Mitä ihmettä tässä on kyse?

[vierailija]

Olen töissä kehitysvammaisten asuntolassa ja siellä eräällä asukkaalla on huoneessaan paljon kirjoja. Hän itse sanoo, että ne ovat hänen omiaan kun hänen yritetään pakottaa palauttaa niitä kirjastoon. Hän itkee ja karjuu, että ne ovat hänen omiaan. Kun niitä on yritetty palauttaa kirjastoon, niin siellä ei ole suostuttu ottamaan niitä sinne, koska ne muka ovat hänen omia kirjojaan, koska niissä ei ole kirjaston leimoja tai tarroja mitä kirjaston kirjoissa on. Mikä ihme tässä on, että hän itse, hänen vanhemmat ja kirjaston virkailijat sanovat että ne ovat hänen vaikka ne eivät ole eikä niitä huolita kirjastoon kun hänen kanssaan on sinne menty viemään kirjoja sinne? Hän on koko kirjastomatkan itkenyt ja karjunut, että kirjat ovat hänen ja kirjastossa sanotaan, että ne eivät ole kirjaston omaisuutta eikä niitä suostuta sinne ottamaan. Emme me hoitajat ymmärrä, että mitä tämä oikein on kun hänellä huoneessaan on kirjoja mutta ne eivät ole muka kirjaston kirjoja vaan hönen omiaan? Pakkohan ne on olla kirjaston omaisuutta?

 

[vierailija]

Olen itsekin ostanut kirjaston kirjoja Helsingissä ja niissä oli leimat/laput. Kirjasto poistaa käytöstä vanhoja kirjoja, ovat huonokuntoisia ettei enää kannata niitä kierrättää eikä korjata kirjastossa.
Muistankohan väärin, mutta olisiko jopa ilmaiseksi niitä jaettu halukkaille esim. kirjaston eteisessä laatikossa tms.
Eivät halua heittää roskikseen.

 

[vierailija]

Kyseinen henkilö, hänen vanhempansa ja kirjastovirkailijat sanovat, että ne kirjat ovat hänen omiaan mutta sinä vain intät, että ne pitää palauttaa kirjastoon? Miksi hänen pitäisi palauttaa omat kirjansa kirjastoon, eikä se ole sama jos sinä menisit myymään kauppaan kassalla myyjälle omia ruokiasi?