E
ellinoora
Vieras
Siis meijän suhteen kanssa?
Ukko on niin sekasin ja mä en vaan enää yksin jaksa yrittää.
Aina, aina työt menee perheen edelle.
Ollaan sovittu että mä käyn vaan osa-aikasessa, niin lapsia ei tartte laittaa hoitoon (mulla vapaa työaika), mutta nyt tilanne on siinä, että mun on hoidettava työni lasten kanssa, koska hän on niin paljon töissä.
Mä sitten tietenkin hoidan myös kaiken kotona. Hän käy täällä syömässä ja nukkumassa ja ärhentelemässä (on tietty stressaantunut).
Toki joskus leikkii lasten kanssa, on heidän kanssaan ulkona (1-2 h vkossa), mutta mun mielestä se ei vaan ole tarpeeksi. Saattaa esim 3 iltana vkossa tulla niin myöhään, ettei enää lapsia näe kun ovat nukkumassa.
Siinä ei tietty sinänsä ehkä mitään, mutta kun hän ei puhu meille sitten poissaollessaan edes puhelimessa
Oon yrittänyt että menis jollekin puhumaan ennen kun saa sydärin, oon ehdottanut että tulis edes kerran viikossa ajoissa, mutta sitten ollaan taas tilanteessa, jossa hän on sanonut tulevansa esim klo 17, mutta klo 18 ei vielä ole edes soittanut.
Mun mielestä se vaan on törkeetä, enkä ite ikinä tekis niin kellekään, varsinkaan lapsille (kerran siis seistiin ulkona häntä odottamassa, kun kauppaan piti mennä, mutta eipä kuulunut).
Koko ajan hän sanoo rakastavansa, ja että hänen pitää oppia ilmoittamaan ja puhumaan.
Mutta koska osaa kuitenkin muille ilmoittaa, niin mua hiukka ärsyttää sekin.
Lisäksi mielestäni ansaitsen miehen, joka ei saa minua mielestään, ja joka HALUAA soittaa minulle ja lapsilleen.
Silti en kuitenkaan haluaisi erota, koska olenhan häntä kovasti rakastanut.
Mitä tämmöisessä tilanteessa vois tehdä?
Miten saada toinen ymmärtämään ettei meitä voi noin kohdella?
Onko enää muita vaihtoehtoja kuin ero?
Antakaa omia ajatuksia ja mietteitä / kokemuksia.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Ukko on niin sekasin ja mä en vaan enää yksin jaksa yrittää.
Aina, aina työt menee perheen edelle.
Ollaan sovittu että mä käyn vaan osa-aikasessa, niin lapsia ei tartte laittaa hoitoon (mulla vapaa työaika), mutta nyt tilanne on siinä, että mun on hoidettava työni lasten kanssa, koska hän on niin paljon töissä.
Mä sitten tietenkin hoidan myös kaiken kotona. Hän käy täällä syömässä ja nukkumassa ja ärhentelemässä (on tietty stressaantunut).
Toki joskus leikkii lasten kanssa, on heidän kanssaan ulkona (1-2 h vkossa), mutta mun mielestä se ei vaan ole tarpeeksi. Saattaa esim 3 iltana vkossa tulla niin myöhään, ettei enää lapsia näe kun ovat nukkumassa.
Siinä ei tietty sinänsä ehkä mitään, mutta kun hän ei puhu meille sitten poissaollessaan edes puhelimessa
Oon yrittänyt että menis jollekin puhumaan ennen kun saa sydärin, oon ehdottanut että tulis edes kerran viikossa ajoissa, mutta sitten ollaan taas tilanteessa, jossa hän on sanonut tulevansa esim klo 17, mutta klo 18 ei vielä ole edes soittanut.
Mun mielestä se vaan on törkeetä, enkä ite ikinä tekis niin kellekään, varsinkaan lapsille (kerran siis seistiin ulkona häntä odottamassa, kun kauppaan piti mennä, mutta eipä kuulunut).
Koko ajan hän sanoo rakastavansa, ja että hänen pitää oppia ilmoittamaan ja puhumaan.
Mutta koska osaa kuitenkin muille ilmoittaa, niin mua hiukka ärsyttää sekin.
Lisäksi mielestäni ansaitsen miehen, joka ei saa minua mielestään, ja joka HALUAA soittaa minulle ja lapsilleen.
Silti en kuitenkaan haluaisi erota, koska olenhan häntä kovasti rakastanut.
Mitä tämmöisessä tilanteessa vois tehdä?
Miten saada toinen ymmärtämään ettei meitä voi noin kohdella?
Onko enää muita vaihtoehtoja kuin ero?
Antakaa omia ajatuksia ja mietteitä / kokemuksia.
Kiitos kun jaksoit lukea.
