Mitä hittoa mä teen ton jätkän kanssa, mulla kilahti tänään ja meni hermot

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Oli aika lähteä hakemaan esikoista tarhasta, puin pienimmän ja keskarin, lähdettiin ulos, pyysin keskaria hakemaan pyöränsä. Hän ei hakenut, pyysin 4 kertaa eikä hakenut

Joten, jatkoimme matkaa, melkein heti tien ylitettyä jätkä sai päähänsä haluta pyörän, sanoin ettemme sitä ehdi enää hakea koska isoveli pitää hakea. Siitä se sitten alkoi

Jätkä repi minua, ripustautui rattaisiin, esteli rattaita. Minä sitten otan pienimmän rattaista ja laitan keskarin istumaan, tämä sitten alko jarruttelemaan jaloilla viskeli itseään laidasta toiseen, koitin työntää kärryjä niin että etupyörät ilmassa ja pienin sylissä, ei tullut mitään

Puolivälissä matkaa itku tuli ja soitin ex miehelle, oma mies oli jo kerenny lähtemään töihin.
Siitä että keskari oli rattaissa ei tullu yhtikäs mitään oli tuplasti hankalampaa edetä joten otin hänet pois, hän ei suostunut aluksi tulemaan mutta sain hänet sieltä veke ja laitoin pienimmän taas istumaan. Loppumatka koululle mentiin sitten niin että keskari roikku takissa, rattaissa, veteli jarruja kiinni ja koitti kaikin tavoin estellä.
Onneksi koululle tultaessa ex tuli hakemaan pojan ja toi hänet kotiin, itse koitin rauhoittua kävellessä kotiin esikoisen kera.

Mitä ihmettä?!?! Ei tää uhma näin pahaa ole ikinä ollut

Poika sai arestia tämän ja huomisen päivän, tuossa se nyt huutaa että hän anteeksi jo pyysi.

Mä itkin, huusin ja nauroin. Läheisessä leikkipuistossa oli 2 äitiä lapsineen, koitin huumorilla kuitata tilanteen että käykö kateeksi. Mutta siis ei ikinä, ikinä ei ole näin mulle käynyt. Ja sen sanon että mä olen hämmentynyt ja tunnen itseni tällä hetkellä hyvin avuttomaksi :'(

 

[???]

Siis todellakin ex-miehen piti hakea poika.....

 

[Darwinin leski]

No varmasti oli repivä tilanne. En halua suolata tuoretta haavaa, mutta mielestäni sinä palkitsit lapsen nyt tosta paskamaisesta käytöksestä, kun hän pääsikin sitten autokyydillä kotio, kun niin hienosti onnistui kiukuttelemaan. Oisin raahannut kädestä kiinni pitäen tai kainalossa roikottaen sen lapsen mukanani, kumpaankin suuntaan - olkoonkin hankalaa, mutta meillä ei lapsille kyllä anneta periksi tuumaakaan, jos uhmakohtauksia saadaan.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Siis todellakin ex-miehen piti hakea poika.....

hei mä sain taistella itseni sinne helvetin koululle, koska esikoinen piti hakea, mitä hiton pahaa siinä että mä pyydän apua pojan isältä joka auttoi ja toi raivoavan pojan kotiin

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

No varmasti oli repivä tilanne. En halua suolata tuoretta haavaa, mutta mielestäni sinä palkitsit lapsen nyt tosta paskamaisesta käytöksestä, kun hän pääsikin sitten autokyydillä kotio, kun niin hienosti onnistui kiukuttelemaan. Oisin raahannut kädestä kiinni pitäen tai kainalossa roikottaen sen lapsen mukanani, kumpaankin suuntaan - olkoonkin hankalaa, mutta meillä ei lapsille kyllä anneta periksi tuumaakaan, jos uhmakohtauksia saadaan.

niin tai näin, poika sai arestia ja kaikki hyvä kielletty, en olis jaksanu kantaa sitä kotiakaan

 

[Bored one]

Meillä tuo on hyvinkin tavanomaista tuon pian 4v. vahvatahdon kanssa, yleensä sen tietää jo etukäteen ulosmennessään, että riita tulee jossain vaiheessa aina jostain. Siksi nykyään inhoankin ulkoiluja.
Mulla ei ole muuta konstia kuin väkisin kantaa raivoaja kainalossa kotiin ja työntää pienempää rattaissa ettei Raivopää pura lyömällä siihen vihaansa, tai muutoin raahautua yhtenä huutavana mylläkkänä kotiin.
Ehkä se joskus loppuu.

 

[Darwinin leski]

Siis todellakin ex-miehen piti hakea poika.....

hei mä sain taistella itseni sinne helvetin koululle, koska esikoinen piti hakea, mitä hiton pahaa siinä että mä pyydän apua pojan isältä joka auttoi ja toi raivoavan pojan kotiin

Sitä pahaa, että palkitsit lapsesi huonosta käytöksestä ja uhmakohtauksesta. Hän oppi sen, että on kannattavaa huutaa ja riekkua, saa tahtonsa periksi... Jälkikäteen tullut aresti on paljon tehottomampi vaihtoehto.

 

[Estu]

:hug:

Meidän 2-vuotias uhmakas teki temput tänään kaupasta tullessa. Veti veteläksi maahan ja mähän en kantamaan pystynyt, kun tyttö 9kk oli rintarepussa. Siinä sitten maanittelin, kunnes eräs vanha setä tuli ja jutteli pojalle, jonka jälkeen poika jatkoi kiltisti matkaa. Setä sanoi, että hänelle ei koskaan suotu tuollaista iloa (jäi siis lapsettomaksi vaimonsa kanssa).

Sen jälkeen ajattelin, että kohta on Kaksplussalla ketju "Äiti retuutti pientä poikaa käsipuolesta!"

 

[minä]

Miten tuon nyt ottaa sitten että ottiko sen autokyydin rangaistuksena vai palkintona siitä kun uhmaili.
Omalla kohdalla kun olen joutunu pojan isälle soittamaan kun ei matka etene ja varsin jos kiire on jonnekin, muuten kyllä mennään vaikka väkisin eteen päin. Poika ottaa sen rangaistuksena että lähtee kotiin sitten kyydillä, koska on erityisen innokas olemaan kävelyllä mukana.

 

[epeli]

Voi ei, meillä 3v. tekee päivittäin tuota! Minä laitan vaan rattaisiin valjailla kiinni, ja vaikka se huutaa ihan kamalasti ja kaikki katsoo pahasti niin siinähän huutaa, minä päätän ja piste.
Tällä kyseisellä tapauksella uhma on aika pahana, jos ei halua mennä nukkumaan niin se pissaa ja kakkaa sänkyyn. Ihanaa <3

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Meillä tuo on hyvinkin tavanomaista tuon pian 4v. vahvatahdon kanssa, yleensä sen tietää jo etukäteen ulosmennessään, että riita tulee jossain vaiheessa aina jostain. Siksi nykyään inhoankin ulkoiluja.
Mulla ei ole muuta konstia kuin väkisin kantaa raivoaja kainalossa kotiin ja työntää pienempää rattaissa ettei Raivopää pura lyömällä siihen vihaansa, tai muutoin raahautua yhtenä huutavana mylläkkänä kotiin.
Ehkä se joskus loppuu.

toivossa on hyvä elää

Ja vielä muille kritisoijille: mulla on reuman takia koko ajan särkyjä ja parhaani koitan pärjätä. Jos olisin ollut yksin niin jollakin konstilla olisin pärjänny tuon raivoavan pojan kanssa. Mutta nyt kun pienin sairastaa, olen nukkunut huonosti yöt, niin en yksinkertaisesti jaksanut.
Ja mä olen hyvissä asemissa sen suhteen että mulla on ex mies joka välittää lapsistansa ja vielä parempi on ex miehen vaimo jonka kanssa olen ystävät joka välittää ja ymmärtää myös.
Jos se teistä oli palkitsemista että pääsi autokyytiin niin se palkitseminen ei kauaa kestäny koska sai juuri tietää että ei pääse ulos kahteen päivään eikä saa mitään muuta kuin pakollisen ruoan.

Poika pyytelee koko ajan anteeksi, sanoin että saat anteeksi mutta olet silti arestissa, joten toivon että tämä konsti pikku hiljaa tuottaa tulosta

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Miten tuon nyt ottaa sitten että ottiko sen autokyydin rangaistuksena vai palkintona siitä kun uhmaili.
Omalla kohdalla kun olen joutunu pojan isälle soittamaan kun ei matka etene ja varsin jos kiire on jonnekin, muuten kyllä mennään vaikka väkisin eteen päin. Poika ottaa sen rangaistuksena että lähtee kotiin sitten kyydillä, koska on erityisen innokas olemaan kävelyllä mukana.

niin mentiin mekin väkisin, kotoota koululle ja se riitti mulle.

 

[NeitiNasu]

Hyvä että sait apua. Mä niin tiedän tunteen: meillä se tosin on toi neiti esikoululainen, joka väliin pistää ranttaliksi oikein olan takaa. Tekis mieli välillä jättää se siinä paikassa ja soittaa mikä tahansa taho, vaikka poliisit, ensi hätään hakemaan se melkein minne tahansa, kunhan ei kotiin. :ashamed:

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Voi ei, meillä 3v. tekee päivittäin tuota! Minä laitan vaan rattaisiin valjailla kiinni, ja vaikka se huutaa ihan kamalasti ja kaikki katsoo pahasti niin siinähän huutaa, minä päätän ja piste.
Tällä kyseisellä tapauksella uhma on aika pahana, jos ei halua mennä nukkumaan niin se pissaa ja kakkaa sänkyyn. Ihanaa <3

niin sama se täällä minä päätän siksi emme kääntyneet takaisin hakemaan sitä pyörää
Mulla on vain yhdet rattaat ja niitä käyttää tuo mun nuorin, joten kyllähän mä koitin pitää poikaa rattaissa niin että kannoin nuorimmaista sylissä mutta poika jarrutteli jaloillaan koko ajan eikä päästy eteenpäin

 

[M Y R K K Y]

Meillä tuo on hyvinkin tavanomaista tuon pian 4v. vahvatahdon kanssa, yleensä sen tietää jo etukäteen ulosmennessään, että riita tulee jossain vaiheessa aina jostain. Siksi nykyään inhoankin ulkoiluja.
Mulla ei ole muuta konstia kuin väkisin kantaa raivoaja kainalossa kotiin ja työntää pienempää rattaissa ettei Raivopää pura lyömällä siihen vihaansa, tai muutoin raahautua yhtenä huutavana mylläkkänä kotiin.
Ehkä se joskus loppuu.

toivossa on hyvä elää

Ja vielä muille kritisoijille: mulla on reuman takia koko ajan särkyjä ja parhaani koitan pärjätä. Jos olisin ollut yksin niin jollakin konstilla olisin pärjänny tuon raivoavan pojan kanssa. Mutta nyt kun pienin sairastaa, olen nukkunut huonosti yöt, niin en yksinkertaisesti jaksanut.
Ja mä olen hyvissä asemissa sen suhteen että mulla on ex mies joka välittää lapsistansa ja vielä parempi on ex miehen vaimo jonka kanssa olen ystävät joka välittää ja ymmärtää myös.
Jos se teistä oli palkitsemista että pääsi autokyytiin niin se palkitseminen ei kauaa kestäny koska sai juuri tietää että ei pääse ulos kahteen päivään eikä saa mitään muuta kuin pakollisen ruoan.

Poika pyytelee koko ajan anteeksi, sanoin että saat anteeksi mutta olet silti arestissa, joten toivon että tämä konsti pikku hiljaa tuottaa tulosta

Ei kannata kimmastua,mutta näin näen sen myös minä,että palkinto tuo lapselle oli.
Vaikea sanoa miten olisin ite toiminut,mutta lapselle kun antaa periksi niin seuraavalla kerralla on vielä kovempi "taisto".
Musta sun kannattaa miettiä hyvissä ajoin sun taistelukuviot selviks ja pitäytyä niissä.
Jo ihan sairautes vuoksi.
Olisi paljon helpompaa.

Ihan ponttina tä.
Itse teet tietty kuten haluat.

Mutta ehkä pieni aikalisä siinä olis ollut kummallekin tarpeen.
Soitto eskariiin että myöhästytään ja istumaan toviks ja keskustelemaan pojan kanssa.

sitten uus startti!

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Hyvä että sait apua. Mä niin tiedän tunteen: meillä se tosin on toi neiti esikoululainen, joka väliin pistää ranttaliksi oikein olan takaa. Tekis mieli välillä jättää se siinä paikassa ja soittaa mikä tahansa taho, vaikka poliisit, ensi hätään hakemaan se melkein minne tahansa, kunhan ei kotiin. :ashamed:

Mulla on tuo oma eskarilainen kaikista kiltein ja vähiten uhmakkain, se on suuri helpotus että on vain 1 uhmaikäinen.
Kiva etten ole ainoa ja kiitos ettet kritisoinut sitä että pyysin exää hakemaan häntä

 

[minä]

Hyvä että sait apua. Mä niin tiedän tunteen: meillä se tosin on toi neiti esikoululainen, joka väliin pistää ranttaliksi oikein olan takaa. Tekis mieli välillä jättää se siinä paikassa ja soittaa mikä tahansa taho, vaikka poliisit, ensi hätään hakemaan se melkein minne tahansa, kunhan ei kotiin. :ashamed:

Ja meillä tekee samaa poika esikoululainen, sitä kun sitten kannat niin voi sanoo että on paikat hellännä sen jälkeen. =) että kyllä minäkin sen kyydin ennemmin otan jos mahikset on.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Meillä tuo on hyvinkin tavanomaista tuon pian 4v. vahvatahdon kanssa, yleensä sen tietää jo etukäteen ulosmennessään, että riita tulee jossain vaiheessa aina jostain. Siksi nykyään inhoankin ulkoiluja.
Mulla ei ole muuta konstia kuin väkisin kantaa raivoaja kainalossa kotiin ja työntää pienempää rattaissa ettei Raivopää pura lyömällä siihen vihaansa, tai muutoin raahautua yhtenä huutavana mylläkkänä kotiin.
Ehkä se joskus loppuu.

toivossa on hyvä elää

Ja vielä muille kritisoijille: mulla on reuman takia koko ajan särkyjä ja parhaani koitan pärjätä. Jos olisin ollut yksin niin jollakin konstilla olisin pärjänny tuon raivoavan pojan kanssa. Mutta nyt kun pienin sairastaa, olen nukkunut huonosti yöt, niin en yksinkertaisesti jaksanut.
Ja mä olen hyvissä asemissa sen suhteen että mulla on ex mies joka välittää lapsistansa ja vielä parempi on ex miehen vaimo jonka kanssa olen ystävät joka välittää ja ymmärtää myös.
Jos se teistä oli palkitsemista että pääsi autokyytiin niin se palkitseminen ei kauaa kestäny koska sai juuri tietää että ei pääse ulos kahteen päivään eikä saa mitään muuta kuin pakollisen ruoan.

Poika pyytelee koko ajan anteeksi, sanoin että saat anteeksi mutta olet silti arestissa, joten toivon että tämä konsti pikku hiljaa tuottaa tulosta

Ei kannata kimmastua,mutta näin näen sen myös minä,että palkinto tuo lapselle oli.
Vaikea sanoa miten olisin ite toiminut,mutta lapselle kun antaa periksi niin seuraavalla kerralla on vielä kovempi "taisto".
Musta sun kannattaa miettiä hyvissä ajoin sun taistelukuviot selviks ja pitäytyä niissä.
Jo ihan sairautes vuoksi.
Olisi paljon helpompaa.

Ihan ponttina tä.
Itse teet tietty kuten haluat.

Mutta ehkä pieni aikalisä siinä olis ollut kummallekin tarpeen.
Soitto eskariiin että myöhästytään ja istumaan toviks ja keskustelemaan pojan kanssa.

sitten uus startti!

Sori, en ole vielä oikein rauhoittunut
näinhän se menee että tapansa kullakin. Ja kokeilin tuota että pysähdymme hetkeksi ja koitin rauhoittaa pojan, koitin selittää. Mutta ei auttanut mikään Yleensä meillä toimii konstit ihan hyvin, hienosti on poika yleensä mennyt vaikka on kiukkuillut, ja nytpä osaan sitten varautua seuraavaan kertaan. En vain osannut kuvitella että tämmöstä meille tulisi jossain vaiheessa

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Hyvä että sait apua. Mä niin tiedän tunteen: meillä se tosin on toi neiti esikoululainen, joka väliin pistää ranttaliksi oikein olan takaa. Tekis mieli välillä jättää se siinä paikassa ja soittaa mikä tahansa taho, vaikka poliisit, ensi hätään hakemaan se melkein minne tahansa, kunhan ei kotiin. :ashamed:

Ja meillä tekee samaa poika esikoululainen, sitä kun sitten kannat niin voi sanoo että on paikat hellännä sen jälkeen. =) että kyllä minäkin sen kyydin ennemmin otan jos mahikset on.

: =) jee, en ole ainoa kiitos :flower:

 

[M Y R K K Y]

No,jos ylireagoitte kumpainenkin niin kannattaa jutella vielä myöhemmin.VAikuttaa että poika vähän järkyttyikin kun niin anteeksi pyyteli.
Onko jokin nyt hullusti muuten?
Jos kummallakin paha mieli?
Vai vaan tä masentava maanantai?

 

[NeitiNasu]

Hyvä että sait apua. Mä niin tiedän tunteen: meillä se tosin on toi neiti esikoululainen, joka väliin pistää ranttaliksi oikein olan takaa. Tekis mieli välillä jättää se siinä paikassa ja soittaa mikä tahansa taho, vaikka poliisit, ensi hätään hakemaan se melkein minne tahansa, kunhan ei kotiin. :ashamed:

Mulla on tuo oma eskarilainen kaikista kiltein ja vähiten uhmakkain, se on suuri helpotus että on vain 1 uhmaikäinen.
Kiva etten ole ainoa ja kiitos ettet kritisoinut sitä että pyysin exää hakemaan häntä

Tietäsit vaan, kuinka monesti mä käyttäisin tätä samaa jos olisi mahkuja... Mutt neitin isä asuu aika kaukana meistä, eikä sillä ole muutenkaan kiinnostusta tavata paitsi sovittuina ajankohtina. :|

Ja mekin ollaan kiireessä aamulla viety tyttö autolla eskaan, jos olisi muuten taas myöhässä. Kai sekin on palkitsemista sitten. Tosin: ei se itse sitä kyllä niin ota, joutuu sitt käveleen kotiin (muuten pääsis pyörällä ). Joten mun mielestä, kerta rangaistus tuli, ei toi pieni "palkinto" (jos sitä nyt sellaiseksi haluaa kutsua) paljon enää poikaa lämmitä. :hug:

 

[Gluteus maximus]

Minkä ikäisestä kyse? Meillä 3,5 v saa joskus tuollaisia lievempänä, mutta joko kävelee tai jääsitten maahan makaamaan. yleensä tulee sitten nopeasti perään kun tajuaa, että minä en jää hänen kiukkuiluaan katsomaan. Sama 2v tytölle, joka tempperamenttisempi tapaus. tempoilee rattaita jne. Aina ollaan kuitenkin kävelty, jokus hyvällä ja joskus pahalla eli kädestä kiinni ja olen raahannut.

 

[Klonkku]

Hyvä että sait apua. Mä niin tiedän tunteen: meillä se tosin on toi neiti esikoululainen, joka väliin pistää ranttaliksi oikein olan takaa. Tekis mieli välillä jättää se siinä paikassa ja soittaa mikä tahansa taho, vaikka poliisit, ensi hätään hakemaan se melkein minne tahansa, kunhan ei kotiin. :ashamed:

Ja meillä tekee samaa poika esikoululainen, sitä kun sitten kannat niin voi sanoo että on paikat hellännä sen jälkeen. =) että kyllä minäkin sen kyydin ennemmin otan jos mahikset on.

: =) jee, en ole ainoa kiitos :flower:

Meillä kans pistetään joskus hanttiin ihan vaan siksi, kun on niin mielettömän kivaa, olla kaikessa vastaan :headwall:

En kyllä osaa neuvoa, mutta :hug: tiedän kyllä tunteen. Varsinkin kun saa muilta äideiltä niitä kivoja katseita....

*muoks* Ja kyllä minäkin olisin sinun tilanteessa voinut sen exän soittaa, ei avun pyytäminen väärin ole.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

No,jos ylireagoitte kumpainenkin niin kannattaa jutella vielä myöhemmin.VAikuttaa että poika vähän järkyttyikin kun niin anteeksi pyyteli.
Onko jokin nyt hullusti muuten?
Jos kummallakin paha mieli?
Vai vaan tä masentava maanantai?

alussa tottui siihen että anteeksi pyyntö korjaa kaiken, siksi pyytelee anteeksi.
Kaikki muuten on ihan hyvin, ei mitään muutosta perhe elämässä, emme tappele, annan huomiota kaikille, nykyinen mieheni on ihana ja rakastaa lapsiani...kaiketi oli vain huono päivä

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Minkä ikäisestä kyse? Meillä 3,5 v saa joskus tuollaisia lievempänä, mutta joko kävelee tai jääsitten maahan makaamaan. yleensä tulee sitten nopeasti perään kun tajuaa, että minä en jää hänen kiukkuiluaan katsomaan. Sama 2v tytölle, joka tempperamenttisempi tapaus. tempoilee rattaita jne. Aina ollaan kuitenkin kävelty, jokus hyvällä ja joskus pahalla eli kädestä kiinni ja olen raahannut.

Kyseessä on tammikuussa 4 vuotta täyttävä uhmis =)