Mitä anoppien mielessä liikkuu???

[ei jaksais millään]

Oliskohan paikalla ketään äitiä, jolla on jo aikuinen, perheellinen poika? Toisin sanoen anoppia. Voisitteko selittää mulle anoppien ajatusmaailmasta, sillä mä en tajua.

Miksi mun anoppi haluaa pompottaa meitä mielensä mukaan? Miksi pitää ajaa oma poika siihen tilanteeseen, että on muutettava perheensä suunnitelmia ja tehtävä äidin (eli anopin) mielen mukaan.? Tämä siksi ettei aiheuta mielipahaa ja riitaa. Miksi anopilla on tarve määrätä poikansa elämää? Miksi ei voi ymmärtää, että työssäkäyvät vanhemmat haluavat viikonloppuna olla ihan oman perheen kanssa? Miksi pitää vaatia, että saa hoitaa lapsenlapsia, kun niitä näkee jo muutenkin, kaksi-kolme kertaa viikossa?

Jospa joku ystävällinen sielu selittäisi mulle näitä asioita, ehkä mä suhtautuisin tähän vaatimuksien suureen listaan vähän vähemmän negatiivisesti :ashamed: .

 

[;)]

En alentunut anopin-tekeleen (tekele siksi koska emme ole naimisissa mieheni kanssa) määräyksiin! Pomottaa ja pompottaa yritti joka käänteessä! Minä tein päinvastoin eli oman pääni mukaan! Lopulta muutimme 350 km:n päähän, ei tarvii kuunnella sitä enää!

 

[Sisu]

Liki 10v olen yrittäny ymmärtää oman anoppini ajatuksen juoksua, ja kun ei siihen pääse sisälle, niin ei pääse. Olen lakannu yrittämästä, ja pidän meidän välit kylmän asiallisina. :hug: Anoppi-minäsuhde voi olla todella ihana, ja puolin ja toisin huolehtiva, mutta ei liian läheinen, ja taas toisaalta painostava, pakollinen ihmissuhdekuvio, mitä kestää vain ja ainoastaan miehensä takia.

 

[vieras]

Mielessä pyörii se oma pieni poika, jonka sinä olet vienyt.

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Poikani on avoliitossa mutta lapsia ei ole. Mulle on itsestäänselvyys että annan pojan elää omaa elämäänsä ilman että puutun heidän elämäänsä jatkuvasti tai tyrkytän neuvoja ja ohjeita. Mulla itsellä kun on hirviöanoppi joka yrittää tunkea klyyvarinsa joka asiaan joten en halua olla samanlainen miniääni kohtaan.

 

[ei jaksais millään]

Mä haluaisin pitää välit hiukan etäisenä mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun välimatka on n. 1 km. Mä tiesin tämän tilanteen jo ennen rakentamista mutta annoin periksi, kun mies vakuutti, että saadaan elää rauhassa. Kuinka huonosti tunteekaan äitinsä.

Miestäni kiukuttaa ja raastaa se, että joutuu äitiään miellyttää mutta ei kuitenkaan halua aiheuttaa tälle mielipahaa. Ja kukahan sitä mielipahaa joutuu tuntemaan? Minä tietysti.

 

[ei jaksais millään]

Poikani on avoliitossa mutta lapsia ei ole. Mulle on itsestäänselvyys että annan pojan elää omaa elämäänsä ilman että puutun heidän elämäänsä jatkuvasti tai tyrkytän neuvoja ja ohjeita. Mulla itsellä kun on hirviöanoppi joka yrittää tunkea klyyvarinsa joka asiaan joten en halua olla samanlainen miniääni kohtaan.

Näinpä mun äitini tekee myös. Hänen anoppinsa on ollut hankala ja uskon sen, vaikka hän olikin ihana mummo.

Mutta anoppi, voi taivas, että se jaksaa sekaantua.

 

[Sisu]

Mä haluaisin pitää välit hiukan etäisenä mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun välimatka on n. 1 km. Mä tiesin tämän tilanteen jo ennen rakentamista mutta annoin periksi, kun mies vakuutti, että saadaan elää rauhassa. Kuinka huonosti tunteekaan äitinsä.

Miestäni kiukuttaa ja raastaa se, että joutuu äitiään miellyttää mutta ei kuitenkaan halua aiheuttaa tälle mielipahaa. Ja kukahan sitä mielipahaa joutuu tuntemaan? Minä tietysti.

Voi itku. Meillä on 120km välimatkaa, ja se tuntuu aika ajoin liian lyhyelle... Kilsan päähän / edes samalle paikkakunnalle en muutais anopin kans, en suin surminkaan.

 

[ei jaksais millään]

Mä haluaisin pitää välit hiukan etäisenä mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun välimatka on n. 1 km. Mä tiesin tämän tilanteen jo ennen rakentamista mutta annoin periksi, kun mies vakuutti, että saadaan elää rauhassa. Kuinka huonosti tunteekaan äitinsä.

Miestäni kiukuttaa ja raastaa se, että joutuu äitiään miellyttää mutta ei kuitenkaan halua aiheuttaa tälle mielipahaa. Ja kukahan sitä mielipahaa joutuu tuntemaan? Minä tietysti.

Voi itku. Meillä on 120km välimatkaa, ja se tuntuu aika ajoin liian lyhyelle... Kilsan päähän / edes samalle paikkakunnalle en muutais anopin kans, en suin surminkaan.

Näinpä...
Mä oon jäämässä äitiyslomalle kohta ja ihan oikeesti se pelottaa, sillä tiedän että anoppi sotkeutuu joka asiaan, kun asutaan näin lähellä. Ja mä tiedän, että edessä on tilanne, jossa asiat selvitellään joko kunnialla tai sitten niin, että välit menee ihan lopullisesti. Oon kahdeksassa vuodessa jo oppinut erinäisiä asioita anopista eikä tästä tilanteesta pääse eroon ellei sitä selvitetä ihan alusta saakka.

 

[Sisu]

Näinpä...
Mä oon jäämässä äitiyslomalle kohta ja ihan oikeesti se pelottaa, sillä tiedän että anoppi sotkeutuu joka asiaan, kun asutaan näin lähellä. Ja mä tiedän, että edessä on tilanne, jossa asiat selvitellään joko kunnialla tai sitten niin, että välit menee ihan lopullisesti. Oon kahdeksassa vuodessa jo oppinut erinäisiä asioita anopista eikä tästä tilanteesta pääse eroon ellei sitä selvitetä ihan alusta saakka.

Kannattaa selvittää, mutta siten, että pysyt itse täysin rauhallisena, ikään kuin tilanteen yäpuolella ja herrana koko keskustelun ajan. Siten, että hallitset tilanteen. Se vaatii voimia, ja on ihan äärimmäisen väsyttävää henkisesti, mutta se ehkä on ainut keino, millä asiassa pääsee eteenpäin. Mulla ei ole tätäkään mahdollisuutta oman anoppini suhteen... Joten jos saatte keskustelun aikaiseksi, niin tsemppiä, ja rohkeutta esittää asiat sun ja TEIDÄN kannalta! :hug: