N
Nyt nikittä
Vieras
Olen odottanut ja odottanut, että avokkini rupeaisi kohtelemaan niin kuin sellaista ihmistä kohdellaan ketä rakastaa ja kenestä välittää, aina on jokin syy, milloin stressi milloin vika on minussa, tätä on siis jatkunut jo muutaman vuoden, välillä pari hyvää päivää ja taas alkaa sama homma, ei turhia turista, ei enää edes saunassa käydä samaan aikaan (se johtuu minusta), en halua väkisin tungeta paikkaan jonne minua ei ehkä kaivata, tosin en tiedä sitä, mutta koska painoni ei ole palautunut ennalleen kahden lapsen ja kaikenlaisten muiden ongelmien jälkeen, tunnen oloni sillä saralla aika epävarmaksi ja rumaksi, no eilen sitten pato pääsi osin murtumaan ja laiton avokille tekstiviestin, koen puhumisen tällä hetkellä todella vaikeaksi ja toinen sen tietääkin ja siksi varmaan onkin koko-ajan kuin myrskynmerkki, tietää etten pysty tulemaan puhumaan, se mitä pelkään sitä ei taida tietää kukaan, en siis eroa, ehkä sitä negatiivisuutta ja tunnetta, että taas tässä kävi toisin kuin olin ajatellut. Joka tapauksessa viesti meni osapuilleen näin; olen odottanut, että muutosta tapahtuisi, syitä vaan toisensa perään, mutta ei koskaan mitään muutosta, ja jos tapahtuukin, niin sekin etäämälle. Odotus on jo alkanut käymään minulle kohtuuttoman rankaksi, tätä en halua, selvitä mitä sinä haluat, kerro se ja toimi sen mukaan, tästä hetkestä eteenpäin, ei sitten joskus, se joskus kun ei koita koskaan.
No oi sitten eilenkin töissä yhdeksään asti, pyysi kyllä laittamaan saunan, mutta ei puhunut taaskaan sanaakaan, toisaalta ei ollut kuin myrskynmerkki niinkuin oletin, meni nukkumaan ja oli lähtenyt jo ennen seitsemää aamulla, ei viestiä ei mitään. Mitähän nyt tapahtuu, miettiikö ihan oikeasti, vaiko ei vaan viitsi välittää koko asiasta. Aikaisemminei ole ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen jos olen vihjaissutkaan, että en jaksaisi tämmöistä, olettaa aina että tarkoitan muuttavani lasten kanssa pois, ei halua luopua lapsista ja joskus päästi asian tiimoilta muutaman sammakonkin suustaan.
Kohta kyllä täräytän uutta viestiä menemään, jos en saa itseäni rauhoitettua, help, ei näin voi asioita hoitaa
:'( :'( :'(
No oi sitten eilenkin töissä yhdeksään asti, pyysi kyllä laittamaan saunan, mutta ei puhunut taaskaan sanaakaan, toisaalta ei ollut kuin myrskynmerkki niinkuin oletin, meni nukkumaan ja oli lähtenyt jo ennen seitsemää aamulla, ei viestiä ei mitään. Mitähän nyt tapahtuu, miettiikö ihan oikeasti, vaiko ei vaan viitsi välittää koko asiasta. Aikaisemminei ole ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen jos olen vihjaissutkaan, että en jaksaisi tämmöistä, olettaa aina että tarkoitan muuttavani lasten kanssa pois, ei halua luopua lapsista ja joskus päästi asian tiimoilta muutaman sammakonkin suustaan.
Kohta kyllä täräytän uutta viestiä menemään, jos en saa itseäni rauhoitettua, help, ei näin voi asioita hoitaa
:'( :'( :'(