Mitä ajattelette minusta?? :)

[eräs äiti]

- Olen kolmen lapsen kotiäiti, vanhin 4v, neljäs syntyy kohta.

- ikä 24v

- 1,5v olen ollut lähes "yksinhuoltaja"; mies remontoi ja rakentaa meille kotia

- Jokin aika sitten minulla todettiin synnytyksenjälkeinen masennus, lopultakin. Nyt yritän jaksaa lääkkeiden avustuksella.




---Kertokaahan mitä ajatuksia herättää!!! ---

 

[noppispoppis]

ei mitään erikoista

 

[sutinasussu]

Voimia ja haleja :hug:

 

[La vida es un destino]

ei mitään erikoista

veit kirjaimet näppikseltäni

 

[Lust]

:hug:

 

[hemuli]

Sulla on liian pienet ympyrät, siksi olet masentunut.

 

[n]

Olet joko tyytyväinen ollut osaasi, nyt porskuttanut lapsien avulla menemään ajattelematta sitä, että olet aika nuori noin monen lapsen äidiksi. Nyt iskee masennus päälle, kun tajuat, että et ole kerennyt elämään nuoruuttasi kunnolla vaan hypännyt lapsesta äitiyteen..?

 

[drakonia]

Ei mitaan erikoista taallakaan.

 

[BääBääLampaita]

Mitä tuosta nyt pitäsi ajatella, lapsiperheen arkea. :hug:

 

[porsa]

Että olet urhea äiti, ja toivottavasti miehesi arvostaa sinua. Ja muista myös itse oma arvosi; sillä olet todella tärkeä ihminen lapsillesi ja miehellesi :heart: Paljon voimia ja kyllä kaikki järjestyy :hug:

 

[aattelen vaan]

että aika nuori 4 lapsen äiti

 

[hö]

Miksi tehdä neljäs jos kolmannen jälkeen tuli masennus?

 

[muuttanut]

En tunne sinua, joten en vetäisi mitään johtopäätöksiä tuollaisten yksittäisten asioiden perusteella. Jos sinulla on ongelmia, niin hyvä että olet saanut niihin apua.

Voin kyllä todeta toisaalta, että kerroit varmaan sellaisia yksittäisiä asioita joilla taatusti saisi täällä reaktiota aikaan, joten pistääpä miettimään että millä motivaatiolla olet liikkeellä...

 

[mun muru]

Tarviit vertaistukea sitten varmaan. Joka kymmenes sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen ( muistaakseni ) . Jonkun tilaston mukaan se oli jopa 20%.
Lapset hoitoon ja vertaistuki tapaamisiin mars?

 

[vieras]

Että on varmasti rankkaa!Nuorena oot aloittanut perheen perustamisen.
Itse 30v,2 lasta:3,5v ja 1kk,ammatti ja oma ura on,kotiäitinä en kestäis vuosia..

 

[Tsemppiä!]

Voimia kovasti! Kyllä sä selviät! Synnytyksen jälkeinen masennus voi tulla kelle vaan! Tsemppiä! Sulla ihania pieniä joista ON työtä ja vaivaa, mutta myös paljon ILOA ja Onnellisia hetkiä! Mahtavaa kunhan aikanne jaksatte remontoida ja rakentaa yhteistä kotianne, kotona jaksat ku mies jaksaa painaa yhteisen asian eteen! Tyytväisyyshän se on meidän jokaisella löydettävä omaan elämäntilanteeseen, välillä hakemalla hakea Mutta sulla on paljon Ilonaiheita! JA MUISTA ELÄÄ PÄIVÄ KERRALLAAN! Tsemppiä!

 

[k]

Jos sulla on jo valmiiksi masennus niin miksi lisää lapsia?

 

[Vihuri]

- Olen kolmen lapsen kotiäiti, vanhin 4v, neljäs syntyy kohta.
- ikä 24v
- 1,5v olen ollut lähes "yksinhuoltaja"; mies remontoi ja rakentaa meille kotia
- Jokin aika sitten minulla todettiin synnytyksenjälkeinen masennus, lopultakin. Nyt yritän jaksaa lääkkeiden avustuksella.

Spontaanisti ajattelen, että taisi jäädä se "oma elämä" elämättä, ja vihdoin kun tajusit, että olet elänyt nuoruuttasi lastesi - et itsesi - kautta, masennuit siitä. Mutta sehän ei tarkoita, että olisin oikeassa. Voimia!

 

[Ajattelen..]

..että olet vl?

 

[vieras]

Toivottavasti remontti valmistuu pian, eikä välisi mieheen ole viilentyneet. Tarvitset tukea ja muuta ajateltavaa lastenhoidon lisäksi. Voimia!

 

[vieras]

Toivottavasti remontti valmistuu pian, eikä välisi mieheen ole viilentyneet. Tarvitset tukea ja muuta ajateltavaa lastenhoidon lisäksi. Voimia!

Lisäksi tulee mieleen että sulla ei varmaan ole hirveästi työkokemusta, entä koulutusta? Toivottavasti pääset kehittämään itseäsi myös näillä aloilla jossain vaiheessa vauvan jälkeen, kun jaksat. Masennuksen kanssa tietysti ei paljoa tarvitse jaksaakaan.

 

[endie]

että sulla varmaan aika rikas mies ? :ashamed:

 

[eräs äiti]

En tunne sinua, joten en vetäisi mitään johtopäätöksiä tuollaisten yksittäisten asioiden perusteella. Jos sinulla on ongelmia, niin hyvä että olet saanut niihin apua.

Voin kyllä todeta toisaalta, että kerroit varmaan sellaisia yksittäisiä asioita joilla taatusti saisi täällä reaktiota aikaan, joten pistääpä miettimään että millä motivaatiolla olet liikkeellä...

***********

Motivaatiot, joilla olen liikkeellä:

- tuntuu, ettei vertaistukea ja riittävästi ymmärrystä ja asiantuntemustakaan ole saatavilla, kaikista vähiten neuvolan terveydenhoitajalta; häneltä(vanhalta naiselta) tuntuu nykyisin pelkäävän minua, koska sai tietää masennuksestani!

- tuntuu ettei tätä kotiäitiyttä arvosteta ihan yhtään; muutamat ammattilaiset (myös se mun oma terkkari) tuntuvat pitävän mua ihan hulluna, kun olen KOLMEN kanssa kotona! ratkaisu koko ongelmaan olisi kuulemma päivähoito vanhimmille niin, että olen itse nuorimman kanssa kotona- itse olen sitä mieltä, että siinä vasta itseni huonoksi tuntisinkin..

- Tuntuu, että ekasta ja tokasta lapsesta saa olla vielä ylpeä, mutta kaikki siitä eteenpäin on ulkopuolisten mielestä "liikaa"

- tuntuu, että monien mielestä masennus on ihan mun "omaa syytä"..

--ollappa tässä sitten vielä urhea ja ylpeä äiti.. vaikkakin YLPEÄ olen ihanista lapsistani!! ---

 

[Estu]

En ajattele mitään erikoista, enkä myöskään mitään pahaa. Voisi olla näppikseltäni, paitsi että olen 26v, kolme lasta (4v8kk, 2v5kk ja 1v), en odota neljättä eikä minulle ole todettua masennusta, mutta aika paljon olen "yksinhuoltajana", kun mies opiskelee ja tekee sen ohella vielä töitä aamulla ja illalla.
Urhea olet! Jaksamisia eteenpäin! :flower:

 

[Kowalski]

Sitä mieltä, että sä et taida haluta tehdä elämässä mitään muuta, kuin olla raskaana ja synnyttää.
Tuon mielikuvan sain. Voin olla ihan väärässäkin.

Masennukseen en ota kantaa. Se voi tulla kenelle vaan, oli ikä, lapsiluku ja muut seikat sitten mitä tahansa.