintotukensa mun puolesta omiin vaatteisiinsa, laskuihinsa ja hurvitteluun - minä kyllä maksan asumisen. Jos käy kokoaikatöissä niin maksaa osuutensa asumisesta, ruoasta ja omat laskunsa ja hurvittelunsa, aivan kuten muuallakin asuessa (mutta toki asumiskulut olisivat aika pienet ja ruokakulutkin pikkasen pienemmät kun on isompi talous).

Taloudellisen osallistumisen lisäksi edellytettäisiin totta kai kodinhoitoon osallistumista, aivan kuten muiltakin perheenjäseniltä.


Mä en kertakaikkiaan käsitä tätä suomalaista suhtautumista, että pihalle vaan ja pärjää itekses, ei me sua haluta ja paskat välitetään jos on yksinäistä tai rankkaa. Aivan käsittämätöntä suhtautua omaan lapseensa noin. Yöks.
 
Jos "maailma kohtelis kaltoin", saisin muuttaa minä päivänä takaisin vanhempieni luokse. Niin ja ikää mulla on 51 v. Mutta mulla onkin maailman ihanimmat vanhemmat :heart: ja koitan olla sellainen myös omille, nyt jo aikuisille lapsilleni. Mulla ei ole mitään kiirettä potkia lapsiani kotoa pois. Esikoinen muutti omilleen 21-vuotiaana, kuopuksesta ei vielä tiedä. Lähtee, kun lähtee. Huushollissa on ihan riittävästi tilaa kahden aikuisen elämiseen, joten emme ole edes toistemme jaloissa täällä.
 
En nyt tajua, mikset voinut vain vastata siihen toiseen ketjuun, kun sen asioista tässä kuitenkin jauhat...

En ole sitä toista ketjua nyt lukenut, joten en tiedä yhtään, mitä siinä on kirjoitettu. Itse kuitenkin pidän mielelläni lapset vielä 18-vuotiaanakin kotona, puolestani saavat ainakin parikymppiseksi kotona asustaa, kyllä sitä kerkeää omilleen myöhemminkin muuttaa. Ei se tietenkään tarkoita sitä, että kotona ei tarvitse mitään tehdä ja rahaa saa niin paljon kun kehtaa pyytää. Kyllä sitä itsenäisyyttä voi harjoitella kotona asuenkin.
 
Mä olen ite lähtnyt kotoa 22 v ja olisin lähtenyt pari vuotta aikaisemminkin, mutta päätettiin vanhempien kanssa, että asun kotona koska jatko-opiskelupaikka oli samalla paikkakunnalla. Kun kotoa muuutin pois, en sen jälkeen ole ikinä pyytänyt tai lainannut rahaa vanhemmiltani, koska pidin itsestään selvänä sitä asiaa, että omillaan on tultava toimeen.

Ja omat lapseni saavat asua kotona niin kauan kuin kokevat sen tarpeeliseksi, mutta kotona loisijoita en tule katselemaan, täytyy olla selvät suunnitelmat, joko opiskelun tai työelämän suhteen missä mennään. Ja sen mukaan sitten osallistutaan rahallisesti taloudennpitoon ja muihin hommiin. Mitään hotellipalveluita ei täysikäsille aiota järjestää.
 
Mä muutin 18-vuotiaana takaisin kotiin lorvimaan. :) Olin tosin sairas ja alaikäisenä tehdyistä osa-aikatöistä saadut palkat olin tuhlannut siihen bilettämiseen aikaa sitten jo.

Vieläkin vietän toisinaan pitkiäkin aikoja vanhempien luona vaikka ikäni puolesta saisin jo adoptoida lapsen. En kyllä ole ikinä ajatellut sopivaa itsenäistymisikää tuon adoptioasian kautta. :D Kyllähän niitä vauvoja saa hankittua adoptiota halvemmallakin keinolla vaikka jo 14-vuotiaana.

Toki se on vanhemmilta melkoinen karhunpalvelus täysi-ikäiselle nuorelle jos eivät ikinä vaadi mitään tai yhtään patista aikuistumaan (nuoren kykyjen ehdoilla) mutta toivottavasti kykenet vanhempana myös sen verran seuraamaan lastasi että pyrit laittamaan hommalle stopin (tarjoamalla apuasi) jos tyttö vetää sen itsenäistymisen ja "hoidan kaiken itse"-jutun siihen pisteeseen asti että burn out on enää nurkan takana. :)
 
Mä muutin 16 vuotiaana kotoa, opiskelupaikan perässä ja siitä astin vaikeinakin aikoina olen asunut aina omillani. Vanhemmat sanoivat että kotiin saa aina palata,mutta en minä olisi kyllä kehdannut enkä halunnutkaan. Oma rauha ja oma asunto oli niin paljon mukavampi vaihtoehto. Vanhemmat kyllä tukivat rahallisestikin ja lämpimät välit on aina ollut.

Oma tytär saa tuohon ikään tullessa itse valita haluaako muuttaa milloinkin.Itsenäistyminen on vain hyvästä.

Minusta 18 vuotias ei kuitenkaan ole enää lapsi. Varsinkaan jos haluaa muutoin elää aikuisen elämää niin turha sitä on vanhempien rahoilla tehdä.
 

Yhteistyössä