K
Kyllästynyt...
Vieras
...osoittautuisi hirveäksi valittajaksi? Eli valittaisi siis oikeastaan kaikesta, mistä nyt vain ihminen voi valittaa. Ei SINUN ominaisuuksistasi, mutta ihan arkielämästä yleensä.
Itse olen eronnut kolmen lapsen äiti, joka on tässä nyt tehnyt tuttavuutta ihmiseen, jonka kanssa kiinnostusta on ollut molemmin puolin. Ulkona ollaan käyty muutaman kerran, ja tämän viimeisimmän kerran jälkeen miehen ominaisuudet on alkaneet tulla esille esimerkiksi tämän valittelun suhteen.
Mies on muuten todella mukava, enkä ole keksinyt vielä mitään sen kummempaa huonoa sanottavaa, mutta tuo helvetin valittaminen vie kaiken maun ja oikeastaan kiinnostuksenkin hommasta.
Jokikinen päivä mies on valitellut töistään, kuinka raskaita ne ovat hänelle ja kuinka kipeäksi hän niistä tulee. Miehen työ on ihan "perustyötä", mitä mm. oma setäni (56-vuotias mies) tekee ihan kevyesti vielä. No, ihmiset on erilaisia, mutta nyt kun miehellä on ollut pari helpompaa päivää töissä, hän valittaa siitäkin: kun ei aika kulu, mitään tekemistä ei ole. Äskettäin marisi siitä, ettei ole perjantai. Totesin, että pianhan se kuitenkin on, ja yritin siis tuolla tavoin piristää miestä, mutta ei: "No joo, mutta olis voinut olla tänään!!!" oli miehen vastaus.
Tiedän, ettei elämä ole aina helppoa mutta jotenkin tosi masentavaa kun toisella on aina naama rutussa ja jotain valitettavaa jokaikisestä asiasta, olipa kyse sitten mistä hyvänsä. Minusta tuntuu, että tämän tyypin tapaileminen jää, koska tarvitsen positiivisemman kaverin.
Miten olisi sinun kohdallasi, jaksaisitko valitusta?
Itse olen eronnut kolmen lapsen äiti, joka on tässä nyt tehnyt tuttavuutta ihmiseen, jonka kanssa kiinnostusta on ollut molemmin puolin. Ulkona ollaan käyty muutaman kerran, ja tämän viimeisimmän kerran jälkeen miehen ominaisuudet on alkaneet tulla esille esimerkiksi tämän valittelun suhteen.
Mies on muuten todella mukava, enkä ole keksinyt vielä mitään sen kummempaa huonoa sanottavaa, mutta tuo helvetin valittaminen vie kaiken maun ja oikeastaan kiinnostuksenkin hommasta.
Jokikinen päivä mies on valitellut töistään, kuinka raskaita ne ovat hänelle ja kuinka kipeäksi hän niistä tulee. Miehen työ on ihan "perustyötä", mitä mm. oma setäni (56-vuotias mies) tekee ihan kevyesti vielä. No, ihmiset on erilaisia, mutta nyt kun miehellä on ollut pari helpompaa päivää töissä, hän valittaa siitäkin: kun ei aika kulu, mitään tekemistä ei ole. Äskettäin marisi siitä, ettei ole perjantai. Totesin, että pianhan se kuitenkin on, ja yritin siis tuolla tavoin piristää miestä, mutta ei: "No joo, mutta olis voinut olla tänään!!!" oli miehen vastaus.
Tiedän, ettei elämä ole aina helppoa mutta jotenkin tosi masentavaa kun toisella on aina naama rutussa ja jotain valitettavaa jokaikisestä asiasta, olipa kyse sitten mistä hyvänsä. Minusta tuntuu, että tämän tyypin tapaileminen jää, koska tarvitsen positiivisemman kaverin.
Miten olisi sinun kohdallasi, jaksaisitko valitusta?
Min mies kyl on uskomattoman positiivinen optimisti, joka ei valita ikinä.