M
minttupieni
Vieras
30v ja risat odotan vauvaa uudestaan.
Olin 20v, rakastunut, opiskelija, varaton. Mieheni oli 22v, opiskelija, rahaton. Etenkin mieheni oli todella lapsirakas ja oli aiemmin jo jutellut, että tahtoisi jossain vaiheessa useampiakin lapsia. Kerran olimme aivan ihanalla lomalla ulkomailla. Uimme, nautimme ja elämä oli vaan niin ihanaa. Olimme pitkään säästäneet rahaa tuota matkaa varten ja juuri silloin ei ollut huolta oikein mistään. Siellä ehkä toiseksi viimeisenä lomailtana katselimme hotellin altaalla erästä nuorta perhettä lapsineen. Silloinen mieheni hymyili leveästi ja sanoi "eiks ole ihania noi pienet". Minä sitten ihan jotenkin spontaanisti ehdotin siihen, että mitäs jos ei enää odoteltaiskaan, onhan niitä muillakin opiskelijoilla lapsia. Mies hymyili vähän hämillään ja sitten halasi ja oli riemukas ja sovittiin, että ei muuta kuin ehkäisy pois. Ehkäisy oli viikon poissa ja heti parin päivän päästä poisjättämisestä mua alkoi ahdistaa, siis kun Suomeen päästiin. Viikon päästä puhuin miehen ympäri ottamaan ehkäisyn taas käyttöön (kortsut), mutta olinkin jo raskaana, vähän myöhemmin sain tietää.
No raskaus oli todella hämmentävä ja vähän ahdistavakin asia. Mieheni oli siitä kyllä iloinen, kertoi asiasta jo vanhemmilleenkin ja joillekin kavereille, jotka oli iloisia, osa tosin vähän sillain epävarmasti. No minä se ahdistuin päivä päivältä enemmän ja lopulta varasin ajan aborttiin. Abortin jälkeen olin ainoastaan helpottunut. Kaduin ihan silmittömästi moista hurjaa päähänpistoa. Lääkärille valehtelin, että raskaus oli vahinko
Ero tuli hämillään olevan ja surullisen mieheni kanssa. Hävetti jälkikäteen hirveästi edes kohdata häntä sattumalta tai hänen sukulaisia tai kavereita jotka ties raskaudesta. Kaikki oli mulle kuitenkin ihan ok. Yllättävän nopsaan sitten kuitenkin lakkasin ajattelemasta asiaa, mutta nyt se on mielessä taas...
Olin 20v, rakastunut, opiskelija, varaton. Mieheni oli 22v, opiskelija, rahaton. Etenkin mieheni oli todella lapsirakas ja oli aiemmin jo jutellut, että tahtoisi jossain vaiheessa useampiakin lapsia. Kerran olimme aivan ihanalla lomalla ulkomailla. Uimme, nautimme ja elämä oli vaan niin ihanaa. Olimme pitkään säästäneet rahaa tuota matkaa varten ja juuri silloin ei ollut huolta oikein mistään. Siellä ehkä toiseksi viimeisenä lomailtana katselimme hotellin altaalla erästä nuorta perhettä lapsineen. Silloinen mieheni hymyili leveästi ja sanoi "eiks ole ihania noi pienet". Minä sitten ihan jotenkin spontaanisti ehdotin siihen, että mitäs jos ei enää odoteltaiskaan, onhan niitä muillakin opiskelijoilla lapsia. Mies hymyili vähän hämillään ja sitten halasi ja oli riemukas ja sovittiin, että ei muuta kuin ehkäisy pois. Ehkäisy oli viikon poissa ja heti parin päivän päästä poisjättämisestä mua alkoi ahdistaa, siis kun Suomeen päästiin. Viikon päästä puhuin miehen ympäri ottamaan ehkäisyn taas käyttöön (kortsut), mutta olinkin jo raskaana, vähän myöhemmin sain tietää.
No raskaus oli todella hämmentävä ja vähän ahdistavakin asia. Mieheni oli siitä kyllä iloinen, kertoi asiasta jo vanhemmilleenkin ja joillekin kavereille, jotka oli iloisia, osa tosin vähän sillain epävarmasti. No minä se ahdistuin päivä päivältä enemmän ja lopulta varasin ajan aborttiin. Abortin jälkeen olin ainoastaan helpottunut. Kaduin ihan silmittömästi moista hurjaa päähänpistoa. Lääkärille valehtelin, että raskaus oli vahinko
Ero tuli hämillään olevan ja surullisen mieheni kanssa. Hävetti jälkikäteen hirveästi edes kohdata häntä sattumalta tai hänen sukulaisia tai kavereita jotka ties raskaudesta. Kaikki oli mulle kuitenkin ihan ok. Yllättävän nopsaan sitten kuitenkin lakkasin ajattelemasta asiaa, mutta nyt se on mielessä taas...