N
nmlop
Vieras
-ei kykene puhumaan ongelmistaan, saati parisuhde ongelmista,ikinä.
-on jäänyt useita kertoja valehtelusta kiinni.
-vaimo kertoo miltä tuntuu että mies ei ole halukas-> miehen käytös ei muutu-> mies ei voi puhua asiasta-> mies ei oo hakenut ulkopuolista apua pyynnöstä huolimatta-> mies ei välitä tippaakaan siitä mitä vaimo tuntee, tarvitsee,tai ajattelee.
vaimo kertoo tämän miehelleen, mies ei reagoi. no eihän se paljon reagoi muutenkaan.
-en mä ole mun mielestä mahdottomia vaatinut,minusta parisuhteessa on kaksi ihmistä, joten myös ongelmien ratkaisuun tarvitaan molemmat-> mutta jos toinen ei suostu keskustelemaan näistä ongelmista ollenkaan,niin mikä voi olla lopputulos? (tätä jatkunut useamman vuoden). minusta puhumattomuus on julmaa vallankäyttöä,julmempaa kuin huutaminen,kiroilu tai haukkuminen(vaikka nekään ei ongelmaan auta).
mutta se että sulkeutuu puolisoltaan alusta lähtien, se on minusta väärin ja kertoo aika paljon siitä mitä minä olen hänelle.
minusta keskustelu,intohimo, yms kuuluu parisuhteeseen.
ensin puhuin näistä asioista nätisti->ei reagointia, ei keskustelua. kului viikkoja kului kuukausia, aina välillä yritin puhua(asiallisesti) täys hiljaisuus, aina vain tuntui pahemmalta, silti yritin. Lisäksi mä en oo saanut mitään selityksiä epämääräisiin asioihin menneisyydessä.
viime aikoina musta on tuntunut että tätä menoa mä lähden, olen suorastaan raivonnut miehelle. olen sanonut suutuspäissäni että se löytää mut kohta toisen sylistä(ei oo reagoinut edes siihen).
mut nyt yhtäkkiä ite sit textaa että mä menetän kokonaan kontrollin siihen tätä menoa. en ymmärrä. eihän kukaan joo jaksa valitusta ja äkäilyä kuunnella, mutta sillä on ollut 2,5vuotta aikaa tehdä asioille jotain.
ja minusta nämä asiat ei edes olisi vaatinut mieheltä kovinkaan paljoo. hän ei ymmärrä ollenkaan omaa osuutta asiaan,ei yhtään. huoh.
-on jäänyt useita kertoja valehtelusta kiinni.
-vaimo kertoo miltä tuntuu että mies ei ole halukas-> miehen käytös ei muutu-> mies ei voi puhua asiasta-> mies ei oo hakenut ulkopuolista apua pyynnöstä huolimatta-> mies ei välitä tippaakaan siitä mitä vaimo tuntee, tarvitsee,tai ajattelee.
vaimo kertoo tämän miehelleen, mies ei reagoi. no eihän se paljon reagoi muutenkaan.
-en mä ole mun mielestä mahdottomia vaatinut,minusta parisuhteessa on kaksi ihmistä, joten myös ongelmien ratkaisuun tarvitaan molemmat-> mutta jos toinen ei suostu keskustelemaan näistä ongelmista ollenkaan,niin mikä voi olla lopputulos? (tätä jatkunut useamman vuoden). minusta puhumattomuus on julmaa vallankäyttöä,julmempaa kuin huutaminen,kiroilu tai haukkuminen(vaikka nekään ei ongelmaan auta).
mutta se että sulkeutuu puolisoltaan alusta lähtien, se on minusta väärin ja kertoo aika paljon siitä mitä minä olen hänelle.
minusta keskustelu,intohimo, yms kuuluu parisuhteeseen.
ensin puhuin näistä asioista nätisti->ei reagointia, ei keskustelua. kului viikkoja kului kuukausia, aina välillä yritin puhua(asiallisesti) täys hiljaisuus, aina vain tuntui pahemmalta, silti yritin. Lisäksi mä en oo saanut mitään selityksiä epämääräisiin asioihin menneisyydessä.
viime aikoina musta on tuntunut että tätä menoa mä lähden, olen suorastaan raivonnut miehelle. olen sanonut suutuspäissäni että se löytää mut kohta toisen sylistä(ei oo reagoinut edes siihen).
mut nyt yhtäkkiä ite sit textaa että mä menetän kokonaan kontrollin siihen tätä menoa. en ymmärrä. eihän kukaan joo jaksa valitusta ja äkäilyä kuunnella, mutta sillä on ollut 2,5vuotta aikaa tehdä asioille jotain.
ja minusta nämä asiat ei edes olisi vaatinut mieheltä kovinkaan paljoo. hän ei ymmärrä ollenkaan omaa osuutta asiaan,ei yhtään. huoh.