Mitä ajatuksia sinulla oli mielessäsi, kun raskautta ei ollut jäljellä enää kuin

[tokan odottaja]

5-6 viikkoa? Eli olit tuolloin rv.34- rv.35 menossa.

Oliko kaikki laitettu jo vauvaa varten kuntoon vai mitä oli vielä tekemättä?

Entä olitko äitiyslomalla kovin puuhakas pakkaus vai käytitkö päivästäsi aikaa myös lepäämiseen?

( Itsellä on tänään rv.35 tasan ja hieman koen syyllisyyttä, että en olen niin energinen mitä aiemmin olen ollut. Kyllähän joka päivä jotain pientä kotihommaa teen, mutta mielelläni käytän päivästä osan aikaa myös nukkumiseen. Mistä sitten koen syyllisyyttä. Koen, että hyvän äidin pitäisi jaksaa olla jalkeilla koko päivän ja koko ajan tehdä jotain kotihommia. Vaan kun en itse vain ole tuollainen tehopakkaus. Ja toisaalta olen ajatellut, että nyt sitä ylipäätään kannattaa levätä, kohta ei enää voi, kun nyytti on maailmassa. Sitten alkaa taas opettelu uuteen rytmiin eli yöllä nyytti saattaa sen 3 kertaa herättää + sitten herää jo "kukonlaulun" aikaan ( 6-7 aikaan ) aamulla ylös. )

 

["Onneton"]

Toivon vaan että lapsi kuolisi

 

[tillukas]

Viikkoja 31+6 ja mitään en ole tehnyt. En ole pessyt pikkupyykkiä, sänkyä en ole katsonutkaa, vauvan vaatteille ei ole paikkaa, vaunut ovat varaston uumenissa... Ja mitään en ole vielä ajatellut vähään aikaan tehdäkään, onhan tässä vielä aikaa.

Kolmas tulossa.

 

[kaksosraskaus]

Viime raskaudessa olin vaan, sen mitä nyt kolmen lapsen äiti voi vaan oleskella. Olin äärimmäisen tyytyväinen, että oltiin päästy noin pitkälle. Tein sitä mikä itsestä tuntui hyvälle, pieni kävely/käsitöitä/jtn pientä kotiaskaretta ja aina välissä sohvalle huokasemaan.
Nauti loppuraskaudesta, ei sinun tarvi olla tehopakkaus. Ota päikkärit vaikka joka päivä.

 

[moekoe]

Mä olen nyt rv33 ja tän viikon pessyt vauvan vaatteita ja laittanut niitä paikoilleen. Esikoinen pitää huolen siitä, etten päikkäreitä voi nukkua, vaikka väsyttäiskin.
Onnellinen fiilis on, vaikka oma väsymys ottaakin päähän. Joka toinen päivä saan aikaiseksi ja sit joka toinen päivä on pidettävä rauhallisempaa tahtia.

Hyvä äiti osaa toimia jaksamisensa mukaan ja vanhempien lasten kanssa tarvii osata myös valita taistelunsa.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Onneton";28383156]Toivon vaan että lapsi kuolisi[/QUOTE]

Miksi???

 

["muu"]

Nukuin päiväunia ja angstasin. En ollut ollenkaan tohkeissaan vauvan tulosta, ahdistunut vain. Eikä ollut vahinkoraskaus.

 

["Onneton"]

Miksi???

Vahinko kävi ja huomasin liian myöhään. En pidä lapsista.

 

[llilli]

Lähinnä lepäsin, kun oli hankala raskaus. Tosin tiesin, että vauva syntyy rv 37 sektiolla.

 

["mami"]

Kaikki oli valmiina sairaalakassia myöten, jos en ihan väärin muista siivosin koko kämpän, kävin shoppailemassa ja istuin koneella eli tein mitä huvitti. Välillä kävi mielessä että voisipa koko jutun perua kun pelotti niin kovasti tulla äidiksi. Onneksi ei voinut

 

["Maara"]

Mulla alkoi tuossa vaiheessa vasta jotenkin mennä tajuntaan, että minä olen raskaana, raskaus saattaa mennä hyvin ja saamme todennäköisesti vauvan. Kaikki oli kyllä valmiina vauvaa varten mutta silti tuntui jotenkin uskomattomalta ja pelkäsin jonkin menevän vikaan. En tiedä johtuiko siitä, että raskautta oli toivottu 4 vuotta ja lapsettomuusklinikalla sanoivat ekan ultran (olisko ollut rv7) aikana, että ei nyt kumminkaan kannata vielä 100% luottaa, että raskaus jatkuu vaikka syke näkyy hyvin ja sikiö vastasi kooltaan viikkoja. Antoi ohjeet koska hoitoja jatketaan keskenmenon jälkeen jotenkin siihen tyyliin, että tottakai raskaus menee kesken. Jotenkin hoitajan sanat jäivät mieleeni niin, että en oikein uskonut raskauden jatkuvan vaikka missään ultrassa ei pienintäkään poikkeavuutta löytynyt

 

[alkuperäinen]

Maara, itselle kanssa tämä toinen raskaus on kanssa ollut ihmetyksen, huolen ja pelon aikaa, juuri tuon takia, että tämä pikku ihme kanssa sai alkunsa hoitojen avulla. Ei jotekin voi uskoa, että pian ollaan toukokuussa ja jos kaikki menee hyvin, niin saan syliini toisen pikku nyytin. Jotenkin vieläkin vain välillä huolettaa ja pelottaa, kun tähän asti on mennyt suht' mukavasti, niin meneekö todella näin loppuun asti vai tuleeko jotain ikävää vastaan. Se on vain harmi, kun tuleva isoveikkakin niin kovin pientä odottaa ja jos jotain ikävää sattuisikin, miten hälle asian kertoisi.

 

["Vieras"]

Olin tylsistynyt enkä saanut mitään aikaiseksi, kotityötkin tuotti vaikeuksia. Kyllä se energisyys palaa syntymän jälkeen

 

["vieras"]

Olen itse myös rv35 + risat... Ihmeellistä väsymystä on nyt ollut..Välillä jaksaa touhuta ja kohta olen taas ihan poikki. Entiedä johtuuko stressistä ja väsymyksestä, mutta olen alkanut pelkäämään vähän vauvan tuloa, että jos mies ei osallistukkaan ja auta mys kodinhoidossa..

 

["vierailija"]

itse loppuraskaudesta olin aika väsynyt eikä tosiaankaan kiinnostanut mikään asunnon järkkäily vauvakuntoon. mutta viikko enen synnytystä iski sitten se kamala vimma järkkäillä paikkoja! Liekö ollut jotain pesänrakennusviettiä Ja yksi ajatus oli koko ajan takaraivolla, mitä jos vauvalla ei ole kaikki hyvin. Useasti ylihysteerisenä tutkiskelin liikkeitä jne, mutta kyllä tuolta terve tyttövauva sitten syntyi! toisekseen mietin aika usein onko minusta nyt sittenkään äidiksi, mutta kertaakaan en vauvaa katunut vaikka välillä iski epätoivo että mitä jos kaikki meneekin ihan pieleen. joskus ajattelin myös sitä, että en varmaantahdo lähteä sairaalasta pois, mutta sitten kun oikeasti nyytti oli syntynyt niin toisena päivänä sitä jo niin toivoi kotiinpääsyä!

 

["vieras"]

Asuttiin remonttievakossa sukulaisten keäsasunnolla ilman juoksevaa vettä jne Ja tiesin että kotona odottaa sit remontinjälkeinen siivous, kaikki tavara muuttolaatikoissa... Otti päähän, ahdisti.