V
"vieras"
Vieras
Niin asiaa. Sorry, jos ollut täällä jo aiheesta 
Lomailevat vanhemmat, hakekaa lapsenne päivähoidosta - Pääkirjoitus - Päivän lehti - Helsingin Sanomat
Matti Apusen pääkirjoitus Helsingin Sanomissa 19.3.2013
"Mitä jos kävisimme hakemassa lapset kotiin
Jos hy*vin*voin*ti*val*tio*ta ei vah*di, se me*nee mie*lel*lään liian pit*käl*le. Pi*tää ol*la mah*dol*lis*ta ot*taa myös as*kel taak*se*päin.
Suo*ma*lai*nen las*ten päi*vä*hoi*to on ai*to kan*sain*vä*li*nen me*nes*tys*ta*ri*na. Sa*mal*la käy*täm*me si*tä ta*val*la, jo*ka on tu*hoi*san it*se*käs*tä.
Niin sa*not*tu sub*jek*tii*vi*nen oi*keus päi*vä*hoi*toon tar*koit*taa, et*tä van*hem*mat voi*vat päät*tää, me*nee*kö lap*si päi*vä*ko*tiin vai ei, riip*pu*mat*ta sii*tä, ovat*ko van*hem*mat it*se töis*sä. Yl*lät*tä*vän mo*nien mie*les*tä tä*mä tar*koit*taa si*tä, et*tä ai*kui*sel*la pi*tää ol*la sub*jek*tii*vi*nen oi*keus lo*maan il*man häi*riö*te*ki*jöi*tä lap*sia.
Tu*run Sa*no*mien toi*mit*ta*ja Er*ja Hyy*tiäi*nen tut*ki vii*me vuon*na Lou*nais-Suo*men päi*vä*ko*te*ja. Tu*lok*set oli*vat mi*nus*ta skan*daa*li. Esi*mer*kik*si Loh*jal*la lä*hes kym*me*nen pro*sent*tia lap*sis*ta lu*si päi*vä*ko*dis*sa ko*ko vuo*den, il*man lo*mia. Enin*tään kah*den vii*kon ko*ti*lo*mal*le pää*see jo*ka kym*me*nes lap*si.
Mi*nun on mah*do*ton us*koa, et*tä van*hem*pien työt vaa*ti*si*vat lap*sen vie*mis*tä päi*vä*ko*tiin lä*pi vuo*den. Ky*se täy*tyy ol*la mu*ka*vuu*den*ha*lus*ta. Ete*län*mat*kan al*las*bi*leis*sä ei ole ti*laa las*ten tar*peil*le.
"No, kos*kas meil*lä sit*ten on lo*maa?" ky*sy*vät nä*mä van*hem*mat. Jos van*hem*muu*teen oli*si ajo*kort*ti, mi*kä tun*tuu toi*si*naan oi*kein hy*väl*tä aja*tuk*sel*ta, täl*lä lau*sun*nol*la kort*tia ei pi*täi*si an*taa.
Jos lap*si on vuo*det lä*peen*sä päi*vä*hoi*don run*dis*sa, hä*nel*tä jää väis*tä*mät*tä puut*tu*maan nii*tä asioi*ta, jot*ka hit*saa*vat per*hees*tä per*heen. Si*sa*ruus*suh*teet kär*si*vät. Van*hem*muu*des*ta tu*lee tek*ni*nen hoi*to*suh*de ja per*hees*tä huol*toyh*tiö. Sil*ti em*me us*kal*la sa*noa hem*mo*tel*luil*le van*hem*mil*le vas*taan.
Val*ta*osa van*hem*mis*ta on nuh*teet*to*mia, ei*kä hei*dän pi*dä louk*kaan*tua. On*gel*ma on hy*vin*voin*ti*val*tion ke*mia. Pal*ve*lut ovat tauot*ta tur*poa*va tai*ki*na, ei*kä täl*le nä*kö*jään voi mi*tään, vaik*ka tu*lok*set oli*si*vat omi*tui*sia ja jo*pa va*hin*gol*li*sia.
Sub*jek*tii*vi*nen päi*vä*hoi*to-oi*keus on esi*merk*ki pal*ve*lus*ta, jo*ka kas*vaa "luon*nol*li*sek*si" oi*keu*dek*si. Kun niin käy, leik*kaus*kes*kus*te*lus*sa ei ole enää ky*se tar*pees*ta tai tar*koi*tuk*sen*mu*kai*suu*des*ta vaan lou*ka*tuis*ta tun*teis*ta. Se kes*kus*te*lu pää*tyy ai*na um*pi*ku*jaan.
Am*mat*ti*lai*set ovat kyl*läs*ty*neet. Pa*ri viik*koa sit*ten Suo*men lä*hi- ja pe*rus*hoi*ta*ja*liit*to Su*per jul*kis*ti laa*jan sel*vi*tyk*sen päi*vä*hoi*dos*ta. Liit*to oli huo*lis*saan sub*jek*tii*vi*sen päi*vä*hoi*to-oi*keu*den vai*ku*tuk*sis*ta lap*siin ja toi*voi kun*non kes*kus*te*lua.
Jos hy*vin*voin*ti*val*tio*ta ei vah*di, se me*nee mie*lel*lään liian pit*käl*le. Pi*tää ol*la mah*dol*lis*ta ot*taa myös as*kel taak*se*päin.
Suo*ma*lai*nen las*ten päi*vä*hoi*to on ai*to kan*sain*vä*li*nen me*nes*tys*ta*ri*na. Sa*mal*la käy*täm*me si*tä ta*val*la, jo*ka on tu*hoi*san it*se*käs*tä.
Niin sa*not*tu sub*jek*tii*vi*nen oi*keus päi*vä*hoi*toon tar*koit*taa, et*tä van*hem*mat voi*vat päät*tää, me*nee*kö lap*si päi*vä*ko*tiin vai ei, riip*pu*mat*ta sii*tä, ovat*ko van*hem*mat it*se töis*sä. Yl*lät*tä*vän mo*nien mie*les*tä tä*mä tar*koit*taa si*tä, et*tä ai*kui*sel*la pi*tää ol*la sub*jek*tii*vi*nen oi*keus lo*maan il*man häi*riö*te*ki*jöi*tä lap*sia.
Tu*run Sa*no*mien toi*mit*ta*ja Er*ja Hyy*tiäi*nen tut*ki vii*me vuon*na Lou*nais-Suo*men päi*vä*ko*te*ja. Tu*lok*set oli*vat mi*nus*ta skan*daa*li. Esi*mer*kik*si Loh*jal*la lä*hes kym*me*nen pro*sent*tia lap*sis*ta lu*si päi*vä*ko*dis*sa ko*ko vuo*den, il*man lo*mia. Enin*tään kah*den vii*kon ko*ti*lo*mal*le pää*see jo*ka kym*me*nes lap*si.
Mi*nun on mah*do*ton us*koa, et*tä van*hem*pien työt vaa*ti*si*vat lap*sen vie*mis*tä päi*vä*ko*tiin lä*pi vuo*den. Ky*se täy*tyy ol*la mu*ka*vuu*den*ha*lus*ta. Ete*län*mat*kan al*las*bi*leis*sä ei ole ti*laa las*ten tar*peil*le.
"No, kos*kas meil*lä sit*ten on lo*maa?" ky*sy*vät nä*mä van*hem*mat. Jos van*hem*muu*teen oli*si ajo*kort*ti, mi*kä tun*tuu toi*si*naan oi*kein hy*väl*tä aja*tuk*sel*ta, täl*lä lau*sun*nol*la kort*tia ei pi*täi*si an*taa.
Jos lap*si on vuo*det lä*peen*sä päi*vä*hoi*don run*dis*sa, hä*nel*tä jää väis*tä*mät*tä puut*tu*maan nii*tä asioi*ta, jot*ka hit*saa*vat per*hees*tä per*heen. Si*sa*ruus*suh*teet kär*si*vät. Van*hem*muu*des*ta tu*lee tek*ni*nen hoi*to*suh*de ja per*hees*tä huol*toyh*tiö. Sil*ti em*me us*kal*la sa*noa hem*mo*tel*luil*le van*hem*mil*le vas*taan.
Val*ta*osa van*hem*mis*ta on nuh*teet*to*mia, ei*kä hei*dän pi*dä louk*kaan*tua. On*gel*ma on hy*vin*voin*ti*val*tion ke*mia. Pal*ve*lut ovat tauot*ta tur*poa*va tai*ki*na, ei*kä täl*le nä*kö*jään voi mi*tään, vaik*ka tu*lok*set oli*si*vat omi*tui*sia ja jo*pa va*hin*gol*li*sia.
Sub*jek*tii*vi*nen päi*vä*hoi*to-oi*keus on esi*merk*ki pal*ve*lus*ta, jo*ka kas*vaa "luon*nol*li*sek*si" oi*keu*dek*si. Kun niin käy, leik*kaus*kes*kus*te*lus*sa ei ole enää ky*se tar*pees*ta tai tar*koi*tuk*sen*mu*kai*suu*des*ta vaan lou*ka*tuis*ta tun*teis*ta. Se kes*kus*te*lu pää*tyy ai*na um*pi*ku*jaan.
Am*mat*ti*lai*set ovat kyl*läs*ty*neet. Pa*ri viik*koa sit*ten Suo*men lä*hi- ja pe*rus*hoi*ta*ja*liit*to Su*per jul*kis*ti laa*jan sel*vi*tyk*sen päi*vä*hoi*dos*ta. Liit*to oli huo*lis*saan sub*jek*tii*vi*sen päi*vä*hoi*to-oi*keu*den vai*ku*tuk*sis*ta lap*siin ja toi*voi kun*non kes*kus*te*lua.
Niin mi*nä*kin. Jos Pek*ka Hi*ma*sen tuo*tan*to oli*si vii*mein kä*si*tel*ty, voi*sim*me jat*kaa va*ka*via pu*hei*ta ja pää*tyä vaik*ka lain*muu*tok*seen. Jos em*me pys*ty ot*ta*maan tä*tä*kään as*kel*ta, on täy*sin toi*vo*ton*ta odot*taa ras*kaam*pia pää*tök*siä, joi*ta on edes*sä ihan riit*tä*väs*ti.
Lap*si*asia*val*tuu*tet*tu Ma*ria Kai*sa Au*la si*vu*si hel*mi*kuus*sa päi*vä*hoi*to*ky*sy*mys*tä blo*gis*saan ja pää*tyi eh*dot*ta*maan "pai*no*pis*teen muu*tos*ta". Se ei tar*koi*ta si*tä, et*tä lap*si pa*lau*tet*tai*siin lo*mal*la ko*tiin, vaan osa-ai*kai*sia päi*vä*ko*ti*päi*viä ja ker*ho*ja ja "oh*jat*tua vi*ri*ke*toi*min*taa".
"Van*hem*mil*le tu*lee tar*jo*ta pal*ve*lu*oh*jaus*ta ja neu*von*taa lap*sen kan*nal*ta par*hai*den rat*kai*su*jen ha*ke*mi*ses*sa", Au*la kir*joit*taa.
On vai*kea ku*vi*tel*la, mi*tä pal*ve*lua voi an*taa ai*kui*sel*le, jo*ka kiel*täy*tyy ym*mär*tä*mäs*tä, et*tä va*paa*na ai*ka*na lap*sen ko*ti on ko*to*na. Mik*si edes lap*si*asia*val*tuu*tet*tu ei sa*no, et*tä nyt la*ki toi*mii las*ta vas*taan?
Hil*jat*tain eläk*keel*le jää*nyt val*tio*sih*tee*ri Rai*mo Sai*las on usein mu*ris*sut sub*jek*tii*vi*ses*ta päi*vä*hoi*to-oi*keu*des*ta, vii*mek*si per*jan*tain Ta*lou*se*lä*mäs*sä. Tä*mä on kui*tat*tu vir*kaan kuu*lu*va*na ärey*te*nä.
Sai*las ku*va*si Evan taan*noi*ses*sa ra*por*tis*sa Hol*houk*sen alai*set osu*vas*ti on*gel*man yti*men: "Hy*vin*voin*ti*val*tion tu*hon sie*men on sii*nä, et*tä alam*me pi*tää so*siaa*li*tu*kia ja pal*ve*lui*ta it*ses*tään*sel*vyyk*si*nä."
Mi*kä ta*han*sa etuu*den leik*kaus kos*kee ai*na jo*hon*kin ryh*mään ki*peäs*ti. Ryh*mä ko*rot*taa ää*nen*sä ja saa tus*kal*leen huo*mio*ta, kos*ka mi*kään ei ku*ti*ta me*dian kor*vaa yh*tä su*loi*ses*ti kuin lou*ka*tun huu*to. Mik*si hyö*ty*jä, ve*ron*mak*sa*ja, ei nos*ta me*te*liä oman etun*sa puo*les*ta?
"Ke*tään ve*ron*mak*sa*jaa ei saa etuu*den pois*ta*mi*sen taak*se sa*no*mal*la, et*tä si*nun ve*ro*si vä*hän ke*ve*nee, kos*ka tä*mä ke*ven*ty*mi*nen on niin ole*mat*to*man pien*tä", Sai*las sa*noi.
On siis ai*na hel*pom*paa an*taa pe*rik*si ja la*kais*ta tar*vit*ta*va muu*tos ma*ton al*le, vaik*ka täs*sä ta*pauk*ses*sa oi*kean rat*kai*sun tie*tää lap*si*kin."
Lomailevat vanhemmat, hakekaa lapsenne päivähoidosta - Pääkirjoitus - Päivän lehti - Helsingin Sanomat
Matti Apusen pääkirjoitus Helsingin Sanomissa 19.3.2013
"Mitä jos kävisimme hakemassa lapset kotiin
Jos hy*vin*voin*ti*val*tio*ta ei vah*di, se me*nee mie*lel*lään liian pit*käl*le. Pi*tää ol*la mah*dol*lis*ta ot*taa myös as*kel taak*se*päin.
Suo*ma*lai*nen las*ten päi*vä*hoi*to on ai*to kan*sain*vä*li*nen me*nes*tys*ta*ri*na. Sa*mal*la käy*täm*me si*tä ta*val*la, jo*ka on tu*hoi*san it*se*käs*tä.
Niin sa*not*tu sub*jek*tii*vi*nen oi*keus päi*vä*hoi*toon tar*koit*taa, et*tä van*hem*mat voi*vat päät*tää, me*nee*kö lap*si päi*vä*ko*tiin vai ei, riip*pu*mat*ta sii*tä, ovat*ko van*hem*mat it*se töis*sä. Yl*lät*tä*vän mo*nien mie*les*tä tä*mä tar*koit*taa si*tä, et*tä ai*kui*sel*la pi*tää ol*la sub*jek*tii*vi*nen oi*keus lo*maan il*man häi*riö*te*ki*jöi*tä lap*sia.
Tu*run Sa*no*mien toi*mit*ta*ja Er*ja Hyy*tiäi*nen tut*ki vii*me vuon*na Lou*nais-Suo*men päi*vä*ko*te*ja. Tu*lok*set oli*vat mi*nus*ta skan*daa*li. Esi*mer*kik*si Loh*jal*la lä*hes kym*me*nen pro*sent*tia lap*sis*ta lu*si päi*vä*ko*dis*sa ko*ko vuo*den, il*man lo*mia. Enin*tään kah*den vii*kon ko*ti*lo*mal*le pää*see jo*ka kym*me*nes lap*si.
Mi*nun on mah*do*ton us*koa, et*tä van*hem*pien työt vaa*ti*si*vat lap*sen vie*mis*tä päi*vä*ko*tiin lä*pi vuo*den. Ky*se täy*tyy ol*la mu*ka*vuu*den*ha*lus*ta. Ete*län*mat*kan al*las*bi*leis*sä ei ole ti*laa las*ten tar*peil*le.
"No, kos*kas meil*lä sit*ten on lo*maa?" ky*sy*vät nä*mä van*hem*mat. Jos van*hem*muu*teen oli*si ajo*kort*ti, mi*kä tun*tuu toi*si*naan oi*kein hy*väl*tä aja*tuk*sel*ta, täl*lä lau*sun*nol*la kort*tia ei pi*täi*si an*taa.
Jos lap*si on vuo*det lä*peen*sä päi*vä*hoi*don run*dis*sa, hä*nel*tä jää väis*tä*mät*tä puut*tu*maan nii*tä asioi*ta, jot*ka hit*saa*vat per*hees*tä per*heen. Si*sa*ruus*suh*teet kär*si*vät. Van*hem*muu*des*ta tu*lee tek*ni*nen hoi*to*suh*de ja per*hees*tä huol*toyh*tiö. Sil*ti em*me us*kal*la sa*noa hem*mo*tel*luil*le van*hem*mil*le vas*taan.
Val*ta*osa van*hem*mis*ta on nuh*teet*to*mia, ei*kä hei*dän pi*dä louk*kaan*tua. On*gel*ma on hy*vin*voin*ti*val*tion ke*mia. Pal*ve*lut ovat tauot*ta tur*poa*va tai*ki*na, ei*kä täl*le nä*kö*jään voi mi*tään, vaik*ka tu*lok*set oli*si*vat omi*tui*sia ja jo*pa va*hin*gol*li*sia.
Sub*jek*tii*vi*nen päi*vä*hoi*to-oi*keus on esi*merk*ki pal*ve*lus*ta, jo*ka kas*vaa "luon*nol*li*sek*si" oi*keu*dek*si. Kun niin käy, leik*kaus*kes*kus*te*lus*sa ei ole enää ky*se tar*pees*ta tai tar*koi*tuk*sen*mu*kai*suu*des*ta vaan lou*ka*tuis*ta tun*teis*ta. Se kes*kus*te*lu pää*tyy ai*na um*pi*ku*jaan.
Am*mat*ti*lai*set ovat kyl*läs*ty*neet. Pa*ri viik*koa sit*ten Suo*men lä*hi- ja pe*rus*hoi*ta*ja*liit*to Su*per jul*kis*ti laa*jan sel*vi*tyk*sen päi*vä*hoi*dos*ta. Liit*to oli huo*lis*saan sub*jek*tii*vi*sen päi*vä*hoi*to-oi*keu*den vai*ku*tuk*sis*ta lap*siin ja toi*voi kun*non kes*kus*te*lua.
Jos hy*vin*voin*ti*val*tio*ta ei vah*di, se me*nee mie*lel*lään liian pit*käl*le. Pi*tää ol*la mah*dol*lis*ta ot*taa myös as*kel taak*se*päin.
Suo*ma*lai*nen las*ten päi*vä*hoi*to on ai*to kan*sain*vä*li*nen me*nes*tys*ta*ri*na. Sa*mal*la käy*täm*me si*tä ta*val*la, jo*ka on tu*hoi*san it*se*käs*tä.
Niin sa*not*tu sub*jek*tii*vi*nen oi*keus päi*vä*hoi*toon tar*koit*taa, et*tä van*hem*mat voi*vat päät*tää, me*nee*kö lap*si päi*vä*ko*tiin vai ei, riip*pu*mat*ta sii*tä, ovat*ko van*hem*mat it*se töis*sä. Yl*lät*tä*vän mo*nien mie*les*tä tä*mä tar*koit*taa si*tä, et*tä ai*kui*sel*la pi*tää ol*la sub*jek*tii*vi*nen oi*keus lo*maan il*man häi*riö*te*ki*jöi*tä lap*sia.
Tu*run Sa*no*mien toi*mit*ta*ja Er*ja Hyy*tiäi*nen tut*ki vii*me vuon*na Lou*nais-Suo*men päi*vä*ko*te*ja. Tu*lok*set oli*vat mi*nus*ta skan*daa*li. Esi*mer*kik*si Loh*jal*la lä*hes kym*me*nen pro*sent*tia lap*sis*ta lu*si päi*vä*ko*dis*sa ko*ko vuo*den, il*man lo*mia. Enin*tään kah*den vii*kon ko*ti*lo*mal*le pää*see jo*ka kym*me*nes lap*si.
Mi*nun on mah*do*ton us*koa, et*tä van*hem*pien työt vaa*ti*si*vat lap*sen vie*mis*tä päi*vä*ko*tiin lä*pi vuo*den. Ky*se täy*tyy ol*la mu*ka*vuu*den*ha*lus*ta. Ete*län*mat*kan al*las*bi*leis*sä ei ole ti*laa las*ten tar*peil*le.
"No, kos*kas meil*lä sit*ten on lo*maa?" ky*sy*vät nä*mä van*hem*mat. Jos van*hem*muu*teen oli*si ajo*kort*ti, mi*kä tun*tuu toi*si*naan oi*kein hy*väl*tä aja*tuk*sel*ta, täl*lä lau*sun*nol*la kort*tia ei pi*täi*si an*taa.
Jos lap*si on vuo*det lä*peen*sä päi*vä*hoi*don run*dis*sa, hä*nel*tä jää väis*tä*mät*tä puut*tu*maan nii*tä asioi*ta, jot*ka hit*saa*vat per*hees*tä per*heen. Si*sa*ruus*suh*teet kär*si*vät. Van*hem*muu*des*ta tu*lee tek*ni*nen hoi*to*suh*de ja per*hees*tä huol*toyh*tiö. Sil*ti em*me us*kal*la sa*noa hem*mo*tel*luil*le van*hem*mil*le vas*taan.
Val*ta*osa van*hem*mis*ta on nuh*teet*to*mia, ei*kä hei*dän pi*dä louk*kaan*tua. On*gel*ma on hy*vin*voin*ti*val*tion ke*mia. Pal*ve*lut ovat tauot*ta tur*poa*va tai*ki*na, ei*kä täl*le nä*kö*jään voi mi*tään, vaik*ka tu*lok*set oli*si*vat omi*tui*sia ja jo*pa va*hin*gol*li*sia.
Sub*jek*tii*vi*nen päi*vä*hoi*to-oi*keus on esi*merk*ki pal*ve*lus*ta, jo*ka kas*vaa "luon*nol*li*sek*si" oi*keu*dek*si. Kun niin käy, leik*kaus*kes*kus*te*lus*sa ei ole enää ky*se tar*pees*ta tai tar*koi*tuk*sen*mu*kai*suu*des*ta vaan lou*ka*tuis*ta tun*teis*ta. Se kes*kus*te*lu pää*tyy ai*na um*pi*ku*jaan.
Am*mat*ti*lai*set ovat kyl*läs*ty*neet. Pa*ri viik*koa sit*ten Suo*men lä*hi- ja pe*rus*hoi*ta*ja*liit*to Su*per jul*kis*ti laa*jan sel*vi*tyk*sen päi*vä*hoi*dos*ta. Liit*to oli huo*lis*saan sub*jek*tii*vi*sen päi*vä*hoi*to-oi*keu*den vai*ku*tuk*sis*ta lap*siin ja toi*voi kun*non kes*kus*te*lua.
Niin mi*nä*kin. Jos Pek*ka Hi*ma*sen tuo*tan*to oli*si vii*mein kä*si*tel*ty, voi*sim*me jat*kaa va*ka*via pu*hei*ta ja pää*tyä vaik*ka lain*muu*tok*seen. Jos em*me pys*ty ot*ta*maan tä*tä*kään as*kel*ta, on täy*sin toi*vo*ton*ta odot*taa ras*kaam*pia pää*tök*siä, joi*ta on edes*sä ihan riit*tä*väs*ti.
Lap*si*asia*val*tuu*tet*tu Ma*ria Kai*sa Au*la si*vu*si hel*mi*kuus*sa päi*vä*hoi*to*ky*sy*mys*tä blo*gis*saan ja pää*tyi eh*dot*ta*maan "pai*no*pis*teen muu*tos*ta". Se ei tar*koi*ta si*tä, et*tä lap*si pa*lau*tet*tai*siin lo*mal*la ko*tiin, vaan osa-ai*kai*sia päi*vä*ko*ti*päi*viä ja ker*ho*ja ja "oh*jat*tua vi*ri*ke*toi*min*taa".
"Van*hem*mil*le tu*lee tar*jo*ta pal*ve*lu*oh*jaus*ta ja neu*von*taa lap*sen kan*nal*ta par*hai*den rat*kai*su*jen ha*ke*mi*ses*sa", Au*la kir*joit*taa.
On vai*kea ku*vi*tel*la, mi*tä pal*ve*lua voi an*taa ai*kui*sel*le, jo*ka kiel*täy*tyy ym*mär*tä*mäs*tä, et*tä va*paa*na ai*ka*na lap*sen ko*ti on ko*to*na. Mik*si edes lap*si*asia*val*tuu*tet*tu ei sa*no, et*tä nyt la*ki toi*mii las*ta vas*taan?
Hil*jat*tain eläk*keel*le jää*nyt val*tio*sih*tee*ri Rai*mo Sai*las on usein mu*ris*sut sub*jek*tii*vi*ses*ta päi*vä*hoi*to-oi*keu*des*ta, vii*mek*si per*jan*tain Ta*lou*se*lä*mäs*sä. Tä*mä on kui*tat*tu vir*kaan kuu*lu*va*na ärey*te*nä.
Sai*las ku*va*si Evan taan*noi*ses*sa ra*por*tis*sa Hol*houk*sen alai*set osu*vas*ti on*gel*man yti*men: "Hy*vin*voin*ti*val*tion tu*hon sie*men on sii*nä, et*tä alam*me pi*tää so*siaa*li*tu*kia ja pal*ve*lui*ta it*ses*tään*sel*vyyk*si*nä."
Mi*kä ta*han*sa etuu*den leik*kaus kos*kee ai*na jo*hon*kin ryh*mään ki*peäs*ti. Ryh*mä ko*rot*taa ää*nen*sä ja saa tus*kal*leen huo*mio*ta, kos*ka mi*kään ei ku*ti*ta me*dian kor*vaa yh*tä su*loi*ses*ti kuin lou*ka*tun huu*to. Mik*si hyö*ty*jä, ve*ron*mak*sa*ja, ei nos*ta me*te*liä oman etun*sa puo*les*ta?
"Ke*tään ve*ron*mak*sa*jaa ei saa etuu*den pois*ta*mi*sen taak*se sa*no*mal*la, et*tä si*nun ve*ro*si vä*hän ke*ve*nee, kos*ka tä*mä ke*ven*ty*mi*nen on niin ole*mat*to*man pien*tä", Sai*las sa*noi.
On siis ai*na hel*pom*paa an*taa pe*rik*si ja la*kais*ta tar*vit*ta*va muu*tos ma*ton al*le, vaik*ka täs*sä ta*pauk*ses*sa oi*kean rat*kai*sun tie*tää lap*si*kin."
