mitä ihmettä pitäisi

[toivo mennyt]

tehdä 8 vuotiaan neidin jokapäiväisille raivokohtauksille? Joka asiasta huutaa, raivoaa, kiroilee, paiskoo ovia ja kiusaa pienempiä. Kouluun lähtö tosi vaikeeta joka aamu, vaatteet ei kelpaa jne. Ei tarvitse edes "aihetta" suuttumiseen, pinna palaa koska vain. Mistäköhän saisin lisää hermoja et jaksaisin kuunnella kiukuttelua? Kohta ei jaksa enää..

 

[flerry]

Itse painin ihan saman ongelman kanssa, kauhulla ajattelen että kun nyt jää alakynteen niin miten käy murrosiässä. Ollaan yritetty ottaa oikeuksia pois aina yhden varoituskerran jälkeen eli jos ei muu auta niin esim. kavereiden kanssa olemista, pelaamista ja muita etuisuuksia on vähennetty. Välillä kyllä tuntuu että jos tämä uhma vielä kauan jatkuu niin ei kyllä tiedä mihin pensaaseen päänsä työntäisi että pääsisi pakoon. Yhtenä päivänä tuli hetkiseksi sellainen olo etten enää ikinä ihmettele miten toiset lapset saavat riekkua paljon vapaammin kun hetken ajan itsekkin ajatteli etten oikeasti viis veisaa että eletään vaan miten sattuu mitäs tässä mitään yrittämään.
Ja meillä ei noita sääntöjä paljoa ole, melkein ainoa on tuo nukkumaanmenoaika ja toiset telkkariohjelmat, mutta kyllä tuntuu että niistäkin on työ pitää kiinni. Päivät on täynnä raivoamista, uhmaa ja vastaansanomista oli asia mikä tahansa.

 

[toivo mennyt]

Ihana kuulla et on kohtalotovereita. Eipä meilläkään sääntöjä kauheasti ole, viimeksi tänään jäi kaverille meno väliin käyttäytymisen takia. Jatkuvasti jotain kärhämää ja puhe ei mene perille. Aina pitää menettää hermonsa totaalisesti ennen kuin uskotaan. Koivuniemen herraa ei vielä ole käytetty, mun mielestä ton ikäsen pitäis ymmärtää mitä sanotaan. Nytkin ärsyttää pikkuveljeään viereisessä huoneessa... :headwall: :headwall: :headwall:

 

[Pantteri 73]

Meillä tytöllä oli viime syksy ja alku kevät juuri tuollaista. Tyttö ei totellut mitään ja loukkaantui kaikesta. Sitten minulla tuli mittari täyteen taas yhden episodin jälkeen. Tyttö sai viikon kotiarestia, joka olisi jatkunut ellei käytös olisi muuttunut. No johan tehosi. Viikon kuluttua hän kysyi: Äiti saanko nyt mennä ulos leikkimään. Informoin koti-arestista tytön kavereille ja kerroin syynkin asiaan. No joka tapauksessa. Tämä oli käänne kohta ja nyt meidän perheessä on asiat menneet paremmin. Ja olemme löytäneet yhteisen sävelen. Myös arvostus äitiä kohtaan on palanut.

 

[toivo mennyt]

Tämä aamu taas aivan kamala!!!!!!!!!!!!!!! Mikään ei mene jakeluun. Neitokaisen pitäisi kohta olla bussipysäkillä ja vielä hyppii yöpuku päällä ja kiukkuilee. Tekis mieli laittaa se johonkin kasvatuslaitokseen. Ketuttaa :headwall: :headwall: :headwall: Kauhulla odotan murrosikää ja niitä taisteluita..

 

[ebba]

Meillä kanssa hurjapää tyttö,
ja meillä auttaa parhaiten se, kun tyttö tulee koulusta ja on tehnyt läksyt ja syönnyt välipalan saa painua nukkumaan tai ainakin sänkyyn lepäämään.(olen äippälomlla kotona joten on helppo valvoa että pysyy sängyssä).

on nimittäin niiiiin väsynyt varsinkin näin keväällä siitepölyallergian vaivatessa että pienet nokoset/lepo tekee hyvää.

Ja toisina päivinä kun sekään ei auta savu nousee mula korvista ja teksi mieli kuristaa koko rääkyvä kiukkukalle

\|O

 

[Mooses äiti]

meillä on kanssa ihan oikutteleva tyttö 7v. ollut aina tosi rauhallinen ja liltti.Nyt kiusaa koko ajan pikkuveljeä, mitä ennen niin suojeli ja leikki, eikä usko vaikka koroton ääntä. viimein menee siihen että molemmat omiin huoneisiin, kauheasti riidellään. Tuntuu pahalta! Eikä hän kyllä leiki kavereiden kanssakaan. On meilum´min kotona! Vaikka patistan menemään jonnee kaverille!Hänen mielestään luokkakaveritkin on tyhmiä, muutama on kiva! huh huh, jos jollain vinkkejä niin mielellään kiitos!