Mitä isommaksi toi lapsi kasvaa, sitä vähemmän haluan toista lasta

[Onnellinen yhdestä]

Meillä on siis yksi 4v. lapsi ja aiemmin miettimämme toinen lapsi alkaa tunnostaa kovin kaukaiselta asialta. Jotenkin elämä on nyt niin helppoa. Tilaa on reilusti, aikaa lapselle ja itsellemme, rahan kanssa ei tarvii pihistellä vaikka pienituloisia olemmekin.
Saa nukkua yönsä, lapsi pukee itse, hoitaa veskiasiansa itse... On vaan niin helppoa!

Nyt jos vielä alkaisi vauvaa tekemään, saisi aloittaa koko ruljanssin taas alusta. Ei oikeesti hooukuttele. Silti välillä mietin, että teemmekö lastamme kohtaan hirmuisen väärin jos hän ainokaiseksi jää (tyhmä ajatus kyllä).

Tällä hetkellä elämä vaan on ihanaa. Aika vääjäämättä juoksee eteenpäin ja en halua lapsia enää 35v. ainakaan (olen nyt 30v.) Mieskin on täysin samaa mieltä ja on jopa ehdottanut menevänsä vasektomiaan. Toisaalta jos vuoden antaisi vielä itselleen aikaan tosissaan miettiä, että onko lapsiluku täynnä.

 

["Niina"]

Meillä sama tilanne ja samat ajatukset Lapsi nyt 7v eikä takuulla tehdä enempää, nyt nautitaan tästä pienestä perheestä ja annetaan lapselle rajaton määtä yhdessöoloa ja aikaa

 

[Saraldo]

Ihan kuin mun näppikseltä :hug:. Meillä on nyt 7-vuotias tyttö ja aika alusta saakka tultiin siihen tulokseen, että yksi riittää meille. Me emme koe tekevämme hänelle mitään vääryyttä siinä, ettei hänellä ole sisaruksia. Ei se sisarusten olemassaolo automaattisesti tarkoita sitä, että ne sisarukset tulisivat toimeen lapsina tai aikuisinakaan. Sisaruus ei aina ole onni ja autuus, se voi olla myös itkua ja hammastenkiristystä. Ja kukas sitä etukäteen tietäisi, mitä tuleman pitää.

Ainoat hetket kun mä olen miettinyt että voi kun tuolla olis sisko tai veli on ne, kun tyttö vinkuu, ettei ole mitään tekemistä eikä ketään kaveria. Muuten me ollaan oikein tyytyväisiä juuri näin. Sitä paitsi vaikka tyttö haluaisi kymmenen sisarusta sillä ei ole mitään merkitystä, kun päätös lapsiluvusta pitäisi olla vanhempien tekemä. Kaikkein hulluinta on musta se, kun tehdää lapsia siksi, että esikoisella olis seuraa. Miltäköhän siitä kakkosesta tuntuis kun kuulis, että "ei me oikeastaan oltais sua haluttu, mutta kun tuolle esikoiselle piti saada kaveri". Jos meille olisi tullut enemmän lapsia se olisi johtunut siitä, että me, siis minä ja mieheni, oltaisiin niin haluttu. Ei siksi, että lapsi sitä haluaa.

 

[happy mom]

Minä olen sitä mieltä, että parempi pieni onnellinen perhe kuin onneton iso perh. Jos olette tyytyväisiä noin, hyvä niin.

Meidän esikoisesta tuli isoveli hänen ollessaan 6v. Emme tehneet lasta kuitenkaan siksi, että olisi ollut esikoiselle kaveri, luonnollisesti kun ikäeroakin on. Nyt kun kuopus on vajaa vuoden ikäinen ja kolmas lapsi (toivottu) on tulossa heti perään, olen onnellinen hänen tulostaan ja iloitsen myös siitä ajatuksesta, että heistä on seuraa toisilleen myöhemmin

 

["Hah"]

Kahteen olisin tyytynyt. Ja ovat jo omatoimisia eli aletaan päästä helpommalla. Niin ei kolmas yllätti ja onkin tulossa. Vaikka ei annettu edes mahdollisuutta.... No suunnitelmat uusiksi ja taas uus vauvakierros....

 

["vieras"]

Tuon takia itse halusinkin ne lapset suht lyhyellä ikäerolla, kun ihan varmasti se vauvakuume laantuu vanhemman kasvaessa isommaksi ja elämän helpottuessa. Aina ollaan silti haluttu toiselle sisarus kun itselläkin on, joten nyt ois toinen tulossa ja ikäeroa tulee 2v3kk. Samoilla tulilla siis mennään ja vaikka ounastelenkin aikas hurjaa ensimmäistä vuotta kahden pienen kanssa, niin eiköhän tuo "palkitse" sitten kun pienempikin oppii talon tavoille ja lapset saavat toisistaan leikkikaverin.

 

["Milla"]

Meidän lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaat, emmekä halua enempää lapsia juurikin tuosta syystä, että nyt kaikki alkaa olla niin helppoa, emmekä halua aloittaa kaikkea taas alusta. Kun kuopus syntyi, esikoinenkin oli vielä alle 2-vuotias, joten kaikki vaipparumbat yms. menivät vielä kaikki samaan syssyyn. Olen iloinen siitä että tuli hankittua toinen lapsi heti ensimmäisen perään

 

["kaksi"]

[QUOTE="vieras";26997758]Tuon takia itse halusinkin ne lapset suht lyhyellä ikäerolla, kun ihan varmasti se vauvakuume laantuu vanhemman kasvaessa isommaksi ja elämän helpottuessa. Aina ollaan silti haluttu toiselle sisarus kun itselläkin on, joten nyt ois toinen tulossa ja ikäeroa tulee 2v3kk. Samoilla tulilla siis mennään ja vaikka ounastelenkin aikas hurjaa ensimmäistä vuotta kahden pienen kanssa, niin eiköhän tuo "palkitse" sitten kun pienempikin oppii talon tavoille ja lapset saavat toisistaan leikkikaverin. [/QUOTE]

Meillä juuri tuo ikäero kahdella lapsella ja nyt kuopus kohta 1 v 2 kk, esikoinen siis 3 v 5 kk. Kivasti noi jo leikkii keskenään jonkun verran ja olen onnellinen että tuli tehtyä samaan syssyyn, koska enempää ei ole suunnitelmissa. Välillä mietin, että mitä jos lapsia olisi vain yksi, mutta mitä enemmän kuopukselle tulee ikää, sitä tyytyväisempi olen ratkaisuun. Viime vuosi oli aika hullu vuosi, mutta onneksi on ohi eikä koskaan enää.