Mitä ajattelisitte, jos äitinne (tai joku muu "aikaihminen")aukoisi näin:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huoh

Vieras
Siis äitini kanssa on ollut pitkään asiasta vääntöä, ja varsinkin nyt kun tyttäreni 2v4kk on päässyt kunnolla uhman makuun, ja tietysti drama queeneilee sen minkä ehtii, jos asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan, niin olen huomannut, että äitini menee "lukkoon" kyseisestä toiminnasta ja lapsen itkupotkuilusta, jolloin hän alkaa lepyttää tai harhauttaa lasta ruualla, milloin milläkin, tyyliin jos lopetat itkun niin saat sitä tai tätä. Olen sanonut etten salli moista, ja tänään kun äitini taas oli lipsumassa sanoin hänelle, että ihan tosissaanko annat 2-vuotiaan määrätä, johon äitini sanoi että "olen kuule antanut 1-vuotiaankin määrätä", ja tarkoitti kuulemma minua pienenä. Minulla on aina ollut sellainen käsitys äidistäni, että hän on ollut juuri tuollainen epäauktoriteetti, mutta nyt se vahvistui. Toki en nyt tarkoita että mikään sotilaallinen kuri pitää olla, mutta uskon myös että omassa elämässäni on ollut vaikeuksia äitini epäauktoriteettiyden vuoksi, sillä melko kuriton minusta tuli sitten hieman myöhemmin, jolloin hän joutui ottaa kaikki lastenkodeilla uhkailut yms konstit käyttöön, ja elämä oli TODELLA ahdistavaa. (Äitini oli yh ja kaksin asuimme.)

Kysymys nyt vain kuuluu, että mitä ajattelisitte jos lapsenne tapaisi paljon mummoaan/muuta henkilöä, joka toimisi vastaavalla tavalla kuin minun äitini?
 
Miedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu, olen myöskin kasvanut kaksin yh-äitini kanssa ja saanut olla aika vapaasti pienestä pitäen. Minulla on aika erilaiset kasvatusperiaatteet, siis nimenomaan että kiukunpuuskia ei lepytelä millään herkuilla jne. Olen todella ongelmissa nyt äitini kanssa, joka antaa lapseni tehdä ihan mitä haluaa, kaupassa antaa lapsen mennä minne haluaa ja ottaa hyllystä mitä haluaa, antaisi syödä herkkuja ja vaikka mitä epäterveellistä. Jos lapsi ei haluaisi tehdä jotain pakollista esim pukea jos ollaan lähdössä jonnekin tai mennä nukkumaan jos on sen aika, niin hän kantelisi lasta sylissä vaikka tuntikaupalla tai antaisi lähteä ulos alasti... En oikein voi enää liikkua heidän kanssaa esim kaupungilla, koska kun äitini lähtee "avuksi" minulla onkin 2 vahdittavaa yhden sijasta. On todella ärsyttävää!!! Ja kyllä, olen sanonut ja yrittänyt keskustella asiasta lukemattomia kertoja eikä vaan mene perille...
 
Toivoisin että lapsi oppii sen mallin mikä monilla omanikäisillä on ollut, eli mummolassa on tooosi lepsut säännöt ja kotona sitten eri.. Jos ei äitisi aio mitään toiminnassaan niin minkäs sille voi. Hyvällä voit yrittää häntä neuvoa ja ohjata miten kannattaa lapsen uhmakiukkuihin suhtautua, mutta se on hänestä kiinni mitä niillä neuvoilla tekee. En alkaisi missään nimessä rajoittamaan lapsen suhdetta isovanhempaan sen takia. Pääasia että kotona pidetään vähän edes kuria :)
 
Ja joo, joku voisi sanoa ettei ole iso ongelma, mutta on henkisesti erittäin rankkaa aina taistella tästä, ja ei, en aio antaa mummon pilata lastani tuolla käytöksellä, huomaan jo nyt eron käytöksessä aina sen päivän jälkeen kun mummo on ollut kylässä, jos antaisin mummon tehdä asiat kuten haluaa meidän lapsi olisi aika nopeasti ongelmalapsi!
 
Meillä vähän samaa. Äitini ei osaa asettaa rajoja ja pysyä niissä jämptisti. Aiheutti ongelmia omassa elämässäni ja nyt joudun aika voimakkaasti kannustamaan, että pitäisi sovituista rajoista kiinni oman lapseni kanssa. Tuntuu olevan vaikeaa ja epäilen, että lipsuu, kun en ole itse paikalla.
 
Mun äiti hakee lapsille vaikka kuun taivaalta ja toinen läheinen aikuinen eli esikoisen kummitäti sitten paketoi sen kuun.
Mutta kumpikin kunnioittaa mun sanaa. Eli kun minä olen paikalla niin asiat menee mun sääntöjen mukaan ja kun en niin menkööt vaikka yhdessä hakemaan sitä kuuta.

Joskus ihan alussa oli joku pieni vääntö siitä miksi mä olen niin "vaikea" ja nipotan yhdestä karkkiaskista mutta kun juteltiin yhdessä homma selväksi ja sovittiin tavoite eli saada lapset fiksuiksi niin ei ole ongelmia ollut sen jälkeen.
 
Meillä siis lapsi tapaa mummoa päivittäin, kun samassa pihapiirissä asutaan. Ei muutaman kerran vuodessa tapaamiset vaikuttaisi suuntaan eikä toiseen, hammasta purren kestettäisiin, mutta kun päivittäin. Ja lapsihan oppii mistä narusta vetää, ja tosiaan äitini antaa sitten 2-vuotiaan määrätä. 2-vuotiasko tietää kaikkinensa oman parhaansa...juu ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Toivoisin että lapsi oppii sen mallin mikä monilla omanikäisillä on ollut, eli mummolassa on tooosi lepsut säännöt ja kotona sitten eri.. Jos ei äitisi aio mitään toiminnassaan niin minkäs sille voi. Hyvällä voit yrittää häntä neuvoa ja ohjata miten kannattaa lapsen uhmakiukkuihin suhtautua, mutta se on hänestä kiinni mitä niillä neuvoilla tekee. En alkaisi missään nimessä rajoittamaan lapsen suhdetta isovanhempaan sen takia. Pääasia että kotona pidetään vähän edes kuria :)

Meillä on toiminut tämä, että mummolassa on eri (paljon lepsummat) säännöt kuin kotona. Sitten tietty vois olla ongelmallista, jos isovanhemmat olis päivittäisessä arjessa mukana...
 

Yhteistyössä