Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?

["vieras"]

Joku saattaa mut tunnistaa tästä mutta mulla ei jaksa enää kiinnostaa. Ja pyydän jo etukäteen anteeksi pitkää vuodatusta
Olen ollut reilun vuoden poissa töistä ja koko sinä aikana en ole kuullut työkavereilta muuta kuin valitusta siitä ettei ole tunteja tarpeeksi. Parhaimmillaan jollakin ollut joka toinen päivä vapaata koska ei vain ole töitä. Joillakin muutama tunti päivässä jne mutta jännästi aina tietyillä ihmisillä melkein täysiä päiviä..

Harkitsin ensin hoitovapaalle jäämistä mutta sitten ajattelin että koskapa niitä töitä ei ilmeisesti ole, niin samahan se on käydä välillä töissä miehen työvuorojen salliessa.
Ilmoitin siis töihin että haluan tehdä osa-aikahommia, ei tarvitse olla kuin muutamaa tuntia päivässä ja ei mielellään edes joka pv töitä. Kysyttiin viikonlopuista ja sanoin että mielellään mahdollisimman vähän ja sain vastauksen että pakko niitäkin on tehdä (tähän väliin huomauttaisin että suurin osa firman työntekijöistä on opiskelijoita jotka siis kuulemma siirtyivät enimmäkseen viikonlopputyöntekijöiksi). Kysyttiin että minkälaisia vuoroja ja sanoin että sellaisia jotka pystyy tekemään joko aamulla tai illalla. Miehellä kun tulee työvuorot lyhyemmissä pätkissä ja tietysti eri aikaan.
Noh, ensimmäinen tyovuorolista tuli. 2 pv vapaata viikossa (ei edes peräkkäin), 2 7h päivää (toinen lauantaina) ja 3 n. 3-4h päivää. Ei vastaa ainakaan mun käsitystä siitä mitä pyysin. Ja parasta tässä on se, että jos miehelle olis sattunu aamuvuoro niin en pystyisi tekemään ainuttakaan noista työvuoroista.

 

["vieras"]

Ja sitten vähän taustaa. Vuosi sitten kun odotin esikoista, ylityöputki alkoi joskus keväällä huhti-toukokuussa. Mulla oli toukokuussa kokonainen viikonloppu vapaata, seuraava elokuussa. Muuten kyllä vapaata oli 2 viikossa, mutta ei koskaan peräkkäin. Esimies soitteli mulle aamusta iltaan, myös vapaapäivinä. Jos tuli esim sairasloma soitti mulle ensimmäisenä ja vinkui ja vinkui mua töihin. Jos yritin kieltäytyä alkoi ihan uskomaton syyllistäminen ja kitinä. Mut soitettiin kerrana jopa sairaslomalta töihin! Ja joka ikisen kerran kiiteltiin maasta taivaaseen ja luvattiin että korvataan tämä sitten joskus. Mitään muuta en ole saanut kuin ylityökorvaukset yms mutta kun nyt sitten kaipaisin vastapalvelusta (eli vähemmän tunteja) niin ei näköjään käy.
Tein aivan järkyttävästä ylitöitä ja tuurasin sairaslomia, parhaimmillaan 110 tuntia kahdessa viikossa, joka on siis 35h ylitöitä. Paras tili oli 1000e kahdelta viikolta, 8,88 euron tuntipalkalla. Erään kuukauden viidentenä päivänä mulla oli jo yli 50 tuntia töitä ja siihen sisältyi yksi 12h, yksi 14h ja yksi 16h päivä. Saatoin mennä ensimmäisen kerran aamulla viideksi ja lähteä viimeisen kerran kolmelta yöllä. Ja tämä siis 4-5 kuulla raskaana. Samaan aikaan eräs luultavasti mun kans samaa ikäluokkaa oleva mies irtisanoi itsensä koska ei jaksanut enää yötöitä (vuoro oli 21-3).
Päivystin vapun, juhannuksen ja muutaman muunkin viikonlopun. Tietysti, eihän mulla nyt mitään tekemistä ole kun olen raskaanakin enkä voi edes ryypätä. Juhannuksenakin tais tulla 12h päivä. Sain vaivoin valmistujaispäivää edeltävälle perjantaille aamuvuoron ja valmistujaispäivän vapaaksi sillä ehdolla että menen sunnuntaina töihin. Pääseepähän muut ryyppäämään ku enhän mä voi kun oon raskaana niin sama mun on olla töissä.
Tää kuulostaa aivan uskomattomalta nyt kun itse luen tuota mutta on valitettavasti totta joka ikinen sana.

 

["vieras"]

Aion siis irtisanoa itseni. Ainut ongelma on, että palkanlaskija mokasi ja maksoi mulle lomaltapaluurahat kuukauden etukäteen, mun on siis aivan pakko mennä pariksi päiväksi töihin. Sen jälkeen aion irtisanoa itseni ja hakea koko irtisanomisajaksi sairaslomaa, koska en vain jaksa enää katsoa tuota p*skaa enää. Olen aivan varma että mua yritetään alkaa juoksuttamaan taas uudestaan mut oon saanut jo tarpeekseni.

 

["vieras"]

Ja vielä: alunperin olen mennyt tuonne töihin siksi että oli pakko löytää äkkiä jostain töitä, ei siis ole mikään unelmaduuni. Mulla oli tarkotus lähteä opiskelemaan toista alaa, mutta toinen lapsi ilmoitti tulostaan (la keväällä) ja siirrän opiskeluja siis vähän eteenpäin. Esikoisestakin oli väsymystä alkuraskaudessa, mutta tää toinen on jotain aivan järkyttävää. Tuntuu etten jaksa aamulla nousta edes sängystä ja ajatuskin töihinmenosta hirvittää. Huono työilmapiiri ei paljon motiivia nosta. Lisäksi saatan maata tuntikausia sängyssä miettimässä että mitä h*lvettiä oikein teen. Mitä lähemmäksi töihin paluu tulee sitä enemmän mulla ahdistaa ja tulee ihan fyysisesti paha olo.
Äiti haukkui mut jo maanrakoon että olen tyhmä kun menen irtisanomaan itseni, mutta en näe tässä enää muuta vaihtoehtoa

 

["vieras"]

Eikö kukaan jaksa lukea

 

[sori]

[QUOTE="vieras";27206767]Eikö kukaan jaksa lukea [/QUOTE]

Ei.

 

[-]

Mä en tajua... sun työnantajahan antoi tunteja juuri niinkuin pyysit. Ei jokapäivä, eikä täysiä päivä?

 

["lähettäjä"]

No luin kyllä, mutta en oikein tiedä mitä osaisin tuohon tilanteeseen sanoa.

Jos töissä on paska ilmapiiri ja töitä on niin paljon, ettei niitä jaksa tehdä, niin eihän siellä kannata oman terveyden uhalla olla. Varsinkaan kun olet raskaana, niin tuntuu, että se on sitä aikaa kun pitäisi ottaa vähän höllimmin. Itse sorruin myös liialliseen työntekoon raskausaikana ja sen palkaksi sain loppuraskaudesta ihan mielettömät selkäkivut. Tosin, en tehnyt töitä likimainkaan noin paljon kuin sinä.

En halua antaa sellaista neuvoa, että irtisanoudu, koska se on niin radikaali päätös ja siitä ikävä kyllä tulee inhottavaa jälkipyykkiä sitten tukien kanssa. Mutta jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, niin en ehkä itsekään näkisi muuta ulospääsyä siitä. Ja varmasti on turhauttavaa hakea uusia töitä kun on raskaana... Entä jos menet työterveyteen ja haet sairaslomaa raskauden ajaksi? Ja et sitten todellakaan mene töihin vaikka soittavat? Ei se työpaikka voi yhden työntekijän varassa olla.

 

["vieras"]

No tuo työvuorolistan perusteella esimiehellä ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä mitä tarkoitin. Ja en aio edes ilmottautua työttömäksi, koska ollaan laskettu niin että pärjätään kotihoidontuella ja mulle tulis 3kk:n karenssi. Tulevan äitiysloman ja vanhempainvapaan kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Aion soittaa yhdelle aikaisemmalle työnantajalle ja kysyä heiltä osa-aikatöitä. Jos ei ole niin sitten jään vain lapsen kanssa kotiin.

 

["juups"]

Kamalalta kuulostaa! En tiedä irtisanioisinko itseäni heti, riippuu muuten perheen rahatilanteesta. Mutta jos ihan oikeasti koko muu elämä menee pilalle, niin sitten se ehkä kannattaa. Itsellä oli vähän sama tilanne aikoinaan, mutta ei lähellekään noin pahana. Tuolloin olin nuorempi, eikä vielä ollut lasta ja kilttinä tyttönä, joka halusi miellyttää muita suostuin lähes aina ylitöihin. Palkanhan siitä sai, mutta ei se sen arvoista olllut.. Sitten tajusin, että ei mun ole pakko tsiaan suostua. Aluksi kuksin jotain teko syitä, etten olis muka päässyt vuoroon, mutta lopulta sanoin vain ei, enkä selittänyt mitään. Pomo ihmetteli kun sanoin vain ei ja kun se jatkoi, toistin vaan ei, ja se jatkoi, ja toistelin vain ei, ei, en tule... Vähän ajan päästä multa ei edes kysytty Ehkä jotkut töissä sitten kattoi vähän kieroon mutta ei haitannut. Mutta jos sä nyt meinaat kuitenkin lopettaa sielä niin opettele olemaan tyly ja sanomaan ei, ei ja ei! Ja saikkuu hae aina kun silta tuntuu, kun ethän sä edes potkuja voi pelätä jos meinaat kuitenkin lähteä.

Ja opettele se EI, EI, EI. Et sinä mikään hyväntekijä-martyyri ole, olet tavallinen työntekijä, jolla on muutakin elämää. Ja ein opettelu on muutenki hyvä juttu kun lapsesi kasvaa uhmaikään Tsemppii!

 

["lähettäjä"]

[QUOTE="vieras";27206873]No tuo työvuorolistan perusteella esimiehellä ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä mitä tarkoitin. Ja en aio edes ilmottautua työttömäksi, koska ollaan laskettu niin että pärjätään kotihoidontuella ja mulle tulis 3kk:n karenssi. Tulevan äitiysloman ja vanhempainvapaan kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Aion soittaa yhdelle aikaisemmalle työnantajalle ja kysyä heiltä osa-aikatöitä. Jos ei ole niin sitten jään vain lapsen kanssa kotiin.[/QUOTE]

Tuo kuullostaa ihan järkevältä ratkaisulta, ja todellakaan esimiehelläsi ei näytä olevan pienintä hajua siitä mitä tarkoitit. Ei muutama tunti viikossa vain tarkoita jokapäiväisiä töitä ja vielä seassa 7h päiviä.

Jos vain pärjäät rahallisesti, niin ainakin minun korvaani kuullostaa, että irtisanominen on ihan hyvä ratkaisu.

 

["vieras"]

Ja sitten tuosta ylitöistä kieltäytymisestä jäi mainitsematta se, että on kyllä huomattu että jos kieltäytyy niin se sitten kostetaan, tavalla tai toisella

 

["vieras"]

Eikö työnantajan kanssa voi neuvotella esim.osittaisesta hoitovapaasta, niin että viikkotyömäärä tulisi järkevämmäksi. Kannattaisihan sun olla töissä äitiysloman alkuun asti, tarvittaessa haet sairaslomaa jos tulee raskausvaivoja. Haet sitten vauvan synnyttyä uusia töitä tai kouluun. Muutama kuukausi töissä menee vaikka päällään seisten.

 

["vieras"]

Varmaan voisi neuvotella, mutta kun ei tunnu menevän jakeluun että täysin miehen työvuorojen mukaan pitäisi mennä. Mulla oli siis tarkoitus käydä aamulla töissä kun mies on illassa ja toisin päin. Isovanhemmillekaan ei voi viedä hoitoon, toiset vielä työelämässä ja toisille ei vain voi viedä. Sen perusteella mitä oon kuullu niin vaikuttaa että oikein innolla odotetaan että saadaan mut taas juoksutettavaksi

 

["vieras"]

Kannattaisi ensimmäisenä ku pääsee töihin, ilmoitautua alan liittoon. Liitosta saa apua myös laillisten työvuorolistojen järjestämiseen.

 

["vieras"]

Viime raskaudessa pari viikkoa ennen ä-loman alkua mulla supisteli jonkin verran ja tuli limatulppaa. Työterveys ei suostunut kirjoittamaan sairaslomaa vaikka valitin kaikesta selkäkivuista lähtien. Menin omaan terveyskeskukseen ja lääkäri totesi että olin jo hieman auki ja loppuaika sairaslomaa

 

["vieras"]

Olisiko ihan mahdoton ajatus hommata lapselle osa-aikainen hoitopaikka varalle vaikka pph:lta, niin ei tarvitsisi stressata niin paljon työvuorojen yhteen osumisesta? Työnantajalla ei taida olla mitään velvoitetta järjestää sun työvuoroja miehen vuorojen mukaan.

 

["vieras"]

Mikään työ ei ole niin tärkeä että veisin lapsen ulkopuoliselle hoitoon

 

["vieras"]

Eniten v*tuttaa että oon mennyt töihin aina kun on kerjätty, jopa niin että oma yksityiselämä on kärsinyt siitä ja kirkkain silmin on luvattu että se muistetaan ja korvataan 'joskus' ja nyt kun kaipaisin sitä vastapalvelusta niin eipä näy

 

["juups"]

Onko se työvuorolistojen laatija sama henkulö, joka on luvannut vastapalveluksia aikisemmin? Oletko sille asiasta maininnut, että mienkäs ne vastapalvelukset? Enpä siihen kyllä luottais jos pomo mulle jotain tollasta lupaa, on ne pomot yleensä niin kettumeisia ja "unohtelevat" helposti lupauksiaan.. Miten se kieltäytyminen kostetaan? Ja liittoon kannattaa ehdottomasti liityä, varsinkin jos ei pomot noudata lakeje muuten. Noi sun työajt kuulostaa meinaan jo ihan laittomilta. Onko ne sellasia? Meillä ei tollasia työviikoja ei saa ees tehdä..