Toggle sidebar

Mitä ajattelisitte jos teidän 9v. tyttö puhuisi tällaisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pitäisikö huolestua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Pitäisikö huolestua

Vieras
Lapsi on ihan normaalipainoinen eikä todellakaan mikään pullukka.

Lapsi kuitenkin puhuu tällaisia:
-olen pullukka, katso nyt mun mahaa
-en mä halua syödä tuota koska se lihottaa
-Eeva (nimi muutettu) on niin laiha, miksen mäki
-miks mä oon näin läski

Lapsi välillä sanoo, että ei syö ruokaa koska tulee lisää painoa. Aamupala ei aina mene alas. Mä en anna periksi vaan ruokaa on syötävä. Luokkakaveri johon itseään vertaa on ihan liian hoikka, jalatkin aika tikut.

Nyt lapsi on käynyt pari kertaa itsekseen pienillä kävely/juoksulenkeillä. Sitten hän näytti miten oli omassa huoneessa treenannut eli nopeaa paikallaan juoksua. Mulle tuli tuosta heti mieleen yks dokkari anorektikoista jossa yksi tyttö liikkui jatkuvasti omassa huoneessaan, että kalorit kuluu.

Itse olen reilusti ylipainoinen, mutta koskaan en ole lapsen aikana puhunut mitään, että olen läski, pitäisi laihduttaa tms. Ei ole mun mielestä lapsen korville tarkoitettuja puheita.
 
Vaikka itse et olisikaan painostasi tehnyt noottia, lapsesi kaverit ovat saattaneet.

Nyt kuitenkin puuttuisin asiaan ja korjauttaisin molempien ruokavalion terveelliseksi ja niin, että syötte pöydässä samaan aikaan.

Noin se anoreksia meinaan alkaa.. Ja kyllä, sitä esiintyy lapsillakin.
 
  • Tykkää
Reactions: bud
No oman kehon mittailu ja vertailu kuullostaa nomaalilta, tuommoisia tuon ikäiset saattavat puhua itsestään.
Mutta sanoisin lapselle ettei tarvitse laihduttaa, eikä terveellinen ruoka lihota, ja voisin lapsen kanssa katsella yhdessä mitä on terveellisiä ruokia. ym.
Mutta en myöskään sanoisi ettei luokkakaveri ("jonka jalatkin on kuin tikut") ole normaali, vaan että meitä on eri mittaisia ja mallisia.
 
Tuossa iässä sellainen "olen ruma, lihava jne." lienee melko normaalia. Omakin 9v ikäiseni kävi kanssani pitkät keskustelut siitä, miten hän on mielestään ruma.

Tästä päästiin kuitenkin siis yli yhden pitkän keskustelun jälkeen. Enää hän ei pidä itseään rumana. Ei kauniinakaan, mutta pääasia ettei rumanakaan.

Mielestäni tällaisten asioiden yli tulisi siis päästä. Ja painon kohdalla vielä enemmän, koska paino on asia johon lapsi voi vaikuttaa...ja sen tekeekin ja menee mahdollisesti sitten niihin äärimmäisyyksiin.

Pitkää sepustusta terveellisistä elämäntavoista, lautasmallista, unesta ja liikunnasta. Eiköhän se perille mene :)
 
Tyttö on varmaan saanut kodin ulkopuolelta ''mallia''. Tuollaiselta kuulostaa syömishäiriöisten puheet ikävä kyllä :/ Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä ammattiauttajaan ennen kun jotain vakavempaa alkaa. Pelasta lapsesi ja sano hänelle, että hänessä ei ole mitään vikaa. Hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on, hän ei ole pullukka.
 
jos lapsi on mielestään pullukka, eikä halua syödä, pitää lapsen kanssa keskustella siitä minkälaisia ongelmia syömättömyydestä (ja esim anoreksiasta ) tulee.
vaikkei lapsi pullukka olisikaan, voi lasta ohjata syömään oikanlaista ruokaa, opettaa miten paljon pitää syödä kasviksia, lihaa, maitotuotteita jne

jos lapsi pohtii tuollaisia asioita paljonkin, kannattaa siis ryhtyä lapsen kanssa asiaa käsittelemään, eikä ohittaa asiaa.Jos lapsi ajattelee ettet välitä, niin silloin ongelmat voi suurentua, koska sulta salassa yrittää painoaan pudottaa, ja se taas johtaa isompiin ongelmiin.
 
Olisin huolissani tietenkin. Kummityttöni jätti yhtäkkiä rasvat ja juustot leivältä, eikä suklaatakaan voinut enää maistaa, kun ne kaikki lihottavat. Tyttö oli ennemmin laiha kuin pullea, mutta niin vaan kavereiden puheet vaikuttivat. Painon tarkkailua kesti ehkä puolisen vuotta, mutta onneksi tyttö tuli järkiinsä ja kuunteli myös aikuisia.
 
Klassinen provo. Liikaa yritystä ja tuo :"nimi muutettu" ihan pohjat. Oikeassa casessa nimi olisi vaan muutettu.

Ensi kerralla vähemmän yritystä ja hyvää tulee.
 
Mun seitsemänvuotias alkoi kesällä "sokerilakkoon" ja puhui paljon laihduttamisesta. Mietin, että mistä moinen. Tytöllä on pieni pömppismaha, mutta ei hän mielestäni ole edes pullea.

Mietin jo sitäkin, että onko sillä vaikutusta, kun tyttö on joskus ollut olkkarissa kun olen katsonut suurinta pudottajaa. Sitä katsoessa on tullut puhuttua, että valtava ylipaino on vaarallista ja on tärkeää syödä terveellisesti ja liikkua.

Sitten selvisi, että naapurin poika oli haukkunut läskiksi.
 
Vedät tästä nyt aika varmasti herneet nenääsi, mutta näetkö vain sinä tyttösi normaalipainoisena? Usein tukeva vanhempi pitää tukevahkoa lastaan normipainoisena vaikkei tätä ole. Jos kuitenkin on normipainoinen niin saattaa pelätä lihoavansa sinunlaiseksesi, kun syö samaa ruokaa kanssasi. Eli elämäntaparemontti itsellesi voisi olla paikallaan sillä esimerkki on kova sana.

Ota maanantaina yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja kysy häneltä vinkkejä, miten etenet tyttäresi kanssa ja voisiko tämä jutella hänen kanssaan. Terkkarit ovat tällaisia asioita varten, eivät pelkästään sairauksia. Ennaltaehkäisy on heidän päätyönsä ja tässä se on juurikin paikallaan.
 
Mun tyttö on pidempi kuin kaverinsa äiti, joka haki tänään omansa meiltä leikkimästä. Saati sitten kaveriansa, jota on varmaan puolitoista ellei kaksi päätä pidempi. Sille on noi kokoasiat kanssa sellaisia arkoja... Ollaan me juteltu niistä paljon, ja olen yrittänyt saada kehitettyä tytön itsetuntoa samalla kuin omaanikin.
 
Meillä minä otin ruoka-asiat jo 5-vuotiaan kanssa puheeksi.
Herkkuja jatkuvasti vailla ja + käyrällä kasvanut aina.
Puhuttiin terveellisestä ruokavaliosta ja siitä miten aamupala on tärkeä sekä ruokailu nyt esikoulussa.. ihan faktaa pöytään että ne aamulla ja aamupäivällä syödyt tulevat kulutettua päivän aikana paremmin ja täytyy syödä etä jaksaa.
Meidän pikkuvanha neiti kyllä ymmärsi asian ja haluaa nyt usein välipalaksi hedelmiä ja karkkipäivänä ei enää ahmi entiseen malliin.
Mutta varmaan näitä tullaan käymään läpi vielä usein. :)
 
Minä taas olen tuollaisen rimppakintun äiti. 2-vuotiaasta asti hän on ollut kaikkien painokäyrien alapuolella. Olemme tehneet kaikkemme ja enemmänkin että hän lihoisi, edes hiukan, mutta ei millään. Me vaan kaikki ollaan erilaisia. Mutta arvaa kuinka paljon sattuu nuo riukukinttu-kommentit ja merkitsevät katseet, joita hän saa osakseen, ressukka. Minäkin yritän olla tuijottamatta muita nuoria tyttöjä, lihavia, laihoja, pullukoita. ovat herkkiä tuossa iässä. Meillä oli muuten aikoinaan perhepäivähoitaja, joka ei antanut tytölle päivisin kunnon ruokaa laisinkaan, johtuisikohan tuosta tuo tytön laihuus. Selvisi vasta muutaman vuoden päästä tuon perhepäivähoitajan touhut muutenkin. voi vitsi, jos se on ollut tähän syynä. ei voi tietää...
 
Olin pienenä baletissa ja jo 7 -vuotiaana tunsin olevani pullukampi kuin muut (ja oinkin hieman tanakka). Ekat laihikset vetelin tuossa 8-9 -vuotiaana ja sille tielle jäin jojoilemaan. En oikeestaan ikinä ollut lihava, mutta teini-iässä yhden pojan huomautus painostani sai aikaan bulimian. Minulla on edelleen buimia vaikka olen jo 32v. :(

Puutu nyt heti asiaan! Mun äiti antoi minun laihduttaa ala-asteella ja se oli suuri VIRHE! Meillä oli myöskin mättöruokaa aina tarjolla. Joten sinä ostat terveelliset sapuskat kaappiin ja katso, että lapsi syö niitä.
 
Olisin TODELLA huolissani.
Ja olinkin, kun meillä samanikäinen (jo valmiiksi miinuskäyrillä menevä tyttö) rupesi yhtäkkiä syömään leipänsä ilman voita, jättämään karkkipäivät väliin jne.
Keskusteltiin sitten terveellisestä ruokavaliosta ja normaalista painosta. Ja siitä mihin syömättömyys johtaa (huonotuulisuus, väsymys jne)
Nyt on taas ruoka maistunut hyvin ja herkutkin kelpaa.
Laiha tyttö on edelleen ja tulee varmaan aina olemaan.
Mutta ei tuon ikäisten vielä pitäisi kovin kiinnostuneita olla siitä, miten paljon kaloreita mikäkin ruoka sisältää...
 
[QUOTE="Tepa";27190691]Klassinen provo. Liikaa yritystä ja tuo :"nimi muutettu" ihan pohjat. Oikeassa casessa nimi olisi vaan muutettu.

Ensi kerralla vähemmän yritystä ja hyvää tulee.[/QUOTE]

Ikävä kyllä tämä ei ole provo.

En ole lapselle sanonut, että hänen luokkakaverinsa on tikkujalka tms. vaan olen sanonut, että meitä on erilaisia ja jotkut vain on hoikempia. Ja olen toistuvasti sanonut omalle lapselle, että hänen vartalonsa on aivan normaali eikä ole mitään ylimääräistä.

Kyllä lapsi syö kun ruokaa annetaan ja meillä on säännölliset ruoka-ajat. En vain ole ainoa lähipiirissä joka on kiinnittänyt asiaan huomiota vaan esim. parille tädilleen tyttö on puhunut noita samoja asioita myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä...;27190749:
Vedät tästä nyt aika varmasti herneet nenääsi, mutta näetkö vain sinä tyttösi normaalipainoisena? Usein tukeva vanhempi pitää tukevahkoa lastaan normipainoisena vaikkei tätä ole. Jos kuitenkin on normipainoinen niin saattaa pelätä lihoavansa sinunlaiseksesi, kun syö samaa ruokaa kanssasi. Eli elämäntaparemontti itsellesi voisi olla paikallaan sillä esimerkki on kova sana.

Ota maanantaina yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja kysy häneltä vinkkejä, miten etenet tyttäresi kanssa ja voisiko tämä jutella hänen kanssaan. Terkkarit ovat tällaisia asioita varten, eivät pelkästään sairauksia. Ennaltaehkäisy on heidän päätyönsä ja tässä se on juurikin paikallaan.
Click to expand...

Vaikka mulla on ylipainoa niin mun käsitys normaalipainosta ei ole kadonnut mihinkään. Ihan on terkkari kouluntarkistuksissa sanonut, että paino on normaali.

Meillä syödään normaalia kotiruokaa. Mun ongelma on liiat isot annoskoot ja sipsien yms. syöminen. Mä katson kyllä mitä lapselle annan eikä todellakaan saa huonoa ruokaa ja liikaa herkkuja.

Todella ärsyttävää tuollainen kun luullaan, että ylipainoinen ei osaa antaa lapselleen oikeanlaista ruokaa.
 
Harmi, mutta udkon, että kannattaa huolestua. Itse muistan olleeni noin kymmenen vanha kun ekan kerran päätin laihduttaa 'läskit' pois. Kamppailin syömishäiriön kanssa yli 15 vuotta, eikä suhteeni ruokaan ole normaali (vaikka en oksenna enkä paastoakaan enää vaan syön). Äitini oli ylipainoinen, se ei vaikuttanut muuten kuin että mieleeni jäi jonkun sukulaisen kommentti että olin kovin äitini näköinen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa