Mitä mä teen ton 3,5v kanssa, jonka vakiolause ruokailuun tullessa on "yök, en tykkää"

[Mainio Manu]

Mulla hajoo pää just nyt!
Olin siis tehnyt tonnikalasalaattia. Normaalisti likka söis vaikka mielinmäärin kurkkua ja paprikaa ja tomaattia eli kaikkea mitä salaatissakin oli. Mutta niin taas sai kivan ruokahetken tuo 3,5v pilattua tuolla "yök, en syö" -asenteella. Yleensä meillä vaaditaan, että ei kaikkea pitää edes maistaa mutta pakko ei ole syödä jos ei tykkää. Nyt varsinkin, kun tiesin että tyttö noista aineksista tykkää mutta harmaita hiuksiahan siitä vaan itselle tuli. |O Sanoin, että pääsee pois pöydästä kunhan edes maistaa, edes sitä kurkunpalaa. Ja kerroin, että mä en siedä tuollaista, että ruokaa sanotaan pahaksi vaikkei ole edes maistanut. No, lopulta tyttö otti sen pienen näykkäisyn siitä kurkusta ja totes "yök" ja lähti pöydästä.

Miten tuohon tyttöön saa iskostettua edes vähän kunnioitusta ruokaa kohtaan ja sitä työtä kohtaan mitä mä teen sen eteen, että likalla olis maha täynnä?? Hermot menee tommoseen! Ja sitten, kun menee hermot, ei enää tiedä miten tulis toimia ja senhän tuo likka varmaan aavistaa ja saa oikeen vettä myllyynsä. :snotty:

 

[Hilpuri Tilli]

Tuon ikäiselle salaatit kelpaa yleensä, kun tarjoaa ainekset erikseen, ei sekoitettuna toisiinsa.

 

["vieras"]

Kokeiles ottaa tyttö mukaan pilkkomaan aineksia, kaupasta valitsemaan mielenkiintoisia kasviksia ja ainesosia ruokiin jne. Kummasti mielenkiinto alkaa herätä

 

["vieras"]

Juu, ei "sotkuja" lapsille, jos ei maistu. Pienillä hahmottamiskyky on vielä puutteellinen ja monesta hyvästä raaka-aineesta voi tulla "likaisia", jos ne sotkee yhteen.

 

[Mainio Manu]

[QUOTE="vieras";28502928]Kokeiles ottaa tyttö mukaan pilkkomaan aineksia, kaupasta valitsemaan mielenkiintoisia kasviksia ja ainesosia ruokiin jne. Kummasti mielenkiinto alkaa herätä [/QUOTE]

Kaupassa tuo onkin melkein aina mukana. En ole noita kasviksia vielä antanut tytön leikata, kun pitäisi antaa puukolla leikata.. antaisitteko te?

 

["Vieras"]

Anna ruokaa. Salaatti on lisuke.

 

["Äitsy"]

Meillä 2-vuotias osallistuu salaatitekoon laittamalla mun viipaloimat kurkut jne kulhoon. Ei sitä nyt hrti tarvitse veitsen kanssa heilua Hän laitaselleen salaatin ainekset laitetaan yleensä eri kasoihin. Yleensä jo salaatin tekovaiheessa saatetaan jotain uutta kasvista tms maistaa palanen.

 

["äitsy"]

ja heti paljon virheitä tekstissä

 

["Veeras"]

Se on saatu kun on tarjottu. Jos ei kelpaa niin odottakoot seuraavaan ruokaan. Jos ei sittenkään maistu niin odottakoot sitä seuraavaan. Kyllä ihminen nälkäänsä syö mitä vaan.

 

["Liljanen"]

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_syo_huonosti/

 

[tillukas]

Meillä on aloitettu salaatin valmistus 1½-vuotiaana salaatinlehtien repimisellä pienemmäksi. Noin kolmevuotiaana saavat pihviveitsen käteensä ja sillä on sitten silputtu paprikasuikaleita ja kurkkuasiivuja. Taitojen karttuessa kurkku alkaa pomppaamaan eteen palana, joka pitää itse siivuttaa ja pilkkoa (esikoinen saavutti taitotason 4v), samoin paprika (5v).

Pihviveitsi on tosi hyvä lapsen käteen salaattipuukoksi; riittävän terävä palottamiseen, mutta ennenkuin sillä saa isompaa haavaa aikaan sormeensa, sattuu niin paljon, että haava jää korkeintaan nirhaisuksi. Esikoiselle ei ole vieläkään yhtään haavaa tullut, toinen on vasta kahden eli puukoton.

 

["jihuu"]

Niin tuttua (huokaus!). Meillä samanikäinen ja ilmeisesti pahin nirsoilukausi on toistaiseksi jotenkuten takana. Meillä meinas tulla negatiivinen kierre ruokailun kanssa kun mikään ei meinannut kelvata eikä ruokapöytäänkään olisi tullut. Revin jo hermoja monet kerrat, yritin kaikkea, kauhistelin ettei lapsi syö mitään, jois vain ja kaikki epäterveellinen kyllä maistuis.
No sitten mun oli vain pakko ottaa rennommin kun tajusin ettei tää mene muuta kuin pahemmaksi. Piti antaa armoa itselle ja lapselle ja tajuta että tämä menee ohi, ei ole niin vakavaa jos on tällainen kausi ja söis huonommin.
Rennompi asenne auttoi heti, yritin tehdä ruokailusta positiivisemman enkä ruvennut hermoilemaan jos ei maistunutkaan.

Nyt on jo hieman helpottanut pahin vaikka välillä on vielä kieltäytymisiä.

Ei siis kannata tehdä ruokailusta valtataistelua, se ei ole sen paikka. Ei kannata tehdä siitä suurta numeroa. Kyllä se menee ohi! Tämä siis mun kokemus, tsemppiä

 

[Mainio Manu]

Me taidetaan keskittyä liikaa siihen, että tyttö ei syö.. pitäis kai vaan olla huomioimatta ja olla sitten vaan tarkkana, ettei saa mitään ennen seuraavaa ateriaa? Tuosta linkistä tajusin, että ehkä tehdään siitä liian iso numero.

 

["tytönäiti"]

Meillä on myös 3.5v tyttönen, joka tekee ihan samaa. Ja saattaa vaikkapa edellisenä päivänä toivoa ruuaksi makaronikeittoa (eli jauhelihakeittoa, jossa on potun sijalla pastaa ja liemessä tomaattiakin). Seuraavana päivänä, kun sitä olisi tarjolla alkaa yök-show. Hermoja raastaa. Nytkin kerroin, että ruuaksi on lihapullia, se totesi että ihanaa lempiruokaa. Ja sitten vaan pelleilee ruokapöydässä. Ihan normaalisti syönyt päivän, pk:ssa tarjotut ateriat ilman ylimääräisiä välipaloja.

 

["jihuu"]

Me taidetaan keskittyä liikaa siihen, että tyttö ei syö.. pitäis kai vaan olla huomioimatta ja olla sitten vaan tarkkana, ettei saa mitään ennen seuraavaa ateriaa? Tuosta linkistä tajusin, että ehkä tehdään siitä liian iso numero.

Niinhän siinä tuppaa yleensä käymään että siitä tulee liian suuri numero aikuisen päässä Ja sitten varmaan lapsikin alkaa jo valmiiksi jännittämään syömistilanteita kun on jo ikäänkuin varautunut siihen että joku alkaa hermoilemaan ja kokee varmaan epäonnistumistakin ja niin on kiukulle taas valmis pohja.
Liittynee varmaan ikäkauteenkin tämä nirsoilu.

Ja tosiaan itekin huomannut että kannattaa olla eri ruoka-ainekset mieluummin selkeesti erillään eikä samana mössönä Tässä vaiheessa lapsi selkeesti huomioi tietyt ainekset, esim. meillä tykkää maissista, herneistä, porkkanasta, kurkusta ja poimii ne mielellään. Tietty harmittaa kun osa ruoasta jää syömättä ja on vaan poimittu "parhaat päältä" mutta meillä ei se ruoka mene hukkaan kuitenkaan. Koirat on vaan mielissään kun taas siltä pikkuiselta jotakin jäi

 

["Nuuh"]

Meillä oli myös tuolainen yök vaiha aikanaan. Aina kun lapset kysyi mitä ruokaa, niin mä vastasin että pahaa. Vähitellen hoksasivat että mä sanoin niin myös herkkujen kohdalla ja vinkuminen alkoi vähetä.

Meillä' on uusia ruokia pitänyt maistaa, mutta sellaiset joita on muutama kerta maistettu niin en ole pakottanut enää.

 

[yäk]

En minäkään söisi tonnikalaa. YÄK!!!! Kissojen haisevaa ruokaa.

 

["Vieras"]

Sanot sille lapselle että toisen tekemää ruokaa ei haukuta eikä yökötellä. Jos tekee itte sen ruoan niin saa sanoa että on pahaa. Äläkä pakota maistamaan.
meillä on monesti tuommosta yököttelyä samanikäisellä, kerron lapselle että yököttelyä ei suvaita, ei ole pakko syödä joa ei halua mutta pöydässä istutaan niin kauan kuin aikuiset syö. Sitten en kiinnitä lapsen mitään huomiota vaan syön omaa ruokaani. Usein se hetken murjotettuaan alkaakin syödä. Sitten jos ei lle aterian loppuun mennessä mitään maistanu kehoitan eaim nuolaisemaan tai antamaan pusun Ruoanpalaselle, se riittää meillä maistamiseksi.

En kyllä koskaan tarjoa pelkkää yhtä ruokaa vaan jos on salaattia niin sen kanssa on leivänpalanen( lisää leipää ei toki saa jos ei salattia syö) jos on vaikka kiusausta niin sen kanssa on tuoreita ja keitettyjä vihanneksia jne. Yleensä lautaselta löytyy edes jotain mitä lapsi syö, vaikka se olis sitten pelkkää kurkkua ja paprikaa ja pusu perunanpalaselle niin sillä tuntuu pärjäävän mainiosti seuraavaan ruokaan.

 

[äippäliinineljälle]

otat lautasen pois ja toteet että istut pöydässä sitten katselemassa kun muut syö, voipi olla et jossain vaiheessa kun katselee pyytää omaa lautastaan. älä huomioi millään tavalla häntä kun muut ja itse syöt. seuraava ruoka on sitten kun on sen aika. ei mehuja eikä mitään leipää joka vie nälän.