Mitä jos mä kokeiluluontoisesti lähden ja kokeillaan Vko/vko lastenhuoltajuutta?????

["Vieras"]

Ainut keino millä mä saan yhtään lepoa, koska miehen työn takia olen käytännössä yksinhuoltaja. Hän sanoo rakastavansa minua mutta kuitenkin työ tulee aina ykkösenä, oli perheen tai mun kanssa sovittu mitä hyvänsä. Kaikki lupaukset voi pyyhkäistä pois yhdellä puhelin soitolla. Käyn töissä, mutta tuon lisäksi olen vain lasten,- ja taloudenhoitaja.

Ajattelin asuntoa yrittää ihan tästä läheltä, lapset voisivat olla vuoroviikoin. En välttämättä halua avioeroa mutta miehen silmiä ei saa millään auki, hyvä jos tälläkään Saisi kerrankin ottaa vastuun lapsista ja mä saisin edes joskus levätä tai tehdä mitä haluan. Paitsi että mun tulis hirveä ikävä lapsia Mutta tuntuu ettei mies enään muulla opi. Keskusteltu on ja aina lupaa mutta lupaukset eivät pidä

 

["Vieras"]

Kerro ihmeessä jos saat lastenvalvojan vahvistamaan, että olette vuoroviikoin huoltajia...

 

[8u88]

Luulet että mies tuohon suostuisi ja lupaukset sen jälkeen pitäisi?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28112900]Kerro ihmeessä jos saat lastenvalvojan vahvistamaan, että olette vuoroviikoin huoltajia...[/QUOTE]

Ei kai siihen lastenvalvojan tai kenenkään muunkaan lupaa tarvita jos toinen vanhemmista muuttaa pois kotoa yksin.

 

[Katylina]

Miehen onneksi hänen ei ole pakko suostua, itseasiassa ei ole pakko edes tavata lapsia koskaan jollei halua.

 

[Moraalinvartija]

Ikävä kyllä et voi miestä pakottaa pitämään lapsia eron jälkeenkään. Noilla esitiedoilla en elättelisi hirveästi toiveita, että eroamalla sieltä kuoriutuu vuoden isä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28112919]Ei kai siihen lastenvalvojan tai kenenkään muunkaan lupaa tarvita jos toinen vanhemmista muuttaa pois kotoa yksin.[/QUOTE]

Ai jaa luulin et puhuit huoltajuudesta.

 

["Vieras"]

Kyllä se lapsia rakastaa, sen tiedän. Jos oikeasti ero tulisi luultavasti haluaisi huoltajuuden menevänkin noin. Mutta kun mä haluaisin näyttää sille että kuinka paljon mä mahdollistan sen hommia. Joutuisi selviämään ihan itse jokatoisen viikon ja MIETTIMÄÄN mietin työnsä järjestää kun lapsenvahti/piika/palvelija ei ole paikalla. Ehkä toivon sen heräävän siihen mikä maailmassa on tärkeintä. Ja että se oppisi sanomaan joskus EI muulle kun mulle. Vikana ei ole mitään muuta kun täysi työnarkkis.

 

["vieras"]

Minkä ikäiset lapset?

Voisko kokeilla pariterapiaa?

 

["piitu"]

[QUOTE="Vieras";28112986]Kyllä se lapsia rakastaa, sen tiedän. Jos oikeasti ero tulisi luultavasti haluaisi huoltajuuden menevänkin noin. Mutta kun mä haluaisin näyttää sille että kuinka paljon mä mahdollistan sen hommia. Joutuisi selviämään ihan itse jokatoisen viikon ja MIETTIMÄÄN mietin työnsä järjestää kun lapsenvahti/piika/palvelija ei ole paikalla. Ehkä toivon sen heräävän siihen mikä maailmassa on tärkeintä. Ja että se oppisi sanomaan joskus EI muulle kun mulle. Vikana ei ole mitään muuta kun täysi työnarkkis.[/QUOTE]

Entä jos parin viikon ajan lähtisit ovesta ulos het ku mies pääsee kotiin? Tuskin joka ilta tulee vasta lasten mentyä nukkumaan? Samoin viikonloppuna, lauantaiaamuna vedät kuteet niskaan ja huikkaat miehelles, että moikka kulta, tuun takas joskus illalla. Sitten lähdet rentoutumaan ja jätät miehen selviytymään lasten kanssa. Tarpeeksi kun tota tekee niin luulisi miehen olevan avoimempi keskustelulle aiheesta.