N
nimetön 1980
Vieras
Kysyisin teiltä neuvoa:
Olen kohta 2v tapaillut yhtä mukavaa miestä, joka on 16v minua vanhempi (ikä ei nyt ole se ongelma, ajattelin vaan mainita). Pikkuhiljaa sitouduimme tapailemaan vaan toisiamme. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä rakastan häntä hyvin paljon. Ongelma on nyt se että ainoa asia mistä useasti riitelemme on tupakointini. Hän tiesi että poltan kun tapasimme ja hän ei alussa siitä mitään sanonut. Noin vuoden ajan olen pyrkinyt olemaan polttamatta kun olemme samassa paikassa ja tämä on onnistunut ihan hyvin, paitsi jos juon alkoholia, niin olen jäänyt pari kertaa kiinni rööki suussa. Hän tietää että poltan, hän ei vaan siedä nähdä sitä. Hän on myös useasti sanonut että meidän suhde ei ikinä muutu tästä vakavammaksi (esim yhteenmuutto tms) jos poltan.
Voisin olla kokonaan polttamatta ja olen useasti viikkoja ollutkin, mutta minua ei vaan huvita lopettaa kokonaan, se on minun paheeni, tiedän, ja en halua siitä nyt saarnoja. Mitä minun pitäisi tehdä? Lopettaa suhde vai jatkaa näin?
Haluaisin kuitenkin miehen elämääni joka voisi hyväksyä minut omana itsenäni ja myös rakastaa minua rööki suussa, onko se liikaa vaadittu?
Olen kohta 2v tapaillut yhtä mukavaa miestä, joka on 16v minua vanhempi (ikä ei nyt ole se ongelma, ajattelin vaan mainita). Pikkuhiljaa sitouduimme tapailemaan vaan toisiamme. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä rakastan häntä hyvin paljon. Ongelma on nyt se että ainoa asia mistä useasti riitelemme on tupakointini. Hän tiesi että poltan kun tapasimme ja hän ei alussa siitä mitään sanonut. Noin vuoden ajan olen pyrkinyt olemaan polttamatta kun olemme samassa paikassa ja tämä on onnistunut ihan hyvin, paitsi jos juon alkoholia, niin olen jäänyt pari kertaa kiinni rööki suussa. Hän tietää että poltan, hän ei vaan siedä nähdä sitä. Hän on myös useasti sanonut että meidän suhde ei ikinä muutu tästä vakavammaksi (esim yhteenmuutto tms) jos poltan.
Voisin olla kokonaan polttamatta ja olen useasti viikkoja ollutkin, mutta minua ei vaan huvita lopettaa kokonaan, se on minun paheeni, tiedän, ja en halua siitä nyt saarnoja. Mitä minun pitäisi tehdä? Lopettaa suhde vai jatkaa näin?
Haluaisin kuitenkin miehen elämääni joka voisi hyväksyä minut omana itsenäni ja myös rakastaa minua rööki suussa, onko se liikaa vaadittu?